Highland Park Distillery. © Mark Crook, Attribution-ShareAlike 2.0 license. Hieno kuva tislaamon torneista löytyy tuolta. Vielä hienompi löytyy Black Doorin seinältä.
Keskiviikkona vietettiin ravintola Black Doorin 19-vuotissyntymäpäiviä, joka on kunnioitettava ikä ravintolalle, jopa pubille, joiden ei tarvitse vaihtaa seksikkyyssyistä nimeään joka toinen viikko. Tässä Roballa sijaitsevassa pubissa tulee käytyä harvoin vaikka sen viski-, siideri- ja olutvalikoima on erinomainen. Puoli kilometriä kodista poispäin on muka liikaa.
Siideriviikot
Real-hanat: siideriä ja olutta. Näitä lisää Helsinkiin, kiitos!
Kuluvilla siideriviikoilla Black Doorissa on tullut käytyä muutaman kerran ja suussa on maistunut useampi real ale ja cider sekä sellainenkin erikoisuus kuin real perry Two Trees, joka oli minun suuhuni varsin makeaa, mutta happamuus leikkasi makeutta riittävästi pois. Vesi herahti kielelle bongatessani vuodelta 1976 olevan single cask Ardbegin, mutta 48 euron hinta pysäytti tehokkaasti.
Musiikkia
Keikkaa oli pöydän ollessa täynnä helpointa seurata peilin kautta. Arvatkaa harmittiko, että ei ollut oikeaa kameraa mukana?
Vajaat kaksi vuosikymmentä Hauessa istumista on tuonut tuttavapiiriin ihmisiä, joihin ei olisi koskaan muuten törmännyt. Yksi heistä on Willie, Waylon & Junior -trion solisti, jonka kanssa olen rupatellut ruoasta useammankin kerran. Kulinaristi, jonka esittämää musiikkia on tullut kuunneltua useammassakin eri kokoonpanossa. Tällä kertaa Willie, Waylon & Junior esiintyi rumpalin, joka toi mukavasti jykevyyttä esitykseen, kanssa. He esittävät usein Steve Earlen ja David Allan Coen kappaleita. Me likes. Tältä keikalta selvimmin mieleen jäivät kuitenkin kappaleet Lay Down Sally ja Port of Amsterdam.
Äijäruokala suosittelee sekä Black Dooria että bändiä. Keikan jälkifiiliksissä tuli ostettua Earlen levy Washington Square Serenade.
Muualla verkossa
Copperhead Road
Pontikankeittobiisin Copperhead Road'n sanat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti