lauantai 26. heinäkuuta 2008

Munkin taimenta



Kun hain Stockan herkusta gruyère-juustoa quiche savoyard'a varten bongasin samalla myös sen, että Chimay tekee myös juustoja. Ei että olisin hämmästynyt. Oluinen juusto maistui mainiosti chapatan kanssa. Juusto on pehmeähkö ja sen tuoksu on varsin voimakas ja syvä. Kerroin löydöstä eräälle blogini lukijalle, joka puolestaan googlasi juuston kotisivut ja kertoi, että sieltä löytyy myös reseptejä. Niitä tihrusteltuani himo iski kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni taimenta, jollaisen löysinkin Arabian K-kaupan kalatiskiltä. Alla olevan reseptin juuston olisi pitänyt olla Chimay Grand Cruta, mutta sitä ei nyt ollut käytettävissä vaan käytin edellä mainitsemaani olutjuustoa.

Alkuperäinen resepti löytyy Chimayn sivuilta, mutta siitä puuttuu paistolämpötila. Tiedonlouhinta keittokirjahyllylläni ei auttanut enkä ollut aivan tällä tavalla tehnyt koskaan fisua, joten otin tassukan kouraan ja soitin Ketturouvalle ja pyysin ehdotusta.

Taimenfileitä Chimay-juuston ja -oluen kera





Tarvitset


taimen fileoituna
pullollinen sinistä Chimay-olutta
neljä viipaletta Chimayn olut-juustoa
1 rkl hunajaa
voita

Lämmitä uuni 180-asteiseksi.

Voitele uunivuoka ja laita taimenfileet siihen. Laita uuniin hetkeksi lämpiämään.

Ota vuoka pois uunista ja pane juustoviipaleet fileiden päälle. Lisää olut ja laita uuniin 10 minuutiksi.

Tarjoile lämmitetyiltä lautasilta.

Kommentit



Joko Belgiassa on isommat juustot tai pienemmät taimenet sillä kokonainen taimenfile on minusta kovin iso pala fisua yhdelle ihmiselle. Käytinkin siis kaksi juustoviipalatte per file. Lämpimän Chimay-pullon paine yllätti. En hämmästyisi vaikka joku lähinaapuri olisi herännyt laukauksenomaiseen ääneen. Lurautin pullosta runsaat puolet uunivuokaan ja loput itseeni jättäen kuitenkin tällä kertaa sakat pohjalle.

10 minuutin kohdalla fisu vaikutti vielä siltä, että juusto voisi saada hieman lisää väriä. Nostin lämpötilan 200 asteeseen ajatellen, että olut pitäisi kyllä huolen siitä, että fisu ei pääse kuivumaan.

Mausta en saanut oikein otetta. Välillä metallinen, välillä taas aivan erinomaisen hyvää. Ehkä oli tyhmyyttä ensimmäisen kerran elämässään syödä taimenta näin voimakkaiden muiden ainesten kanssa. Oishikatta 3/5 siis.

Ei kommentteja: