Kotiseutudramatiikkaa

Tien toisella puolella oleva R-kioski on
ryöstetty katkaistulla haulikolla uhaten. Väräyttää, koska tiskin toisella puolella on ollut tuttu ihminen, jolle sanon "Hei." kun käyn ostamassa iltaolueni. Tiskin kummallakaan puolella tuskin on ollut hyvä olo. Katkaistulla haulikolla on ihan riittävä kill-o-zap -efekti.

Tapanani on vinoilla, että Suomeen pitäisi saada kieltolaki, sillä silloin olisi helppo elättää itsensä vaikka näin tutkien aikana omaisuuden tekeminen olisikin vaikeampaa kuin kieltolain aikana. Mikä saa ihmisen, joka elää hyvinvointivaltiossa, tekemään niin säälittävän rikoksen kuin kioskiryöstön?

Aseissa on muunmuassa se ongelma, että jos sellaisella uhkaa niin sitä pitää olla myös valmis käyttämään ja jos sellainen on niin sitä on myös houkutus käyttää. Kuvassa olevaa asetta pidin mukanani kun olin päätynyt treenien jälkeen kantapubiin. Taapertaessani myöhemmin kotiin kohti pohjoista kävelin pitkin Hämeentietä pakettiauton ohitse. Huomasin oikealla maassaa makavaan kolmikymppisen miehen jonka jaloista piti kiinni parikymppinen blondi ja pääpuolella oli samanikäinen brunetti. "Auta!", huusi toinen. "Se löi minua!". Tilanteessa ei ollut mitään mistä olisi voinut saada kiinni, ei voinut tietää kuka oli syyllinen. "Soita poliisi!" sanoi toinen naisista.

Seisoessani miekka oikeassa kädessäni kirosin sitä, että olin aseistautunut, mutta ennenkuin ehdin reagoimaan tilanteeseen maija teki uukkarin jalkakäytävälle ja kaksi miespoliisia astui maijasta ulos. Tilanne purkautui nopeasti poliisien saavuttua ja minun yhteistietojani kysyttiin. Helpointa oli näyttää ajokorttia ja poliisi kysyi vielä puhelinnumeroani siltä varalta, että sitä tarvittaisiin episodin jatkokäsittelyssä. Annoin sen. "Sinulla on miekka tuossa?". "Kyllä.", vastasin.

"Kiitos, Ari, otetaan yhteyttä jos on tarvetta." sanoi poliisi. Minä jatkoin matkaani kohti kotia.