Varsin poikkeuksellisesti iltaa tuli vietettyä jossain muualla kuin kantapubissa:
ravintola Kaislassa. Kaislassa on hyvää ja huonoa. Kiinnostava valikoima ja IPA-friikkiä ilahdutti tänään alkanut IPA-festivaali. Utelaisuutta eniten herättänyt Meantime IPA (oluesta tulee Pratchett-fanille mieleen vähemmän viehättävä Teatime kirjasta Hogfather) oli kuitenkin pettymys. Jokseenkin kategorisisesti en pidä oluista, joista alkoholi maistuu selkeästi läpi. Pari seurueessa ollutta ihmistä ylisti olutta, mutta minua se ei napannut koukkuunsa. Sitä kuvittelisi, että hiukan viinimäisessä IPA:ssa olisi runkoa riittävästi, jotta 7,5 % sulautuisi makuun, mutta ei, minun makuhermojani selvästi tuntuva korkea alkoholipitoisuus tökkäisi.
Snack-puolelta tuli maistettua kulma salamitoastista, joka tuntui mukavan rapealta. Dippiperunat valkosipulimajoneesissa vaikuttivat kiinnostavilta, mutta itse olisin kaivannut rapeampia perunoita. Idea vaikuttaa silti erinomaiselta.
Kaisla on miellyttävä arkisin, mutta perjantai-iltana sen kammottava akustiikka korostuu. Kuinkakohan monta kertaa illan aikana huudettiin "ANTEEKSI, MÄ EN SAANUT MITÄÄN SELVÄÄ SIITÄ MITÄ SANOIT!".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti