Ruokakolmiosta lipsumista

Päiväunilta herättyäni - juhannuksen jälkeen mystisesti väsytti - Ketun keittiö toimitti parvekkeelleni tomaatintaimia, minkä jälkeen lähdimme plantaasille. Jatkoimme siitä mihin aamuvuoro oli lopettanut eli kitkimme ja kastelimme lisää.

Ketturouvan kerätessä salaattia suoritin Karhuherran kanssa seremoniallisen kabochan istuttamisen. Juoppokurpitsa näyttää kovin pieneltä verrattuna muihin kurpitsoihin ja tämä kovin kylmänarka lajike vaatii sadan päivän kasvuajan. Kesän on siis parasta olla pitkä.

Salaatinlehtiä katsellessa iski BLT-himo, mutta asiaa ei edistänyt tieto siitä, että B:tä ei jääkaapissani ollut ja ajatus edestakaisesta bussimatkasta Arabian myöhään auki oleviin kauppoihin ei oikein sytyttänyt. Onneksi ilmeni, että ystävieni jääkaapissa on pekonia, joten sain himoni tyydytettyä.

Paistoin uunissa hätävaraesivalmispatongin, pekonin oliiviöljytilkassa, raastoin hieman parmesania, hain parvekkeelta muutaman basilikanlehden, leikkasin tomaatin viipaleiksi ja jauhoin hiukan mustapippuria. Halkaisin patongin ja sivelin toisen leikkuupinnalle dijon-sinappia ja toisen puolikkaan leikkuupinnalle makeaa thai-chilikastiketta. Pinosin pekonia sinappipuolelle ja ripottelin parmesania, jotta se sulaisi pekonin lämmössä. Toiselle puolelle tomaattisiivut, mustapippuria ja basilika. Leipä kiinni. Muutaman kuvan jälkeen tajusin, että salaatti on vielä keräyspussissaan. Leipä auki ja salaatti väliin. Makuun olin tyytyväinen, mutta sinappia tuli hivenen liikaa. Chilikastike puraisi tomaatin kanssa mukavasti. Kyllä, tämä toimi vaikka Sir Samuel unohtaisi myös tomaattiviipaleet. Oishikatta 3/5.

Pieni osa parmesan-fanatismia: yleensä sitä tai sen kaltaista juustoa näkee hienona raasteena. Ero tuoreena raastettuun parmesaniin on valtava. Raastakaa itse, se kannattaa.