Pommes maxim

Vapaa-ajallamme katsomme usein ruokaohjelmia YouTubesta. Eräs suosikeistamme on Marco Pierre White ja pari viikkoa sitten katsoimme videon, jossa hän valmistaa ensimmäisenä meille täysin uutta perunaruokalajia: pommes maxim. Ajatus syntisen voisesta perunasta nosti veden kielelle, joten ruokalajia oli pakko kokeilla jo seuraavana päivänä. Kuten niin usein vaikeampien perunaruokien kanssa, pommes maximin kanssa joutui pohtimaan perunalajiketta. Kuinka jauhoinen? Entä, jos kuitenkin vaaditaan sitä, että lisuke ei muutu mössöksi eli myös kiinteyttä pitää löytyä?

Ensimmäinen yritys levisi rumasti.

Asiaa monimutkaistaa se, että kansainvälisissä resepteissä käytetään lähes aina lajikkeita, joita Suomesta löydy. Tähän lisukkeeseen Google kertoi usein käytettävän Yukon Gold -lajiketta, joka ei ole niitä kiinteimpiä, mutta ei jauhoisimpiakaan. Tässä vaiheessa kuvittelin vielä, että voin kävellä hyvään ruokakauppaan ja ostaa yleisperunoita. Nehän olisivat jotain kiinteiden ja jauhoisten perunoiden väliltä, eikö totta? Ostin nicolea, jonka kuvittelin vielä tässä vaiheessa olevan riittävän jauhoinen, mutta silti kasassa pysyvä. Yhdistettynä siihen, että viipaloin perunat poikittain enkä pitkittäin, loppulos oli visuaalinen katastrofi vaikkakin maukas sellainen.

Ruokalajin rakentaminen kannattaa katsoa videolta.

Epäonnistumisestaan huolimatta lisuke oli tehnyt vaikutuksen ja seuraavana päivänä suuntasin kohti ruokakauppaa ajatatuksemme ollessa, että punakuorinen peruna voisi antaa kuorineen mandoloituna kauniin ulkonäön. Kaupan valikoimaa tarkastellessani päädyin mozartiin. Sehän on jauhoinen perunalajike, eikö totta? Myöhemmin kotona guuglaillesani havaitsin, että korkeimmillaan nicolella on täsmälleen sama tärkkelysprosentti, kuin mozartilla matalimmillaan. Ja tuskin nuokaan luvut niin tarkkoja ovat, kuin internet antaa ymmärtää. Kasvuolosuhteet vaikuttanevat paljon.

Tarvitset

Ainakin tämä pommes maxim -noviisi tarvitsi ainakin aikaa ja kärsivällisyyttä, johon kuuluu myös virheistä oppiminen. Muistiinpanojeni mukaan toisella kerralla perunoiden paistamiseen meni aikaa tunti ja neljä minuuttia. Alla oleva ohje on alustava, eikä missään nimessä valmis.

• perunoita, tässä tapauksessa noin puolet nicolea ja noin puolet mozartia
• kirkastettua voita
• hienoa merisuolaa

Valmistuksessa olennaista on se, että perunaviipaleita ei saa laittaa kylmään veteen tummumisen estämiksi, sillä tässä ruokalajissa tarvitaan kaikki mahdollinen tärkkelys. Jotkut jopa lisäävät tärkkelystä (perunajauhoja, maissitärkkelystä). Kunkin perunakerroksen väliin laitetaan aina ensin voita, ja vasta sitten suola. Tämä estää perunaviipaleiden kuivumisen.

1. Pese perunat mullasta.
2. Kuori nicole-perunat, mutta älä mozarteja.
3. Leikkaa perunat ohuiksi siivuksi mandoliinilla pitkittäin.
4. Sivele kylmälle pannulle kirkastettua voita.
5. Aseta perunaviipale keskelle pannua ja rakenna sen ympärille kerroksittain renkaita.
6. Kaada pannulle kirkastettua voita perunarenkaan ympärille ja levitä voi pannua varovaisesti kääntelemälla.
7. Paista matalalla keskilämmöllä 10 minuuttia. Nosta lämpöä korkealle keskilämmölle minuutiksi ja palauta lämpö sen jälkeen matalalle keskilämmölle.
8. Käännä noin 40 minuutin kohdalla, tai kunnes tuleva yläpinta on ruskistunut kauniisti, kirkastetulla voilla voidellun liukkaan tason avulla. Me käytimme teräksistä kakkualustaa.
9. Paista alapintaa, kunnes se on ruskistunut kauniisti. Tarkista veitsen kärjellä, että perunat ovat kypsiä.

Kommentit

Molemmilla kerroilla lisuke oli erinomaisen makuinen ja toisella kierroksella se myös näytti hyvältä. Matkaa Marco Pierre Whiten taideteokseen on toki vielä melkoisesti. Äijäruokala suosittelee!

Gorgonzolafocaccia

Kokeilimme taannoin alkupalaksi Trattoria Casa Mian gorgonzola-leipää, joka oli oikein hyvää, joten oli luonnollista, että halusimme kokeilla jotain vastaavaa. Pohdiskelimme millaista leipätaikinaa käyttäisimme ja päädyimme focacciaan. Ensimmäisenä kokeilimme pikaversiota Food52.comista. Lopputulos oli maukas ja ajoi hyvin asiansa neljän hengen seurueelle Tallinnan päiväretkelle, jonka aikana täydensimme varastoja joulua varten. Mutta kuten seitsemän gramman hiivamäärästä huomaa, taikina on erittäin nopeasti nouseva eikä maku voi kehittyä kovin pitkälle.

Halusin kokeilla gorgonzolafocacciaa kumppanini jokin aika sitten Leipäjuuri.fistä hankkimalla napolilaisella pizzajuurella, joka oli jo kerran toiminut onnistuneesti pizzan kanssa. Resepti on yhdistelmä Janne Halosen kirjan Hapanjuurileivonnan käsikirjan rosmariinifocacciasta ja King Arthurin hapanjuurifocaccian reseptistä sekä omasta päästä.

Tarvitset

• 100 g aktivoitua taikinajuurta
• 180 g vettä
• 320 g puolikarkeita vehnäjauhoja
• 15 g oliiviöljyä
• 8 g suolaa
• sormisuolaa päälle
• 150 g gorgonzolaa

1. Sekoita kulhossa juuri, vesi ja oliiviöljy.
2. Lisää jauhot vähän kerrallaan.
3. Lisää tarvittaessa vettä, taikinan tulee olla melko kostea. Meillä vettä tarvittiin noin 30 g lisää.
4. Anna taikinan levätä vähintään 30 minuuttia (autolyysi).
5. Lisää suola.
6. Alusta taikinaa yleiskoneella 5-7 minuuttia.
7. Taittele taikina.
8. Anna taikinan kohota 60 minuuttia.
9. Taittele taikina.
10. Anna taikinan kohota kaksi tuntia ja siirrä se jääkaappiin 12-24 tunniksi.
11. Anna taikinan lämmetä 30-60 minuuttia huoneen lämmöstä riippuen.
12. Muotoile taikina litteäksi leiväksi leivinpaperilla suojatulle uunipellille.
13. Valuta oliiviöljy leivän päälle, lisää sormisuola ja murustele gorgonzola leivän päälle.

Paista leipää 220-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia, kunnes se on kauniin vaaleanruskea.

Kommentit

Tästä tuli erinomaista, hyvä kuori, upea gorgonzolan maku ja harvinaisen ilmava hapanjuurileiväksi, joilla on usein tapana jäädä hiukan tiiviiksi.

Juustokroketit

Jos Alankomaissa jotain osataan, niin uppopaistaminen. Ravintola Prooflokal A.V.Weesissä söimme lounaaksi kala- ja maistelulautaset, joista varsinkin jälkimmäinen oli erinomainen bitterballeineen ja juustokroketteineen. Duikelman-keittiötarvikeliikkeestä löysimme Nicole Holtenin kirjan 500 Dutch Recipes, joista yksi on juustokrokettien resepti ja sitä piti kokeilla jo seuraavana päivänä kotiinpaluun jälkeen.

Tarvitset

Kirja ehdottaa juustoiksi goudaa, cheddaria tai cheddarin ja sinihomejuuston sekoitusta. Mikä tahansa hyvin sulava juusto toiminee, pohdimme muun muassa mustaleimaista emmentalia ja koskenlaskijaa.

• 35 g voita
• 35 g vehnäjauhoja, hiukan ylimääräistä paistamiseen
• 250 ml maitoa
• 175 g juustoa raastettuna
• vastajauhettua mustapippuria
• 2 munaa
• 150 g pankoa
• rypsiöljyä paistamiseen

1. Sulata voi kattilassa
2. Lisää jauho ja sekoita, kunnes on muodostunut paksu tahna.
3. Lisää maito vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen niin, että maito on täysin imeytynyt taikainen ennen seuraavaa maidon lisäystä.
4. Lisää juustoraaste sekoittaen nelisen minuuttia niin, että juusto on täysin sulanut taikinaan.
5. Mausta pippurilla.
6. Anna taikinan jäähtyä ja siirrä se sen sen jälkeen jääkaappiin vähintään 30 minuutiksi.
7. Levitä lautaselle vehnäjauhoja, riko munat sopivaan astiaan ja levitä panko toiselle lautaselle.
8. Kuumenna öljy 180 °C.
9. Pyöritä pallot jauhossa, sitten munassa ja lopulta pankojauhoissa.
10. Paista muutama kerrallaan muistaen, että pallojen lisääminen öljyyn laskee huomattavasti öljyn lämpötilaa.
11. Tarjoile dippikastikkeiden kera. Alankomaissa käytetään usein sinappia ja makeaa chilikastiketta. Me tarjosimme lisäksi mangochutneytä.

Kommentit

Todella helppoa ja syntisen hyvää.

Amsterdam: A Tavolo

Tagliano al Frutti di Mare

Ensimmäisen päivämme Amsterdamissa aloitimme vierailemalla merimuseossa ja sen jälkeen meiilä oli nälkä. Amsterdam on kuuluisa indonesialaista ravintoloistaan ja katuruoastaan, mutta en vastustanut kumppanini toivoessa pastapizzaa. Läheltä museotalöytyi italialaine ravintola A Tavola. Ravintola oli aukeamassa vasta puolen tunnin päästä, mutta meile tarjottiin mahdollisuutta ottaa lasilliset terassilla odottaessa.

Ravintolan avauduttua saimme menut, joka osoittautui varsin lihapainotteiseksi, mutta listalta löytyi myös äyriäisiä ja kalaa. Kumppanini valitsi tagliano al frutti di maren ja minä päivän tuoreet raviolit.

Äyriäispastassa oli sini- ja sydänsimpukoita, katkarapuja ja jotain tunnistamattomiksi jääneitä isompia rapuja, tomaattia ja tomaattichiliöljyä. Mukavan voisissa ja öljyisissä ravioleissa oli jonkinlainen lihatäyte ja muutama salvianlehti tuomaan tuoksua ja makua. Molemmat annokset olivat oikein hyviä, joten voimme suositella ravintolaa.

Ruokaa Keski-Maasta: turskacurry

Olen ollut Tolkien-fani siitä asti, kun sisarusteni vaikutuksesta tutustuin J.R.R. Tolkienin Taruun Sormusten Herrasta ollessani ehkä 12-vuotias. Siitä alkoi koko tähän astisen elämäni kestänyt lukunautinto ja runsaan kymmenen vuoden ajan luin kirjat noin kerran vuodessa uudelleen, liitteineen, totta kai. Eräänä jouluna sain Silmarillionin lahjaksi, keskeneräisyydestään huolimatta koukkuun jäänyt teini ahmi senkin. Hobitin ensimmäiseen käännökseen, Lohikäärmevuoreen, sen sijaan petyin ja hankin kirjan englanninkielisen version ennen kuin osasin riittävästi englantia vanhahtavaa kieltä ymmärtääkseni. Luin myös satukirjat, kuten Seppä ja Satumaan ja ilahduin suuresti, kun veljeni toi pyynnöstäni matkaltaan Englantiin minulle tuliaisiksi kirjan The Adventures of Tom Bombadil. Kirjahyllystä löytyy luonnollisesti myös Kersti Juvan, joka on kääntänyt ansiokkaasti Tolkienin teoksia, kirja Tolkienin tulkkina, joka on vielä kesken, mutta joka vaikuttaa erittäin kiinnostavalta. Ilahduttavasti Hobitti on julkaistunut uudelleen Tove Janssonin kuvittamana ja Kersti Juvan kääntämänä versiona.

Kirjoista rakkaimmaksi on jäänyt Taru Sormusten Herrasta, mikä ei liene yllätys. onhan se on paitsi kirjoitettu aikuiseen makuun, niin myös valmistunut, toisin kuin isänsä työtä jatkaneen pojan Christopher Tolkienin kirjat, joilla toki on harrastajalle paljon annettavaa. Kirjat alleviivaavat hobittien intohimoa ruokaan ja olin toki kiinnittänyt huomiota Frodon sieniperäiseen pelkoon isäntä Magotia kohtaan. Sam Gamgi pilaa jänöset nuotiolla Klonkun harmiksi, mikä lopulta pelastaa seurueen ohjatessaan hobitit Faramirin tarjoamaan turvaan. Tarvittiin silti ystävieni Ketun keittiön kirjallisen ruokahaasteen voittanut postaus, jotta sisäistin, kuinka merkittävässä asemassa ruoka kirjoissa on.

En muista, että kirjoissa ruoka esitettäisiin yhdessäkään kohtaa epämiellyttävässä yhteydessä, mutta Peter Jacksonin ohjaamassa trilogiassa näin on.

Denethor, Gondorin käskynhaltija, suosikkipoikansa Boromirin kuoleman katkeroittama mies, syö kirsikkatomaatteja.

Elokuvat? Sormusten Herra -elokuvissa Peter Jackson teki hienoa työtä, mutta tolkienfriikin on syytä jättää nipopipo kotiin. Elokuvissa hienoa ovat Howard Shoren musiikki ja se, että opin arvostamaan kahta näyttelijää: Kate Blanchettia ja Miranda Ottoa. Pidän elokuvista ja jos harrastuneisuutta löytyy sekä lyhyiden että pitkien versioiden ekstrat kannattaa DVD:ltä katsoa. Elokuvat luonnollisesti siivittivät Tolkienin suositota ja ehkä sen seurauksena on syntynyt ainakin kolme keittokirjaa.

Tällä kertaa kokeilimme ensimmäisen kerran Robert Tuesley Andersonin kirjaa The Elven Cookbook.

Kirjassa on resepti kaikille kolmelle haltiasormukselle ja tämä on Nenyan. Turska reseptissä hiukan ihmetyttää, sillä Nenya oli Lothlorienin Valtiatteren Galadrielin hallussa: Galadriel sai sormuksen Cerebrimborilta, Eregionissa, Khazad-dûmin lähettyvillä. Merikalana turska ei siten tarinaan istu. Lisäksi, miksi Lothlorienissa olisi syöty thaimaalaisittain? Mutta kuten elokuvienkin kanssa, jätetään nipopito kotiin, sillä lopputulos ratkaisee.

Neljälle

Tarvitset

• 1 rkl maapähkinäöljyä
• 2 tl juustokuminaa
• 2 tl jauhettua korianteria
• 2 vihreää chiliä, siemenet poistettuna ja viipaloituna
• 1 kanelitikku
• 1 tähtianis
• 6 limetinlehteä
• 400 g kookosmaitoa
• 4 noin 150 g palaa turskafilettä
• 1 limen mehu
• tuoretta korianteria

Ohjeet

1. Kuumenna öljy pannulla, lisää mausteet, limen lehdet ja sekoita noin 2 minuuttia, kunnes aromit lähtevät liikkeelle.
2. Lisää kookosmaito ja keitä hiljaa viisi minuuttia.
3. Lisää kala ja keitä hiljaa 4-6 minuuttia, kunnes kala on kypsää.
4. Lisää limenmehu.

Kommentit

Ylitin itseni valmistelemalla kokkauksen hyvin. Kaikki aineisosat työvälineet olivat valmiina esillä, kun aloitimme ruoanlaiton. Ruoka oli esivalmistelun vuoksi hyvin nopeasti valmista ja se oli erittäin hyvää. Tämä on niitä reseptejä, jotka jäävät vakiolistalle.

Tallinna: La Boulangerie

Kävimme heinäkuussa minilomallani Tallinnassa ja kun tuli kotiinpaluun aika oli aika ajatella illaksi jotain syötävää olemme ostaneet usein jotain sataman kaupoista, mutta emme ole koskaan olleet erityisen tyytyväisiä. Satuimme huomaamaan karttasovelluksesta, että sataman lähellä on osoitteessa Poordi 3 ranskalainen leipomo ja kahvila nimeltä La Boulangerie, josta kävimme hakemssa laivamatkalle ja illaksi syötävää.

Paluumatkalle voitaikinaherkkuja. Elämäni ehkä paras pain au chocolat.

Matkoilla Ranskaan olen nauttinut monenlaisesta ruoasta, ranskalaisen keittiön helmiin kuuluvat leivät ja leivonnaiset.

Leiväksi valikoitui meille entuudestaan tuntematon brioche feuilletée.

Voitaikinasta tehty brioche feuilletée herätti uteliaisuutemme ja valitsimme sen. Kaunis, rapea, hiukan, mutta ei liian, makea leipä oli niin herkullista, että heti matkan jälkeen sitä piti valmistaa kotona. La Boulangeriesta puolestaan tulee varmasti vakiovierailukohde.

Kapteenin kookoskakku

Tarvitset

Kumppanini löysi tämämän mainion reseptin Facebookista ja se on niin hyvää, että hän on tehnyt sitä jo kolme kertaa. Puolitimme annoksen ja samalla lyhensimme reippaasti paistoaikaa, jotta kakku jäisi meheväksi: alkuperäisen ohjeen 35 minuutista 21 minuuttiin.

Lämmitä uuni 160 °C.

• 2 munaa
• 1½ rkl pehmitettyä voita
• 400 g makeutettua kondensoitua maitoa
• 150 g kookoshiutaleita

1. Lisää munat kulhoon.
2. Lisää voi ja sekoita. Pienet voimöykyt eivät haittaa, sillä uuni kaunistaa.
3. Lisää kondensoitu maito. Sekoita.
4. Lisäää kookoshiutaleet ja sekoita.
5. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista 21 minuuttia.

Kommentit

Tämä on helppo tehdä ja erittäin herkullista joko sellaisenaan tai vaikkapa jäätelön ja marjojen kera. Facebookin videossa kakku paistetaan huomattavasti tummemmaksi, mutta ainakin puolitettuna kakku on parhaimmillaan vaaleana ja mehevänä.

Saksalaiset sämpylät

Löysimme Youtubesta pitkään nostatettavan, mutta helpon sämpyläreseptin. Taittelutekniikka kannattaa katsoa videolta.

• 300 ml noin 20 °C vettä
• 1 g kuivahiivaa
• 500 g leipäjauhoa
• 10 g suolaa
• 20 g sulatettua voita

1. Sekoita ainekset voita lukuunottamatta.
2. Lisää sulatettu voi ja sekoita.
3. Kaada voin loput taikinan päälle, lisää tarvittaessa öljyä, jotta taikina ei kuivu. Peitä taikina ja anna nousta 8-10 tuntia huoneenlämmössä.
4. Lisää hieman jauhoja ja taittele taikina. Taittelut kannattaa katsoa videolta.
5. Jaa taikina 10 osaan ja taittele osat.
6. Peitä sämpylät ja anna nousta 30 minuuttia.
7. Viillä sämpylöiden yläpinta.
8. Suihkuta sämpylät vedellä.
9. Paista esilämmitetyssä 220 °C uunissa 17-20 minuuttia.

