sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Stout-leipä blogimiitissä



The bread is on the upper right. The picture was not taken by me so the normal CC license does not apply. Leipä on oikealla ylhäällä. Kuva ei ole ottamani, joten normaali blogini CC-lisensointi ei päde.

Minulla oli lauantaina (ja sunnuntaina) ilo ja kunnia olla osa hunnilaumaa, joka sotki Sillä sipulin keittiön. Ruokablogimiitit ovat jotain aivan erilaista kuin muu sosiaalinen elämä: välittömyydestä kertoo vaikkapa se, että aamiaisella voidaan laukaista:"Paska tarjoilu." niin, että se laitetaan minun suuhuni ja silti se on kaikille osapuolille kohteliaisuus.

Tinariwen



Eräässä vaiheessa yötä kysyin, että ovatko muut törmänneet uusimpaan musiikki-ihastukseeni Tinariweniin, mutta huomaisin olevani ainut, joka oli kuullut tämän malilaisen bändin leppeistä soundeista.

Aavikkokulttuuriin taiteessa, jos valokuvia ei lasketa, taisin törmätä ensimmäisen kerran teini-ikäisenä lukiessani Frank Herbertin vuonna 1965 julkaistun scifi-klassin Dyynin, joka voitti seuraavana vuonna sekä Hugo Awardin että Nebula Award for Best Novel -palkinnon. Kirjan maailmankaikkeus ei ole viehättävä paikka, mutta kirja viihdyttää, kiehtoo ja sen ekologinen puoli on kiinnostava. Eräs ystäväni (en enää muista kuka) piti eräässä muinaisessa keskustelussa kirjaa fasistisena ja kirjaa on arvosteltu myös sovinistiseksi. Itse en ole tätä kirjaa koskaan pohtinut vakavasti. Ehkä pitäisi.

Dyyni jätti jonkinlaisen kiinnostuksen kytemään ja tuaregeihin törmäsin kai ensimmäisen kerran Desmond Bagleyn dekkarissa Hiekka peittää jäljet, joka on tyypillisen bagleymäistä viihdyttävää tekstiä, josta nousee esiin se, että kirjailija on tutustunut ympäristöön, josta hän kirjoittaa.

Asiaan: Tinariwen on upea bändi ja tässä pieni makupala:



Stout-leipä



Eräs neljästä ruokalajistani, joista kolme toteutui, blogimiitissä oli stout-leipä, jonka resepti pohjautuu voimakkaasti hienon Fiona ja Wille Beckett'n kirjan An Appetite for Ale kirjan reseptiin.

435 g sämpyläjauhoja (vehnää, kauraa ja ruista)
75 g kauraleseitä
15 g unikonsiemeniä
15 g auringonkukansiemeniä
3 dl vettä
1½ tl kuivahiivaa
1½ tl suolaa
(1 rkl barley malt extract)
runsas 1 rkl hunajaa
1½ dl makeaa stouttia
1 rkl rypsiöljyä
rypsiöljyä vuoan voitelemiseen

Sekoita kulhossa jauhot, leseet ja suola. Sekoita hyvin. Lisää 3 dl kädenlämpöistä vettä, lisää mallasekstrakti ja hunaja. Lisää stout.

Ripottele hiiva jauhojen päälle tee jauhoseokseen kuoppa. Kaada kuoppaan kaksi kolmasosaa olutseoksesta ja öljy ja lisää vähitellen niin paljon nestettä kuin taikinaan imeytyy. Taikina on kosteampi kuin normaali taikina. Sekoita kunnes taikina irtoaa kulhon reunuksista (noin kaksi minuuttia).

Kaada taikina voideltuun leipävuokaan ja levitä taikina vuokaan tasaisesti. Peitä liinalla ja anna kohota.

Totea, että taikina ei ehdi kohota ennen ruokablogimiittiin lähtöä ja pakkaa vuoka kuljetuskelpoiseksi. Kaada kassi bussissa, jotta taikina leviää vuoan ulkopuolelle. Pura paketti perillä ja pelasta taikina mahdollisimman hyvin vuokaan. Paista 40 minuuttia 200 °-asteisessa uunissa.

Kommentit



Leipä. No, oishikatta 3/5. Mallasekstratia en löytänyt, joten se maku jäi pois. Leipää maistellessa ihmettelin missä ihmeessä O'Hara'n irlantilaisen stoutin maku on, mutta leipä oli silti jollain lailla miellyttävä kaikkien kommelluksienkin jälkeen.

Parasta oli kuitenkin jälleen kerran huomata, kuinka herkullista ja hauskaa on tavata ruokablogaajia. Erityiset kiitokset luonnollisesti järjestäneelle blogille.

Muut miitissä kokkaamani ruokalajit



japanilaiset kurkut
lohitagine

Muualla verkossa



Sillä sipuli
Kannat kattoon
Kurpitsamoska
Sorsanpaistaja

2 kommenttia:

Jytis kirjoitti...

Kappas, nyt vasta huomasin että olihan tää leivän ohje täällä. Mä tykkäsin tästä tosi paljon!

Ja heh mietinkin että valmistuiko se neljäs ruokalaji koskaan, nooh, ensi tapaamisessa sitten :)

Ari Makela kirjoitti...

Kiitos, Jytis. Tein sitä uudestaan niin, että käytin oluena Newcastle Brown Alea ja kaikki neste oli olutta. Suurempi oluen määrä teki leivälle hyvää.

Minun piti tehdä aivan toista leipää perjantain juhliin, mutta huomasin perjantaiaamuna, että tämä tekeminen olisi pitänyt aloittaa kaksi päivää sitten.

Neljänteen ruokalajiin tarkoitetut katkaravut syötiin paistettuina aamiaisella.