Broidin kanssa oli ikuisuusprojektina suunnitella sitä kuinka tekisimme oikeaa rosvopaistia, mutta hänen opiskellessaan eräoppaaksi tuli selväksi, että resepti, johon kuuluu motti (vai oliko se kaksi) halkoja ei ole kovinkaan polttoainetaloudellinen ja kesälomani maaseutuvierailulla päätimme kokeilla
oluttölkkipersekanaa - sanaa
kalja olen välttänyt sen jälkeen kun sain ankarat moitteet ravintola
Hádankan tarjoilijalta. Siinä vaiheessa kun henkilökunta pottuilee tietää olevansa kanta-asiakas. Harmi että kyseissä paikassa ei ole enää samaa mukavaa tarjoilijaa. Onkohan hieno wursti-kori palannut sinne takaisin? Olin synkkä kun se poistui listalla. Ravintolalla on myös kiinnostavaa henkilökohtaista historiaa: hyvän ystäväni, jonka isä on suunnitellut ravintolan sisustuksen, kihlajaiset vietettiin siellä.
Matkan ensimmäisenä kohokohtana toimi hyvin läheltä autoa lentänyt ruskosuohaukka, mutta koska kamerani oli laukussa ja siinä oli kiinni väärä objektiivi ruskiksesta takertui Nikonin kennolle vain pieni läiskä.
Ilta alkoi koirien ulkoiluttamisella ja tässä kuvassa esiintyy valjakon toinen johtaja Ayweret. Seuraavana oli vuorossa koirien ruokkiminen. En olekaan ennen nähnyt kuinka koiria ruokitaan kalmareilla:
Pastanjauhannan kommenteissa kyselin, että onko kukaan kokeillut mitään tuhdimpaa olutta kanan kanssa, mutta ei, kukaan ei ollut tehnyt niin. Olutta valitessani päädyin vähän tummempaan, mutta loppujen lopuksi aika kevyeen Velvet'iin. Kuvissa on kyllä Sandels-tölkki, mutta sen join kokonaan tyhjäksi ja täytin sen puoliksi broidin kasvimaan yrteillä ja oluella. Pieniä tölkkejä ei löytynyt kuin vaaleina lagereina.
Resepti oli tullut luettua huolimattomasti: huomaamatta jäivät Pippurimyllyn sanat
Tämä kana ei sitten onnistu kannettomassa grillissä. Broidi oli ihmetellyt miten avotulella saataisiin kana kypsymään tasaisesti, mutta vasta reseptiä uudestaan lukiessa havaitsin itse potentiaalisen ongelman.
Päätimme kuitenkin kokeilla. Maustoimme kanan makealla thaichilikastikkeella, suolalla ja mustapippurilla sekä puutarhasta haetuilla yrteillä (ei, en enää muista tarkalleen millä). Kanan maustuessa rakennettiin hiillos ja kanalle tuki. Mutta jo sitä ennen laitoimme kanan kypsymään vähän kauemmas tulesta. Tosin sitä ennen joku meistä kolmesta kompastui pimeässä pihassa ja kana piti huuhdella kaikesta hiekasta ja maustaa uudelleen
Alku oli selvästi liian kuuma, sillä kanan pinta kärähti.
Peitimme kanan joskus puolenyön jälkeen ad hoc -kannentapaisella, jotta kana paistuisi tasaisemmin. Loppuvaiheissa alkoi hirvittämään ja päädyimme laittamaan kanan uunivuokaan aukileikattuna, mutta ehkä uuni oli loppujen lopuksi tarpeeton.
Tölkki ei näyttänyt käsittelyn jälkeen kovinkaan esteettiseltä.
Tarjoillaan
ratatouillen kera. Lopputulos oli erittäin herkullinen. Kanan siivet paloivat, joten sen vuoksi vain oishikatta 3/5. Tosin puuttuvat kaksi voisi korvata puusaunalla, avotulen ääressä tähtitaivaan alla grillaamisella ja sillä, että että ruoan valmistuminen aamuyöllä ei haittaa ketään.
Aamupäivä sujui kirmaavien haskien kanssa.
Ja ilta taas meni O'Malley'sissä entisten työtoverien ja tuttavien kera. Meitä ilahduttivat useat Art Goes to Kapakka -kuorot.
Loppukaneettina on pakko todeta, että niin paljon kuin pastanjauhajia arvostankin niin kyllä oluttölkkipersekanankin voi valmistaa avotulella, mutta se on haastavaa ja kunnon "tuotteistus" vaatisi runsaasti lisää testaamista.
