Tätä quiche-reseptiä on pitänyt kokeilla jo pitkään, mutta se on vain jäänyt. Jonkinlaisena kimmokkeena toimi duunikaverin synttärit vaikka syntymäpäiväsankari ilmoittikin, että anjovis ja oliivit tökitään lautasen reunalle. Tänä iltana teen koekappaleen. Jos tämä onnistuu sinusta ei tule koekaniini vaan sinusta tulee uhri. Be Afraid.
One lives and learns: ctrl-p näköjään postaa kesken olevan jutun. Minun piti tulostaa resepti kauppalapuksi, mutta postaus päätyikin sitten julkiseksi. Kiitokset Googlelle muutenkin kuin Firefoxissa yleisesti käytössä olevan näppäinyhdistelmän väärinkäyttämisestä.
Tarvitset
½ dl silputtua sipulia
2 rkl oliiviöljyä
450-900 g kiinteitä, kypsiä, punaisia tomaatteja
iso valkosipulin lohko murskattuna
½ tl oreganoa, basilikaa tai timjamia
½ tl suolaa
1/8 tl valkopippuria
muna ja kolme munankeltuaista
8 silputtua anjovisseläkettä
3 rkl oliiviöljyä anjovisrasian öljy mukaanluettuna
3 rkl tomaattisosetta
3 rkl silputtua persiljaa
1 tl paprikaa
hyppysellinen cayannepippuria
puolikypsä voitaikinakuori
12 mustaa kivellistä oliivia
½ dl raastettua parmesaani-, gruyère- tai tahkojuustoa
Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Kuori tomaatit. Poista simenet ja mehu. Lisää paistinpannuun tomaatit, valkosiuli, yrit ja mausteet. Pane kansi pannun päälle ja keitä viisi minuuttia miedolla lämmöllä. Ota kansi pois, lisää lämpöä ja keitä 5 minuuttia kunnes neste on melkein haihtunut. Jäähdytä hiukan.
Vatkaa kulhossa sekaisin munat, keltuaiset, anjovis, öljy, tomaattisose, persilja ja mausteet. Hämmennä sekaan tomaatit. Tarkista maku.
Levitä tomaattiseos taikinakuoreen. Järjestä oliivit päälle koristeeksi. Sirottele pinnalle juustoa. Tiputa öljyä pinnalle.
Kommentit
Alkuperäisessä reseptissä oliivit ovat kivettömiä. Anteeksi ranskankieleni, mutta minusta kivettömät oliivit ovat rikos oliivikuntaa kohtaan: teolliset prosessit heikentävät
aina(?) raaka-aineiden tasoa. Käytin kivellisiä kalamata-oliiveja.
Tomaatteina käytin säilyketomaatteja koska ne yksinkertaisesti ovat parempia tähän aikaan vuodesta kuin tuoreet.
Pohjan rykäisin nopeasti kasaan kun kukaan ei ole sitä katsomassa. Täyte maistui hyvältä ja anjovis, joka olosuhteiden pakosta oli kilohailianjovista, tuntui siitä selvästi läpi. Odotan mielenkiinnolla sitä mitä tulee uunista ulos.
Lopputulos oli jännittävä, hieman liian jännittävä. Anjovis korostui ja peitti alleen. Suurelle ihmisjoukolle tätä ehkä voisi tehdä uudelleenkin, mutta ainakaan minä en välitä tästä muutamaa puraisua enempää. Pettymykselliset oishikatta 2/5. Ehkä anjoviksen voisi korvata jollain neutraalimmalla kalalla?
8 kommenttia:
Luuletko, etta sardelli-anjovis olisi toiminut paremmin?
Pohjoiset anjovikset ovat kovin sokeroituja, Pirkka vähiten. Sardelleista taas nyhdetään tolkutonta hintaa.
Mies oli Turussa syönyt kuulemma Suomen parasta pizzaa, johon valitsi anjoviksen ja tonnikalan yhdistelmän. Kuulemma toimi.
Oliiveista ja Berlusconista tasan samaa mieltä. :-D Ja Italian keittiöstä muutenkin: Onko sinulla Italian keittotaidon akatemia?
Tei, en usko että sardellianjovis olisi toiminut paremmin. Tämä quiche ei vain liene tällaisenaan minun makuuni.
Sardellianjovista ei Arabian K-kaupasta yksinkertaisesti löytynyt ja olin kaupassa siihen aikaan että osastoista vastaavat ihmiset eivät olleet töissä, mutta pitää kysyä joltain kaupan vastaavalta henkilöltä kun satun törmäämään sellaiseen, jonka kuvittelen tuntevan asiaa.
Käyttämäni anjovis oli juuri Pirkkaa. Säilykepurkki oli täsmälleen samanlainen kuin Abban anjovis, joten ehkä Pirkka on Abban valmistama mahdollisesti erilaisella reseptillä.
Ei, minulla ei ole Italian keittotaidon akatemiaa enkä ole sitä edes nähnyt, mutta mainintasi voinee tulkita suositukseksi :)
Arabian K-kauppa on ainoa paikka, mista sardelleja olen loytanyt. Prismasta niita ei saanut, eika meidan lahikookaupasta. Stokkan herkussa en kaynyt.
Takaisin quicheen: aineksista paatellen se voisi juuri olla minun makuuni.
Erinomainen kirja, Italian keittotaidon akatemian avulla koottu (Accademia Italiana della Cucina). Arnoldo Mondadori julkaisi alkukielellä jo 1986, suomalainen laitos Italian keittiö, Arthouse 1990. 361-sivuinen järkäle, tuhatkunta ruokaohjetta joista monet hurmaaan yksinkertaisia. Jos törmäät divarissa tms, niin kannattaa ehdottomasti hankkia.
Siinä turkulaisessa (kiviuunissa paistetussa) pitsassa oli vain noin 1 osa anjovista neljään osaan tonnikalaa, ja reilusti chiliä.
Otimme haasteen vastaan ja teimme tata eilen illalla. Kaytimme tuoreita tomaatteja, 3 sardellifiletta, nicosialaisia pienia mustia kivellisia oliiveja, tuoreita yrtteja, romanoa ja hollantilaisen edamin jamaa.
Lopputulos ulkoasua lukuunottamatta oli erittain onnistunut. Jos jotain valitettavaa oli, niin paikallinen pakaste puff pastry --- olimme liian laiskoja taikinan tekoon.
Maku oli kohdallaan, tai ehka ensi kerralla voisi laitta yhden sardellifileen vahemman :)
Ariano Pescan valmistamaa Sardellifilettä saa purkista kuulemma kaikista K-Kaupoista jos kauppias on sitä vaan hyllyynsä tilannut. On kuulemma Keskon listoilla.
Lähetä kommentti