Perjantaisen kalareissun eräänä tarkoituksena oli valita tämänpäiväinen quiche Ketun keittiöön ja valinta osui Karhuherran toivomuksesta sipuliversioon. Olen sitä kerran kokeillut, mutta siitä on niin kauan, että edes käsitettä blogi ei ollut olemassa, joten siitä ei ole tullut blogattuakaan.
Resepti on peräisin kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet.
Tarvitset
puolikypsän taikinapohjan
900 g silputtua sipulia
3 rkl voita
1 rkl öljyä
1½ jauhoja
2 munaa
1½ dl kermaa
hyppysellinen valkopippuria
hyppysellinen muskottia
60 gr raastettua tahkojuustoa
1 rkl voita herneen kokoisina nokareina
Käristä sipulia pannussa öljyssä ja voissa hyvin miedolla lämmöllä silloin tällöin sekoitellen kunnes se on aivan pehmeää ja kullankeltaista. Tähän menee noin tunti.
Sirota jauhot pannuun, sekoita hyvin ja käristä hiljaa 2-3 minuuttia. Siirrä jäähtymään. Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
Vatkaa kulhossa munat, kerma ja mausteet. Hämmennä seokseen vähitellen sipuli ja puolet juustosta. Tarkista maku. Kaada seos taikinakuoreen. Siirottele pinnalle jäljelläoleva juusto ja voinokareet sen päälle. Paista lämmitetyn uunin ylimmässä kolmanneksessa 25-30 minuuttia eli kunnes quiche on kohonnut ja ruskistunut pinnalta.
Kommentit
Vaikka sipulin ystävä olenkin niin sipulikeittoa lukuunottamatta ruokalajit, joiden pääasiallinen raaka-aine on sipuli, eivät oikein kolahda. Quiche aux oignons ei ole poikkeus: syön sitä mieluusti palan. Se on hyvää, mutta jotain joka äijäruokalaa sykähdyttää, puuttuu. Ketun keittiö, jossa vierailin, piti quicheä kuitenkin hyvänä.
Kuvia
Eräs syy ruokablogaamiseeni on lapsellisista ennakkoluuloista eroon pääseminen. Tällä kertaa vuorossa olivat etanat. Antennikammo saattaa silti olla liian suuri, jotta kokeilisin hummeria.
Pääruokamme bouillabaisse on valmistumassa.
Yours truly kaataa belgiolutta Karhuherran siiderilasiin. Bouillabaissessa on niin paljon potkua, että se pärjää oikein hyvin tuhdille oluelle. Koska olen kuvassa en ollut ottamassa kuvaa. Kuvan tekijäinoikeudet kuuluvat Ketturouvalle.
Poikakin osallistuin ruoanlaittoon. Eiköhän hänestä vielä kunnon nisti tule.
5 kommenttia:
Hummeri on taivaallisen hyvaa (viela jos pyrston saa kuorittuna eika tarvitse sotkea kasia). Eika se tekstuuriltaan ole sen kummoisempaa kuin jattikatkaravunpyrstot. Syotko niita?
Jättikatkaravunpyrstöistä pidän kyllä.
Joo sipuli pääraaka-aineena on helposti vähän äitelää.
Reseptissä ei sanota missään kohtaa kuinka paljon sipulia quicheen tarvitaan. Se voisi nimittäin olla ihan kiva tietää.. :)
Kiva blogi, muuten!
Merle, kiitos kohteliaisuudesta ja siitä, että kerroit virheestäni. Sanojen pois jättäminen on minulle hyvin tyypillinen virhe: muokkaan tekstiä, muokkaan sitä uudelleen ja lopputulos on se, että ajatus katkeaa niin, että lauseesta tulee lopulta käsittämätön. Kiitos!
Lähetä kommentti