Olemme leiponeet näitä useita kertoja viikonlopuksi. Taikina on helppo tehdä ja aamulla se on leivontavalmis. Mikäpä sen mukavampaa, kuin saada aamiaiseksi tuoreita sämpylöitä? Olemme kokeilleet useilla erilaisilla jauhoilla ja jauhoyhdistelmillä. Tämänkertainen 100 % manitoba osoittautui toistaiseksi parhaaksi.

Helppo lättänäleipä

Kun ruoka kaipaa seurakseen tuoretta leipää, lättänäleipä on vaivaton ratkaisu, sillä monia niistä ei tarvitse nostattaa ja ne syntyvät helposti paistinpannulla. Tällä kertaa käytimme Soppa 365:sta kumppanini löytämää pannuleipäreseptiä. Leivät kannattaa paistaa teräs- tai valurautapannulla, jotka eivät kärsi kuivana kuumentamisesta.

Tarvitset

• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 tl suolaa
• noin 2 dl vettä

1. Sekoita jauhot ja suola.
2. Lisää vesi.
3. Sekoita ainekset käsin kimmoisaksi taikinaksi.
4. Jaa taikina kahdeksaan osaan ja kaulitse ne jauhotetulla työtasolla parin millin paksuisiksi leiviksi.
5. Paista leivät yksi kerrallaan kuivalla paistinpannulla noin minuutti kummaltakin puolelta. Ravistele ylimääräiset jauhot leiviltä ennen paistamista.

Tuoretta, lämmintä leipää. Eli siis erittäin hyvää.

Ravintola Le Coucou Vert

Friteerattuja kesäkurpitsan kukkia.

Tall Ships Race -viikonloppuna ulkoruokailimme kolmesti: Yeasti Boista tuli jo kirjoitettuakin, nimeltä mainitsemattoman ravintolan pizza napoletana saa jäädä unohduksiin, mutta Bulevardille huomaamattani ilmestynyt Le Coucou Vert osoittautui todelliseksi helmeksi.

Kesäkurpitsan kukat jäivät suosiksimme, vaikka muukin oli erittäin hyvää. Kukat ovat valitettavasti rivikuluttajan saavuttamattomissa; itse olen tehnyt niitä vain pari kertaa.

Huhtasienipasta.

Hieman erikoisempi lämmin alkupala oli kuhaanposket langustiinikastikkeessa.

Tomaattia ja tryffelivinegraittea.

Kommentit

Le Coucou Vert, vihreä käki, osoittautui viihtyisäksi paikaksi, jossa palvelu on erinomaista ja ruoka sulaa suussa. Vahva, lämmin suositus.

Haukihampurilainen

Tänään meidän teki mieli valmistaa kalahampurilaisia. S-Supermarket Hertasta löytyi iloksemme hauen jauhelihaa. Kastikkeemme teemme poikkeuksetta itse, mutta teimme poikkeuksen poikkeuksen ja käytimme Apajan remouladekastiketta. Sämpylöinä käytimme erään suosikkitubettajamme, John Kirkwoodin reseptiä Soft Cheese Rolls, mutta käytimme juustona Cheddarin sijaan Västerbotten-juustoa. Meidän versiomme reseptin löydät täältä, mutta ainut todellinen ero on käytetty juusto.

Tarvitset

Kahdelle

Haukimurekepihveihin

• 360 g hauen jauhelihaa
• 1 tl sitruunankuorta
• ½ kananmuna
• 4 tl maissijauhojja
• ripaus cayennepippuria
• tuoretta kirveliä
• vastajauhettua mustapippuria
• vastajauhettua valkopippuria
• merisuolaa
• muutama tippa tabascoa

1. Sekoita ainekset keskenään.
2. Muotoile taikinasta kaksi pihviä.
3. Kelmuta ja siirrä jääkaappiin 20 minuutiksi kiinteytymään.
4. Pyörittele pihvit vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopulta pankossa.
5. Paista pihvit keskilämmöllä kullanruskeiksi ja kunnes niiden sisälämpötila on 68 °C.
6. Siirrä syrjään ja asettele juusto pihvien päälle.

Lisäksi leivitykseen:

• vehnäjauhoja
• ½ kananmuna
• panko-jauhoja

Täytteeksi

• 4 viipaletta cheddaria
• Apajan remouladekastiketta
• El Taco Truck jalopenolimemajoneesia
• luumutomaattiviipaleita
• suolakurkkuviipaleita
• baby-pinaattia

1. Halkaise sämpylä kahtia.
2. Paahda sämpylänpuolikkaat samalla pannulla, jolla paistoit pihvit.
3. Levitä sämpylän alapuolen leikkuupinnalle remouladekastike.
4. Nosta pihvi juustoineen sämpylänpuolikkaan päälle.
5. Lisää juuston päälle suolakurkku- ja tomaattiviipaleet.
6. Lisää pinaatti.
7. Levitä majoneesia sämpylän kattopuolikkaan alapinnalle ja sulje hampurilainen.
8. Toista sama toiselle hampurilaiselle.

Kommentit

Näistä tuli Äijäruokalan historian parhaat hampurilaiset, jatkoon siis.

Johnin pehmeät juustosämpylät ruotsalaisittain

Suokkiruokatubettajiimme kuuluu englantilainen John Kirkwood, jonka reseptit löytyvät myös hänen blogistaan tekstimuodossa, sen sijaan, että ne joutuisi parsimaan vaivalloisesti videolta. Hän on eläkkeellä oleva kokki, jonka puhetapa on perusturvallisen rauhallinen. Kirkwoodin hyviin puoliin kuuluu sekin, että hän antaa mittayksiköt paitsi imperiaalissa yksiköissä myös SI-järjestelmän yksiköissä. Joitakin vuosia sitten meitä hieman hymyilytti, kuinka voimakkaan ahaa-elämyksen eräs yhdysvaltalainen artesaanileipuri sai, kun hän ymmärsi, että 1 kilogramma vettä on 1 litra vettä. Järkevissä mittayksiköissä on puolensa.

Tarvitset

Reseptissä Kirkwood mainitsee iäkkään juuston. Ensimmäisellä kerralla käytimme cheddaria, mutta siirryimme sitten ruotsalaiseen Västerbotten-juustoon.

• 500 g puolikarkeita vehnäjauhoja
• 270 g 40°C vettä
• 70 g Västernbotten-juustoa raastettuna, hieman lisää pinnalle
• 7 g kuivahiivaa
• 8 g suolaa
• 6 g sokeria

1. Lisää sokeri ja hiiva lämpimään veteteen ja sekoita huolellisesti. Kun kaikki on liuennut, siirrä syrjään, kunnes seos kuplii.
2. Siirrä seos yleiskoneeseen.
3. Lisää jauhot, suola ja juustoraaste.
4. Alusta taikinaa 10 minuuttia alimmalla nopeudella.
5. Siirrä taikina leivontatasolle, vaivaa nopeasti ja muotoile taikinasta pallo. Siirrä se kevyesti öljyttyyn kulhoon, peitä ja anna nousta vähintään 45 minuuttia. Taikinan pitäisi vähintään kaksinkertaistua.
6. Nosta taikina ensimmäisen nostatuksen jälkeen kuivalle, jauhottomalle pinnalle, paina ilma pois. Muotoile pitkulaksi ja jaa taikina kuuteen osaan.
7. Muotoile jokaisesta palasta pallo. Siirrä pallot kevyesti jauhotetulle pinnalle ja peitä kuivalla liinalla. Anna levätä viisi minuuttia.
8. Muotoile pallot kiekoiksi painaen samalla ilma pois. Asettele sämpylät leivinpaperilla peitetylle pellille.
9. Jauhota sämpylät kevyesti, peitä liinalla ja anna nousta vielä 30 minuuttia.
10. Kun nostatusaikaa on 10 minuuttia jäljellä, lämmitä uuni 180 °C.
11. Kun nostatusaika on täynnä, ripottele juustoraastetta sämpylöiden päälle.
12. Paista sämpylöitä uunissa 18 minuuttia.
13. Siirrä sämpylät jäähtymään ritilän päälle.

Kommentit

Näistä tuli erittäin hyviä, oikeastaan maukkaampia, kuin alkuperäiset cheddar-versiot. Hämmästyttävää oli, että toisin, kuin itseleivottu leipä yleensä, nämä säilyvät hyvänä pari-kolme päivää. Kumppanini leipoi näitä kolmannen kerran tänään ja jakoi taikinan kahdeksaan osaan, koska kuuden palan sämpylät ovat olleet hieman turhan suuria. Västerbottenin käyttö jättää sämpylät hieman kalpeiksi ja pohdimme päälle ripoltevaksi jotain muuta, vaikkapa Leicesterin punaista.

Ravintola Yeastie Boi

Kumppanini huomasi, että Annankatu 29 Helsingissä löytyy sisäpihalta bageleitä tarjoava Yeastie Boi. Paikkaa on ylistänyt muun muassa Hesari. Astuttani tajuan ravintolatilan olevan tuttu: täällä on joskus ollut jonkin ravintolan avaijaiset blogaajille.

Kävimme Yeastie Boissa hetkenä, jona olisin korvista nostettaessa ja ravistattaessa kilissyt antibioottipillereistä, joten juomana toimi kimchi-liemeen tehty Virgin Mary ja alkoholiton olut. Pidän kimchistä, mutta mocktailin ainesosana se oli minulle liikaa.

Valitsitsimme molemmat Lax Stock n Smmokey -bagelin, jotka saapuivat pöytään paperiin käärittynä ja kahteen osaan puolitettuna. Tässä bagelissä on unikonsiemenbagel, norjalaista kylmäsavulohta, tuorejuustoa, kaprista ja tilliä. Bagelit osoittautuivat maukkaaksi ja runsastäytteiseksi. Syöminen oli runsaan täytteen vuoksi varsin sottaista.

´

Yeastie Boin sijainti sisäpihalla taloyhtien roskiksineen ei ole niitä viehättävimpiä, mutta katuruokaravintolalle ok. Sisältä ravintola on persoonallinen ja viihtyistä. Suosittelemme.

Kannaattaa muistaa, että bageleitä on helppo tehdä myös itse. Oma suosikkimme on lohipastramibagel eikä se ravintoloiden bageleillä häviä.

Katuruokaa Alankomaista: kibbeling

Eilen, toista kertaa kibbelingejä valmistaessamme, pohdimme missä törmäsimme ensimmäisen kerran tähän rapeaan katuruokaihanuuteen ja päädymme siihen, että se oli todennäköisesti hauskan ja sympaattisen japanilaisen miesparin TabiEatsin videolla Rotterdamista:

Ensimmäisellä kerralla kalastin Helsingin keskustan Herkussa ja ehdin jo saamaan paketin, jossa oli turskafile. Vasta sitten huomasin, että kalatiskillä oli kibbelingin alkuperäistä kalan osaa eli turskan poskia. Mikäpä siinä, pidämme turskasta, joten filee päätyi johonkin toiseen viikonlopun annokseen.

Toisella kierroksella resepti löytyi meille ennestään tuntemattomasta The Dutch Tablesta. Resepti toimi oikein hyvin lukuun ottamatta nestemäärää. Resepti käyttää nesteenä maitoa, olutta tai kuplavettä. Kukaan minut tunteva tuskin yllättyy siitä, että valitsin oluen. Alkuperäisellä nestemäärällä taikina muistutti enemmän leipätaikinaa, kuin frittitaikinaa, joten päädyimme kaatamaan vapaalla kädellä olutta luraus kerrallaan taikinaan. Tavoitteenamme oli hiukan tempura-taikinaa paksumpi frittitaikina

Tarvitset

Parhaassa lähikaupassamme ei ollut tällä kertaa turskaa missään muodossa, joten valitsimme paksuinta saatavilla olevaa kalaa, kuhaa. Oluena ei ole syytä käyttää mitään jyrkästi humaloitua, sillä ruoanlaitossa tiukka humalointi ei toimi: ruoka maistuu peltipurkilta. Peinissä, kotikäyttöön tarkoitetuissa frittikeittimissä taikina takertuu varsin helposti metalliverkkoon ja kokemuksemme perusteella irroittaminen kannattaa tehdä, kun fritattava on hieman kypsynyt, mutta varhaissa vaiheessa. Eräästä tempuravideosta opimme, että frittitaikinaa voi lusikoida kypsyvän fritattavan päälle.

• 350 g kuhafile
• 150 g puolikarkeita vehnäjauhoja
• 125 ml olutta ja runsaasti lisää.
• ½ tl paprikajauhetta
• ripaus sipulijauhetta
• ripaus curryjauhetta
• ripaus sinappijauhetta
• suolaa
• vastajauhettua mustapippuria

Kuumenna öljy 180 °C.

1. Sekoita mausteet.
2. Taputtele kala kuivaksi talouspaperilla.
3. Hiero mausteet kalan pintaan.
4. Leikkaa kala 2,5 cm palasiksi.
5. Kasta kalapalat frittitaikinaan juuri ennen paistamista.
6. Paista, kunnes palat ovat kauniin kullankeltaisia.
7. Siirrä palat lautasille, joilla on talouspaperia.

Kommentit

Näistä tuli oikein rapeita ja maukkaita. Suolaa ei ollut tarpeeksi, joten lisäsimme sitä pöydässä. Tabasco varovaisesti lisättynä teki sekin hyvää.

Tonnikalaa sahramilla ja vihreällä teellä sous vide

Tonnikalaa sahramilla ja vihreällä teellä sous vide.

Trattoria il Faro

Herttoniemenrannassa on toiminut pitkään erinomainen ravintola Trattoria il Faro, jonka nimi tarkoittaa majakkaa. Ravintola on tunnettu erityisesti lammasruoistaan, mutta tarjoaa ruokaa koko Välimeren alueelta. Kiinnostavan listan annoksista tämän kirjoituksen olennaisin on pesce spada al tonno, sahramissa ja vihreässä teessä marinoitu tonnikala. Tilatessani annosta olin hieman ennakkoluuloinen, mutta uteliasuus pakotti kokeilemaan ja annos osoittautui erittäin maukkaaksi. Jo ensimmäisestä, syksynä 2023 tapahtuneesta, vierailustamme asti olemme halunneet tehdä ruokalajista oman versiomme. Kokeilumme toteuttamiseen meni kahdeksan kuukautta, joten muistikuvat olivat hämärtyneet eikä kuva-arkistoistakaan löytynyt riittävän hyviä kuvia, jotta annoksen oli olisi voinut yrittää rekonstruoida. Lähdimme tekemään päivällistämme aivan omalla tavallamme.

Raaka-aineiden valinta ja hankinta

Tarvittavat raaka-aineet vihreää teetä ja perunoita lukuuunottamatta meillä oli kaikki raaka-aineet valmiina. Verkosta löytämämme vihreää teetä käyttävät reseptit näyttävät käyttävän useinmiten japanilaista senchaa, mutta suureksi yllätykseksemme muuten niin erinomaisesta K-Supermarket Hertasta emme löytäneet senchaa maustamattomana, joten valitsimme teeksi teeseremoniassa käytetttävän matchan.

Valitsimme kypsennystavaksi sous viden, jonka jälkeen paistopinanopeasti hyvin kuumalle pannulle. Ensimmäiseksi piti siis keksiä oikea lämpötila ja aika. Avuksi jälleen kerran Serious Eats, jonka neuvojen perustella valitsimme lämpötilalle 43 °C ja ajaksi 25 minuuttia.

Tarvitset

• tonnikalapihvin
• 75 ml vettä
• 2½ g sahramia
'
• matcha-teetä
• kiinteitä perunoita
• fenkolin
• vastajauhettua mustapippuria
• suolaa
• hiukan toretta kirveliä
• nippu lehtipersiljaa
• tuoretta ruohosipulia
• hiukan limemehua
• sitruunamehua
• oliiviöljyä

Sous vide -mausteliemi

1. Lämmitä vesi 85 °C ja siirrä se mukiin.
2. Lisää sahrami veteen.
3. Lisää matcha veteen, seosen kuuluu olla vahvempaa, kuin juotavan teen.

Yrttikastike

1. Lisää oliiviöljyä sauvasekoittimen sekoitusastiaan
2. Lisää yrtit ja mehut.
3. Lisää ¾ tl maustelientä
4. Mausta suolalla ja vastajauhetulla mustapippurille.
5. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi.
6. Tarkista maku ja jos kastike tuntuu liian öljyiseltä, lisää vettä ja sekoita uudelleen.

Kala

Runsasnesteissä sous videssä käytämme kahta pussia: suljettavaa muovipussia, jonka sitten vakumoimme, sillä emme halua halua vakumointilaitteeseen nestettä.

Lämmitä sirkulaattorilla vesi 43 °C.

1. Siirrä kala suljettavaan muovipussiin.
2. Lisää mausteliemi.
3. Vakumoi muovipussi.
4. Kypsennä 25 minuuttia.
5. Paista kalalle paistopinta kuumalla pannulla.

Perunalisuke

Lämmitä uuni 185 °C.

1. Leikkaa perunat kolmen mm viipaleiksi.
2. Viipaloi fenkoli. Ota fenkolin lehtiä sivuun koristeeksi.
3. Öljyä uunivuoka
4. Levitä peruna ja fenkoli vuokaan
5. Mausta suolalla ja vastajauhetulla mustapippurilla.
6. Lirauta hieman oliiviöljyä päälle ja sekoita.
7. Sekoita silloin tällöin ja ota pois uunista, kun perunat ovat kypsiä ja saaneet hieman väriä.

Kommentit

Tästä tuli eräs parhaista tonnikaloistamme. Vaikka annos on valmistettu aivan eri tavalla, kuin il Faron annos pääsimme samaan makumaailmaan. Yrttikastikkeen yrtit ovat vielä hieman hakusessa. Viiniksi valitsimme Tallinnan matkalta tuomamme Laroche Chablis Les Chanoines, joka oli erinomaista seuraa sekä ruoalle että meille. Ehdottomasti jatkoon.

Vesper Martini

Vesper Martini. Kina lillettiä ei ole enää saatavilla, joten tänään drinkin nimeksi tuli Lucena 1497 Vesper.

Valtaosa, ainakin minun sukupolveni, ihmisistä lienee tutustunut dry martiniin Bond-elokuvissa. Ian Fleming teki kirjoissaan fraasista shaken, not stirred legendaarisen. Elävässä elämässä törmäsin dry martiniin opiskeluaikona erään ihmisen kerrottua täyttävänsä taskumattinsa dry martinilla. En malttanut olla kysymättä miten hän saa oliivit taskumattiin. Nykyisin pohtisin todennäköisesti enemmän sitä, miten taskumatti, johon on tungettu oliiveja, tyhjennetään. 1990-luvun alussa olin luonnollisesti huomattavan nuori ja viaton; myös sillä tavalla, että en tiennyt, että dry martinista on myös versioita, joissa ei ole oliiveja. Vesper martini on yksi niistä.

Edellisellä vuosikymmenellä tykästyin New Yorkissa appletiniin, joka ei ole martini. Se ei, tietenkään tarkoita sitä, että appletini olisi huono drinkki. Kumppanini tilaa joskus expresso martinin, joka sekään ei ole martini. Minulle vannoutuneena Kahvi on pahaa ry:n jäsenenä se ei uppoa. Vuosien varrella makuni on muuttunut katkerammaksi ja dry martinista on tullut pikku hiljaa vakituinen alkudrinkkini. Vesperiin tutuistuin tallinnalaisessa ravintola Vixen Vinoteekissä, jonka vesper kantaa nimeä Eesti Vesper. Jos vierailette sen lähistöllä olevassa KGB Cells -museossa ja olette minun tapaani yliherkkiä sorrolle ja tarpeettomalle väkivallalle, tuhti drinkki saattaa tulla tarpeeseen.

Ensimmäisen kerran vesper esintyy Ian Flemingin kirjassa Casino Royale.

• "A dry martini.", he said. "One. In a deep champagne goblet."
• "Oui, monsieur."
• "Just a moment. Three measures of Gordon's, one of vodka, half a measure of Kina Lillet. Shake it very well until it's ice-cold, then add a large thin slice of lemon peel. Got it?"
• Certainly monsieur." The barman seemed pleased with the idea.
• "Gosh, that's certainly a drink"., said Leiter.
• Bond laughed. "When I'm ... er ... concentrating," he explained, "I never have more than one drink before dinner. But I do like that one to be large and very strong and very cold, and very well made. I hate small portions of anything, particularly when they taste bad. This drink's my own invention. I'm going to patent it when I think of a good name."

Casino Royale, Chapter 7: Rouge et Noir,

Daniel Graig on minun suosikki-Bondini.

The Spruce Eats kirjoittaa mielenkiintoisesti Vesperistä artikkelissaan James Bond's Vesper Martini, joten sitä on tässä turha toistaa. En voi väittää tuntevani ginejä. Vixen käyttää gininään virolaista Crafter'siä kertomatta tarkemmin mitä sen eri versioista. Olen päätynyt lähinnä sattuman kautta käyttämään Greenfieldin luomu-giniä.

Tarvitset

Suurin nestemäärä vesperissä on gin ja pelkästään sitä tulee the Spruce Eatsin reseptissä kolme nesteunssia, hieman runsaat 85 ml, eli jo pelkkä ginin määrä tekee cocktailista erittäin vahvan ja jos reseptin toteuttaa alkuperäisessä määrässään, tekijä joutuu jo pohtimaan käytettävissä olevien lasien kokoa. Minä olen tehnyt vesperini ensimmäistä kertaa lukuunottamatta huomattavasti pienempinä, kuin the Spruce Eats.

• 3 cl giniä
• 1 cl vodkaa
• ½ cl Lillet Blancia
• sitruunankuorisuikale

1. Lisää shakeriin jäitä.
2. Lisää vodka, gin ja Lillet Blanc.
3. Ravista
4. Kaada shakeriin sisältö lasiin ja lisää sitruunankuori.

Miksi tämän nimeksi tule Lucena Vesper? Kertasin shakin torniloppupelejä ja tässä nimenomaisessa tapauksesa Lucenan asemaa vuodelta 1497.

Ravintola Armudu

Kävimme maanantaina Tallinnassa parittajapariskuntamme, jota ilman emme olisi koskaan tavanneet, kanssa. Päiväretken kohteena oli azerbaidžanilainen ravintola Armudu. Armuduja on useita, me kävimme osoitteessa Lootsi 14.

Päivä jatkui toisella aamiaisella Viking Linen terminaalissa. Mukana oli luonnollisesti Titanic Belfastissa seuraamme lyöttäytynyt Titanicin kapteeni Edward John Smith, jota kutsumme tuttavasti Kakeksi.

Puolustuslaitoksen bordeauxlainen punaviini ei jättänyt vaikutusta, josta olisi kotiin kerrottavaa. Heräteostokset eivät aina toimi.

Armadu

Aloitimme kolmella kasvisalkupalalla ja avoimella hatsapurilla raa'an kananmunankeltuaisen kera. Tämä hatsapurityyppi on ollut jo jonkin aikaa leivontalistalla, joten odotimme sitä mielenkiinnolla.

Kake ilahtui päästessään jälleen kerran historialliseen satamakaupunkiin.

Munakoisokääryleitä.

Uppopaistettua sulgumi-juustoa.

Juustosikareita.

Hatsapuri.

Grillattua doradaa.

Kommentit

Laadukkaita raaka-aineita, grillattujen ruokien pinta oli mukavan goottilainen. Lihalautaselta erityisesti karitsan kyljykset olivat makuuni. Hatsapuri erinomainen. Annokset olivat näyttäviä ja maukkaita. Jäin kaipaamaan vielä lammaspilahvia, mutta ruokaa oli näinkin niin paljon, että en olisi kyennyt, kuin hiukan maistamaan sitä. Jäimme pohtimaan, mikä mahtaa olla ero georgialaiseen keittiöön. Itse emme eroa huomanneet. Armudulle lämpimät suositukset.

Ravintola Thai-Thai

Kalaa chuu-chee-kastikkeessa.

Malmilla on myös toinen ravintola, josta saa erinomaista lounasta, Thai-Thai. Se ei ole yhtä tasalaatuinen, kuin edellisen postauksen Kiva, mutta silti erittäin hyvä. Jos noin neljän vuoden aikana on tullut pari lounaspettymystä vastaan, niin ollaan kauniilla vesillä. Thai-Thaissakaan en ole koskaan syönyt lounasajan ulkopuolella, mutta lounaan laatu on vakuuttanut niin paljon, että pitäisi.

Kalaa chilikastikkeessa. Omnivoori voi halutessaan valita possullisen version, joka on sekin oikein hyvää.

Thai-ravintoloiden annoksissa arvostan mukavaa tulisuutta ja sitä, proteiinin lisäksi on yleensä myös runsaasti ja monipuolisesti kasviksia. Suosikkipäiväni Thai-Thaissa on tiistai, jolloin tarjolla on herkulllista kalaa basilika-chilikastikkeessa.

Ravintola Kiva

Työsyistä joudun viettämäään aikaa Helsingin Malmilla, joka kauniisti sanottuna ei ole Helsingin viehättävimpiä kaupunginosia. Haluatko nähdä töihin mennessäsi aamuseitsemältä kännnisiä omia juomiaan kiskovia ihmisiä ravintolan terassilla? Valitse Malmi. Haluatko nähdä alastoman miehen mennessäsi töihin? Valitse Malmi. Malmilla on kuitenkin myös hyvät puolensa, kuten muutaama hyvä ravintola.

Rautatien itäpuolella on huomattavasti rauhallisempaa ja ostoskeskus Novan alakerrasta löytyy ravintola Kiva, jossa en ole koskaan käynyt illalla, mutta lounas ei ole koskaan pettänyt. Hyvää ja herkullista. Silmä lepää kauniisti tehdyissä annoksissa. Kivassa maksaa oikein mielellään lounaasta enemmän, kuin lounasedun verran. Ravintola sanoo olevansa korealainen, mutta itse koen sen olen fuusiota Koreasta, Havaijilta ja Japanista. Lounaalla usein tarjottava karaage-kana on minusta hyvin japanilainen ruokalaji, tori no kara-age. Tässä tosin saattaa tulla ilmi ruokakulttuurillinen sivistymättömyyteni, sillä japanilaisessa keittiössä on paljon kiinalaisia vaikutteita, jotka ovat hyvin usein tulleet Korean kautta.

Tilasin listalta tällä kertaa pokekulhon savulohella. Lohi osoittautui lämminsavuloheksi. Kulhoannos oli jälleen kerran erittäin herkullinen ja kasvilliset osuudet olivat monipuolisia ja tuoreita. Erityistä huomiota olen kiinnittänyt siihen, että kulhoissa on aina tuoreita, herkullisia mansikoita. Miistä he niitä oikein löytävät kummallisankin vuodenaikoina?

Kommentit

Kiva on helmi, suosittelen lämpimästi.

Kasvis-quesadilla

Joitakin vuosia sitten Hämeentien alussa avasi meksikolainen ruokakauppa Dos Tecolotes. Kaupan nimi tarkoittaa kahta pöllöä. Ehkä se on jonkinlainen itseironinen viittaus kaupan omistajiin? Minun on pitänyt käydä kaupassa vuosia, mutta se on vain jotenkin jäänyt, siitä huolimatta, että rakastan meksikolaistakin ruokaa, johon tutustuin paremmin vuosinani New Yorkissa, josta laadukkaat ravintolat lähes mistä tahansa kulttuurista eivät lopu kesken. Yksittäinen suuri herätys oli se, että TexMex on etäisehköä sukua meksikolaiselle ruoalle. Hyvää TexMexiä on varmasti olemassa, mutta oman kokemukseni mukaan Meksikossa käytetään enemmän tuoreita raaka-aineita säilykkeiden sijaan eikä ruoka ole pakonomaisen tulista.

Shakkikerhomme vuosikokous oli ravintola Juttutuvassa, joten matkani vei minut vihdoinin Hakaniemeen, jonka vierestä löytyy kaupuningosa, joka on mäkisempi, kuin mikään muu maailmassa: Kallio, josta Frankit pyrkivät huonolla menestyksellä Eiraan. Kalliosta löytyy käsittääkseni Suomen ainoa meksikolainen ruokakauppa Dos Tecolotes.

Kaupassa ollessani huomasin, että suuresta osasta tuotteista en ymmärtänyt mitään ja mieleeni tulikin, että tarvitsisin meksikolaissyntyisen tuttavani natiivioppaaksi. Hihaan takertui vehnätortilloja, joita meksikolaistuttuni ei käytä kuulemma koskaan: hän on maissitortillaihminen ja maistuvaksi osoittautuneita chipotle-kastiketta. Monissa resepteissä näkee ancho-chilejä, joihin en ole koskaan aikaisemmin törmännyt. Sen maku osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi: tulisuutta ei käytännössä ollut ja molemmat maistoivat selkeästi rusinan ja aurinkokuivatun tomaatin. Enemmän ruokaamme tuli loppujen lopuksi potukua meksikolaisesta oreganosta!

Tarvitset

Reseptin teimme lähinnä omasta päästämme luettuamme joitakin kasvis-quesadilla-reseptejä, joita löysimme Inspired Taste -sivustolta. Tästä kokkauksesta on jo aikaa, joten emme tarkalleen muista mitä meni mihinkin, joten tämä on vähän sinnepäin resepti. Tätä tehdään toistekin, joten pitää kirjoittaa uusi postaus.

Peruskastike

Tuttavani tekee kastikkeen pelkästä tomaatista, sipulista ja suolasta, mutta me olimme tällä kertaa varsin mausteisella tuulella.

• 400 g laadukasta tomaatimurskaa
• ancho-chili siemenet poistettuna ja ohuiksi viipaleiksi leikattuna.
• ¾ pieni sipuli silputtuna
• valkosipulin kynsi hienonnettuna
• hienoa merisuolaa
• mustapippuria
• juustokuminaa
• sipulijauhetta
• valkosipulijauhetta
• chipotlekastiketta

1. Paista sipulia hetki keskilämmöllä.
2. Lisää chili ja valkosipuli.
3. Lisää tomaatimurska, kun chili ja valkosipuli ovat antaneet arominsa.
4. Mausta ja keitä kokoon.
5. Tasoita kastike sauvasekoittimella.

Täyte

Tortillamme olivat varsin pieniä, joten taittamisen sijasta laitoimme tortillan alle, täytteen päälle ja toinen tortilla päällimmäiseksi. Natiivitkin guuglauksen perusteella harrastavat tätä, joten emme ehkä tehneet kovin suurta rikosta. Juustona käytimme fetaa, joka lienee vääräoppista, kasviksina voi käyttää oikeastaa mitä tahansa mieluisaa. Tästä kokkauksestamme vierähti jo hieman aikaa, joten emme ole aivan varmoja mitä kaikkea täytteeseen meni. Kumppanini viisaasti totesi, että kannattaisi ottaa ainakin kuvia valmistusvaiheesta siltä varalta, että ei tule heti kirjoitettua reseptiä ylös.

• fetaa
• paprikaa
• kevätsipulia
• mozzarellaraastetta
• varhaiskaalia
• hienoa merisuolaa
• mustapippuria
• juustokuminaa
• sipulijauhetta
• valkosipulijauhetta

Seuraksi

• punasipulirenkaita
• korianteria
• lime-lohkoja
• ranskankermaa
• guacamolea

1. Liota sipulirenkaita 10 minuuttia kylmässä vedessä lieventääksesi sipulin puraisua.
2. Taputteli sipulirenkaan kuiviksi.

Kommentit

Quesadillamme seuralaiset: guacamole, ranskankerma ja mausteinen tomaattikastike.

Tortillaruoat ovat kätevä tapa upottaa erilaiset kasvisten jämät ja samalla saa maukasta ruokaa.