Café Piritta

Kävin tiistaina muutaman työtoverin kanssa lounaalla Café Pirittassa. Kahvila on Tokoinrannassa, joka olisi pieni idyllinen puisto jos rautatie olisi hivenen kauempana, mutta pienellä asenteella melu jää syrjään.

Jos Pirittaan saapuu takakautta ensimmäisenä silmään osuu vasemmalla oleva vihreä kasviseinämä, jonka aitoutta kuulin monenkin epäilevän. En käynyt tarkistamassa.



Eat.fi:ssä tunnelmaa moititaan huoltoasemamaiseksi ja kolkoksi. Ymmärrän kritiikin syyn eikä se "hihna" minuunkaan tehnyt suurta ensivaikutelmaa. Linjalta löytynyt, mutta kokeilematta jäänyt, syötävä Marskin hattu nosti mielialaa ja kun hieman epäselvä salaattikonsepti selvisi minulle olin hyvällä tuulella vaikka huomasinkin vieväni viimeiset levitteet leivälleni.



Salaatille oli valmis pohja, jolle voi suppeasta valikoimasta lisätä aineksia oman mielensä mukaan. Salaattipöytä ilman mitään, jolle olen allerginen, ilahdutti. Porkkanaraasteangstista lisää seuraavassa postauksessa.



Hiillostettu merilohi, jonka seurana oli parsaa, varhaisperunoita ja korvasienikastiketta osoittautui hienoksi annoksesi. Se näytti hyvältä, se maistui hyvältä. Sen enempää parsaa kuin lohtakaan ei oltu kypsennetty liikaa. Korvasienikastikkeessa oli hieman hiekkaa, mutta ei häiritsevästi; en ole koskaan tehnyt itse mitään korvasienistä, mutta niiden täydellinen puhdistaminen kuulostaa haasteelliselta. Annos oli kauniisti rakennettu eikä kuvani ei tee sille oikeutta. Jos jotain moitittavaa on pakko löytää niin annnos oli hiukan liian runsas ja kastiketta oli tarpeettoman paljon. Sieniä olisin hieman hienontanut, mutta se on makuasia.

Pirittaa arvostellaan kalliiksi, mutta kun ottaa tämän annoksen raaka-aineet ja annoksen laadun huomioon niin 14,90 € ei ole paha. Äijäruokala suosittelee estoitta, vaikka kokemus ei ollutkaan täydellinen.

Muualla verkossa

eat.fi
Ravintolan omat kotisivut