maanantai 21. tammikuuta 2008

Marinoimatonta



Kuvassa kilpalinjan siperianhusky Gegwen Aroywylin hoitaa palmua, mutta koska olen kuulemma koira itsekin niin tiivistäköön tuo ihanasta haskistamme ottamani kuva miten suhtaudun teollisiin marinadeihin.

Perjantaikokki on ottanut esiin asian, jota olen itsekin ihmetellyt ja josta tekisi mieli sanoa rumasti. Miksi ihmeessä ruoka-aine pitää pilata teollisella marinadilla? Itse olen tasan kerran ostanut valmiiksimarinoitua lihaa (hunajamarinoitua broileria) ja lopputulos oli kammottava. Myönnettäköön, että olen kerran saanut veljeni luona hyvää keittoa, jonka eräänä ainesosana oli juuri hunajamarinoitu broileri, mutta tulinen keitto on hiukan eri asia kuin vaikkapa
autotallikana, joka ei anna makuvirheitä anteeksi.

Kirjoitin aikaisemmin, että kun kerran otetaan toinen eläin hengiltä niin kunnioitetaan sitä edes sen verran, että yritetään tehdä siitä hyvää ruokaa. Valmiiksi marinoitu ja hyvä ruoka on melkein aina ristiriitainen väite. Helsinkiläisenä en onnekseni joudu kärsimään ruokakauppoja, joista ei saa kuin marinoitua lihaa: päinvastoin olen erittäin tyytyväinen Arabian K-kaupan valikoimaan ja palveluun. Hyvä ruokakauppa naapurissa parantaa olennaisesti elämänlaatua.

Sukunimikaimani P. totesi joskus, että marinoitu liha on halvempaa, koska se säilyy pidempään. En ole kiinnittänyt hintaeroon huomiota, mutta väite kuulostaa loogiselta.

Lihansyönnin etiikkaa on tullut tietysti pohdittua varsinkin loppuvuoden paljastuksien jälkeen. Olen jopa pohtinut, että pitäisikö ryhtyä fisunsyöjäksi ja olen keskustellut asiasta hyvän ystäväni kanssa, joka ei lihaan koske ja kalaankin harvoin. Taidan pysyä kaikkiruokaisena, mutta olen pohtinut esimerkiksi sitä, että elääköhän strutsi, poro, saksanhirvi tai biisoni Suomessa mukavammin kuin tehotuotettu broileri? Hesarin keskustelupalstalla, jota luen kun haluan agressioita, joku kirjoitti kuinka hän oli vetänyt palkokasvin sieraimeensa kun A-studio oli lähtenyt mukaan Oikeutta eläimille järjestön valheisiin. Koska minulla ei ole digiboksia ja televisioni oli vuonna 2006 päällä kerran ja vuonna 2007 toisen kerran en ole nähnyt ohjelmaa enkä voi ottaa ohjelman sisältöön kantaa. Käsittääkseni järjestö ei ole jäänyt valheista kiinni vaan kyse on siitä, että joko määräykset eläinten käsittelystä ovat riittämättömän tiukkoja tai niiden valvonta ei toimi.

Minulla olisi parempi omatunto jos olisin fisunsyöjä, mutta ei minussa taida olla riittävästi äijämäisyyttä moiseen elämänmuutokseen. Tänään ruokalistalla on kurjasti elänyttä broileria.

Perjantaikokin adressin voi halutessaan
allekirjoittaa.

Ei kommentteja: