 |
| From |
Ensimmäinen kohde New Yorkissa oli yllätyksettömästi Strawberry Fields.
Elokuun 16. päivänä oli aika palata New Yorkiin. Minulla oli välilasku Lontoon Heathrowssa, jossa oli paitsi rasittava toinen turvatarkastus, niin myös portilla odottava yllätys. Ensin lentoemäntä ilmoitti, että lentolippuni päivitetään parempaan ja sen jälkeen pukumies esitteli itsensä Yhdysvaltain jonkin turvallisuuselimen edustajaksi ja esitti muutaman kysymyksen.
Kolmas vierailukerta kahdeksan kuukauden sisään oli ilmeisesti herättänyt epäilyksen, että etsisin maasta laitonta työpaikkaa. Mies oli tyytyväinen vastauksiini ja British Airways palkitsi "kärsimykseni" juhlavalla jalkatilalla ja kolmen ruokalajin lentokoneaterialla, jonka pääruoan sain valita itse. Ehkä se oli jopa hieman parempaa kuin normaali lentokoneruoka.
Rajalla kohtelu oli aikaisempia kahta kertaa epäluuloisempi; ehkä ei olisi pitänyt sanoa, että olen tulossa tapaamaan vaimoani. "Onhan sinulla kotona työpaikka? Ethän ole hakemassa täältä työpaikkaa?" oli kysymysten linja.
Newarkista Manhattanille
Newarkin kentältä pääsee näppärästi julkisilla kunhan tajuaa kaksi asiaa. Ensinnäkin Air Trainiin ostettu 12,50 USD lippu kelpaa myös New Jersey Transitin junaan, joka vie Penn Stationille. Toiseksi junalla mennään pääteasemalle Manhattanin Penn Stationille, vaikka varomattoman matkailijan iloksi myös New Jerseystä löytyy Penn Station.
Penn Stationilta pääsee helposti MTA:n metrojärjestelmään, jossa suunnistaminen on jo varsin helppoa.
Valokuvausta
Helsinki-Vantaalta takertui hihaan Samyangin 8 mm kalansilmä, jota olen päässyt kokeilemaan aikaisemmin. Nyt se löytyi useampaa kymppiä halvemmalla kuin mitä sen saa Suomesta tai Yhdysvalloista. Olin tammikuun ja toukokuun matkoilla moneen kertaan harmitellut sitä, että levein objektiivini on 18 mm. Kalansilmää tulikin käytettyä paljon rakennusten, laivojen ja Imagine-mosaiikin kuvaamiseen.
Manhattanilta Newarkiin
Ensin kannattaa luonnolliseti olla hyvin varma siitä miltä New Yorkin kentältä kone lähtee sillä niitä löytyy peräti kolme (JFK, Newark ja La Guardia). Lisäksi sunnuntaiaamuisin metroa voi joutua odottamaan hyvän tovin. Lause "Missä se C-juna oikein viipyy?" toistui monta kertaa lähtöaamuna.
Manhattanin Penn Station on iso metroasema ja vaikka kylttejä seuraamalla New Jersey Transitin junat löytyvätkin niin paikat tuntevasta oppaasta on runsaasti apua (kiitos, Heidi).
Newarkilta Chicagoon
Bombardier CRJ-700 © Mark Wagner (Creative Commons 2.5)
Erikoisesti edullisehkot lentoni veivät minut ensin Chicagon O'Haran lentokentälle American Eaglen Bombardier CRJ-700 pikkukoneella. The Windy Citynä tunnetun kaupungin lennot ovat kuulemma usein myöhässä sään vuoksi. Sää ei tällä kertaa ollut ongelma.
Ilahduttavasti Chicagossa ei ollut toista turvatarkastusta, joten pääsin jonottamisen sijasta toiselle aamiaiselle Starbucksiin (grande cool lime ja mustikkamuffinsi). Epätyypillisesti itselleni päädyin juttelemaan kahden suomalaisen kanssa portilla ja aika kuluikin mukavasti kunnes boardingin jälkeen koneessa oli tai epäiltiin olevan sivuvakaimessa vikaa. Samalla kun lähtöaikaa siirrettiin toistuvasti eteenpäin American Airways ravitsi meitä vedellä ja välipalapatukalla.
Lentopelkoisilla lienee ollut mukavaa koko matkan ajan?
Vantaa - Helsinki
Aika harva tuntuu tietävän, että HSL:n bussilla 615 pääsee Rautatientorille. Se on täydempi kuin Finnairin bussi, mutta toisaalta se pysähtyy tasaisin väliajoin jättämään matkustajia. Muutaman euronkin siinä säästää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti