lauantai 21. tammikuuta 2012

Boston Kitchen Pizza



Varsinaista illallista odottaessani lähdin kiertelemään hotellin lähinurkkia. Kauas ei sielu eikä ruumis sietänyt sillä täällä on kylmä: jalassa farkkujen päällä vaellushousut ja ylävartaloa suojaa t-paita, tekninen aluspaita, fleece ja pikkutakki. Päällimmäisenä Fjällrävenin parka eikä kaikki tuo ole yhtään liikaa.

Pian vastaan tuli todellinen pizzahelvetti Boston Kitchen Pizza, jonka valtavat slicet herättivät pizzanhimon. Kävelin sisään ja tilasin mukaan juusto slicen, jonka päälle tulisi pepperonia, sieniä ja juustoa. Sain käteeni pahvilautasen päällä olevan slicen ja paperia. Käärin kokonaisuuden mukanani olleeseen puhtaaseen muovikassiin ja lähdin kipin kapin hotellille. Siellä pizzan rasva valui ihailtavasti pöydälle lautasen läpi, reunat olivat rutikuivia mutta parhaat kohdat olivat miellyttävän tulisia ja rapeita. Elämystä pilasi typeryyteni sillä olin lätkäissyt paperia pizzan päälle ja se tietysti takertui pizzan pintaan pilaten osan siitä.

Reissun ensimmäinen itsehäpäisypostaus päättyy tähän.

4 kommenttia:

Maama kirjoitti...

Siinäpä kulttuuriruokailua kerrakseen ;> Pizza on aina pizza, eikä se muutu vaikka voissa paistais. Noh, ehkä siinä tapauksessa ja "Kyllä kerran Italiassa..."

ari kirjoitti...

Olemme eri mieltä: pizzoissa on melkoisia eroja: Helsingissä Heidi ja minä pidämme Manalan Negrosta ja Bostonista löytyi Laz Romasta mainiota pizzaa joka toimi vielä kylmänäkin.

Heidi Lehmuskumpu kirjoitti...

Manalan pizza - heaven on earth. :) Ihanaa. Mainiota, että sain Arinkin sen koukkuun.

Maama kirjoitti...

Ok, ehkä pizzat sitten kuitenkin voidaan pistää eri kategoroihin; huono, hyvä, parempi, paras. Itse olen tähän mennessä nauttinut pääasiassa "kohtalaisia."

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...