Maissi – Makumatka Kanadaan

Maissi saa minut aina muistoissani Kanadaan ja lukuvuoteen 1994–1995, jonka vietin paikallisessa high schoolissa Niagaran niemimaalla Rotari-vaihto-oppilaana. En ikinä unohda, kuinka seisoin nuorena tyttönä jättimäisen maissipellon vieressä, jossa viljelykset ylsivät pääni yläpuolelle. Ensimmäisen maistin jälkeen elinikäinen rakkaussuhde maissiin oli syntynyt. Joskaan esikeitetyt maissit eivät ole koskaan nostaneet makunystyröitä tuoreen maissin tasolle.

Maissia kanadalaisittain

Arin ollessa elokuussa New Yorkissa löysimme iloksemme tuoretta maissia. Teimme maissia kanadalaisittain, mikä on itselleni se ainoa oikea tapa syödä maissia.

Valmistaminen on varsin helppoa. Ensin maissit kuoritaan, ja kova kantaosa katkaistaan pois. Kuoren alla oleva valkoinen höyste ei ole vaarallista. Jos ei pidä siitä, sen voi pyyhkiä huolellisesti pois.

Maisseja keitetään, kunnes ne ovat syöjien makuun sopivan pehmeitä.

Mikä tekee maissista kanadalaisen (tai amerikkalaisen)? Maustaminen! Unohda kaikki valmiskastikkeet, joita erilaisilla festivaaleillakin tyrkytetään. Näiden sijaan voitele valmiit maissintähkät kauttaaltaan voilla. Mausta lisäksi tuoreella, itse rouhitulla mustapippurilla ja suolalla.

Maissi toimii joko sellaisenaan pieneen nälkään tai esimerkiksi grilliruoan kylkiäisenä osana isompaa ateriaa.

Mistä tuoretta maissia?

Sadonkorjuuaika on maissin kulta-aikaa, mikä näkyy New Yorkissa edullisina hintoina. Newyorkilaisesta Whole Foods -kauppaketjusta sai kuluneella viikolla paikallista maissia yhteensä viisi kappaletta kahden dollarin hinnalla.

Ei hätää – tuoretta maissia saa Helsingistäkin, ainakin Stockmann Herkusta. Hinta tosin on roimasti pohjoisamerikkalaista kaimaansa kalliimpi. Makuelämys on kuitenkin jokaisen euron arvoista.

(Tämän kirjoituksen kuvista saan kiittää Aria. :)