Helsingin keskustassa on hämmentävän vähän pubeja, joissa on kiinnostava valikoima. Ehkä se sitten johtuu siitä, että halpa Karhu ja Karjala kiinnostavat enemmän kuin persoonallinen olut. Keskustan hyviin paikkoihin kuuluu Kaisla, jossa on laaja valikoima oluita hanassa - myös suomalaisista pienpanimoista. Muutaman kokeilun perusteella pikkusyötävätkin ovat ok.
Viikolla olin pahalla päällä sillä olisin mennyt mieluummiin kotiin kuin duunitilaisuuteen, jonka tiesin jatkuvan pitkälle iltaan. Mutta kuten kovin usein käy niin tälläkin kertaa tilaisuus oli hauska kun sille vain antoi tilaisuuden. Paikkana toimi Vanha viilatehdas, jonka takan lämmössä oli mukava mukava valmistaa loimutettua setää. Paikka sai pisteitä hyvästä ruoasta ja siitä että se ei ollut ylenmäärin jouluinen vuodenajasta huolimatta. Esimerkiksi kinkun sijasta oli porsaan ulkofilettä ja mitään laatikoita ei ollut. Ei, ei minulla ole mitään perinteisiä suomalaisia jouluruokia vastaan - en vain halua pilata jouluani sillä, että syön niitä n+1 kertaa ennen joulua. Palvelu oli erinomaista, mutta sen tyyli oli epätavallisen ronski. Minä pidin siitä.
Ja se jälkiruoka: ulkonäkö toi mieleen maksapasteijan, mutta se oli kaikkea muuta. Kastikkeen kera tarjoiltu piparkakkujuttu oli omituinen, mutta oikein hyvä.
Jatkoille lähdin Oljenkorteen kuuntelemaan Oljenkorsi Small Bandiä ja vaikka en todellakaan ole joululaulujen ystävä (olkaa itse 10 vuotta Helsingin keskustassa töissä ja sietäkää sen jälkeen joululauluja...), mutta sahalla soitettu Jouluyö, juhlayö teki vaikutuksen.
1 kommentti:
Tampereen keskustassa onneksi kapakoissa on ihan hyvin vähän erityisempääkin valikoimaa, paikalliset gastropubit pitävät siitä huolen. Itku meinaa päästä kun jossain muualla kapakkaan menee ja yrittää saada jotain muuta kuin kotimaisia esanssinesteitä.
Lähetä kommentti