Ensivaikutelma Courtyard Marriot -hotellista on asiallinen. Joissakin asiakaspalautteessa huoneita oli moitittu pieniksi, mutta en voi ihmetellä mihin tässä maassa on totuttu. Tähän huoneeseen mahtuu kaksi ihmistä hetkeksi hienosti kunhan tämä lämpenee käännettyäni lämmitysnupit kaakkoon - bostoniittien mielestä tammikuussa kuuluu palella sisälläkin.
Olen halunnut nähdä USS Constitutionin siitä asti kun minulle selvisi lapsena Björn Landströmin Laiva-kirjasta, että se on yhä, yli kahden vuosisadan jälkeen, Bostonissa. Oli siis selvää, että se olisi yksi matkakohteista eikä asiaa haittaa ollenkaan se, että Heidikin käy mielellään vanhoissa laivoissa.
Amtrak, Yhdysvaltain VR:n vastine, osoittautui kovin kalliiksi verrattuna linja-autoihin. Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon se, että koska toinen meistä on oikeutettu opiskelija-alennukseen kokeilin opiskelija-alennetun lipun ostamista Amtrakin verkkokaupassa ja lopputulos oli se, että lipun hinta nousi. Ehkä verkkokauppa bugasi tai minä mokasin, mutta minua hymyilytti.
Toinen aamiainen Penn Stationilla: kalkkunalla ja emmentalilla täytetty croissant. Aivan syötävä, mutta odotan aika paljon enemmän Bostonin kuuluisia mereneläviä.
Päädyimme suositeltuun Megabus-linja-autofirmaan, johon vaihtaminen junasta säästi 200 USD. Bussi osoittautui siistiksi, se oli melkein aikataulussa ja ainut mistä saatoin tuntea ahdistusta oli se, että sylissä piti pitää seitsemänkiloista kameralaukkua.
Perillä Bostonin T:ksi kutsutun julkisen liikenteen South Stationilla hankin meille viikon rajoittamattoman oikeuden käyttää T:tä. 15 dollaria on kattavasta julkisesta liikenteestä halpa hinta, mutta metro ei, toisin kuin New Yorkissa, toimi ympäri vuorokauden.
Tänään vielä Heidiä vastaan South Stationille sillä hän ei voinut lähteä Bostoniin jo aamulla, sitten syömään ja ehkäpä ihmettelemään kiinalaisten uutta vuotta Chinatowniin. Täällä on tarkoitus rentoutua ja mukanamme on vain toisen tietokone ja sitäkin on tarkoitus käyttää vain kuvien tallentamiseen ja kai sillä pitää matkakohteiden aukioloaikojakin tarkistella, mutta täällä on tarkoitus rentoutua eikä leikkiä tietokoneilla.
Postauksen outo otsikko tulee siitä, että aikoinaan Bostonin "pohjasakka" kuten pikkurikolliset ja ilotytöt yritettiin tunkea Theater Districtin, Leather Districtin ja Chinatownin alueelle tarkoituksena luoda jonkinlainen punaisten lyhtyjen alue ja alue oli hyvin rauhaton mistä nimi The Combat Zone. Seutu on kuitenkin siistiytynyt tietoisen politiikan ja hintojen nousun ansiosta.
Google Maps
View Larger Map
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti