 |  Muutamaa päivää myöhemmin tuli käytyä uudelleen duunikavereiden kanssa - tällä kertaa kamerakin oli mukana. Ensimmäisessä kuvassa duunikaverin salaatti ja toisessa metsästäjänmurekkeeni. |
Ravintola Juuresta kuulee nykyään lähes joka päivä. Siellä vierailu on jostain syystä kuitenkin jäänyt roikkumaan projektilistalle. Syynä on ehkä etäinen sijainti, kokonaista kaksi korttelia työpaikaltani.
Matka Juureen hiukan jännitti sillä Etelä-Helsingissä alkoi 10:40 sähkökatko, jonka syytä ei vieläkään tiedetä. Ravintolassa onnekseni kaikki kuitenkin toimi. Tilaukset tehdään lounasaikaan tiskiltä ja maksetaan etukäteen. Tapa, josta pidän koska työpäivän lounaisiin ei voi käyttää rajattomasti aikaa. Tilasin lounaslistalta sapaslajitelman uusien perunoiden kera. Sapas-uudissana lienee tapas, ässällä, kuten Suomi. Hauska pikku yksityiskohta.
Lounaaseen kuuluu leipä ja salaatti. Leipä oli tuoretta ja hyvää ja salaatti raikasta. Omenalohkoon unohtunut Granny Smith -tarra oli hivenen koominen lisä, mutta ei pieni inhimillinen virhe salaattia pilaa. Varsinainen annos koostui landekinkusta - en ollut edes tiennyt, että Suomessa valmistetaan ilmakuivattua kinkkua, lammassalamista, kylmäsavulohesta ruislastulla sekä haukimurekkeestä. Kaikki oli laadukasta ja vaikka hauki ei lempikaloihini kuulukaan sekin maistui ja sen lisukkeena oleva puolukkasurvos oli erinomainen idea. Perunat olivat paikoitellen varsin suolaisia. Yllättävää ja maukasta ja se sai minut pohtimaan omaa, varsin vähäistä, suolankäyttöäni.
Poikkeuksellisen hyvä lounas, ystävällinen, mutta ei tunkeileva palvelu. Miellyttävä sisustus. Äijäruokala suosittelee.
Kannattaa piipahtaa myös Juuren puodissa, josta mukaani tarttui Saloniemen juustolan kutun goudaa.
Muualla verkossa
Landekinkkua googlaillessani silmiin osui pari mielenkiintoista sivua:
Turun sanomat: Hyvä liha taipuu
nöyriksi nakeiksi
Landekinkkuakin olisi ilmeisesti saatavilla kaupoista
EDIT
Lisäsin kuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti