Tämä legendaarinen ruokalaji ei ole koskaan aikaisemmin vieraillut keittiössäni. Erikoista, koska Rooman historiasta kiinnostuneen ruokahalua pitäisi herättää myös coq au vin'iin Gaius Julius Caesariin liittyvä legenda.
Reseptini on peräisin Eeva Salosen kirjasta Ruokatorstai, jonka nimestä voi päätellä, että se on koottu Hesarin torstain numerosta.
Alkuperäinen resepti menee yksinkertaistettuna seuraavasti. Olen tosin jättänyt pois pöyristyttävän mahdollisuuden käyttää valmiiksi marinoitua kananlihaa.
Tarvitset
3-4 broilerin koipireisipalaa tai fileepihvejä
3 rkl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
¼ tl mustapippuria
2 rkl öljyä
3-4 dl punaviiniä tai vahvaa lihalientä
2-3 valkosipulin kynttä
½ tl suolaa
2 laakerinlehteä
1 tl kuivattua timjamia
10 pikkusipulia
200 g tuoreita herkkusieniä
Leikkaa koipireisipalat puoliksi nivelen kohdalta. Sekoita vehnäjauhon joukkoon suola ja pippuria. Kääntele palasia jauhoissa.
Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista muutama broilerinpala kerrallaan pannulla. Älä huuhdo pannua vielä sillä sitä tarvitaan.
Kaada pataan viini tai lihaliemi. Nestettä tulee olla sen verran, että broilerinpalaset juuri ja juuri peittyvät. Lisää kuoritut ja paloitellut valkosipulinkynnet, timjami, laakerinlehdet ja suola. Peitä kannella ja hauduta puoli tuntia.
Kuori pikkusipulit ja paloittele sienet neljään osaan, pienet voivat olla kokonaisia. Suikaloi pekoni suoraan pannulle. Kuumenna kunnes rasva alkaa irrota. Paista sipulit kokonaisna pekonin rasvassa kauniin ruskeiksi. Kaada pekonit pekonit ja sipulit pataan. Ruskista sienet kevyesti pannulla ja lisää pataan. Hauduta vielä kymmenen minuuttia.
Tarjoile riisin ja runsaan salaatin kanssa.
Äijäversio
Käytin yhtä broilerin rintaleikettä, 5 dl punaviiniä, kaksi valkosipulin kynttä ja yhden laakerinlehden. Herkkusienet korvasin yllättäen kantarelleillä (254 grammaa) ja käytin kokonaisen pekonipaketin (188 grammaa). Kanttarellejä ja pekonia lisäsin sen verran pataa kuin ajattelin kerralla syöväni ja säästäväni loput sienet ja pekonin lomallelähtöquicheen. Sipuleita käytin viisi.
Tarjosin uusien perunoiden kanssa.
Lopputulos oli oikein maittavaa. Kiehumaisillaan tai kiehuva punaviini on aika jännän näköistä kuten alla olevista kuvista näkee.
Oishikatta asteikko loppuu nyt vähän kesken. Kolmonen ohkä lopulta vaikka maku olikin kolmosta parempaa. Nyt käyttämäni pienempä tagineani paremmin ruokaan sopiva pata olisi ollut jokin korkeampi, mutta pohjaltaan pienempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti