Kreolipata

Tammikuun ruokahaaste on Latinalainen Amerikka, joten ei ole ihme, että keittokirjahyllyistä nousi esiin Babette de Rogièresin Creole vaikka isäntäpariskunnan henkilöhistorian vuoksi brasilialainen ruoka olisikin ollut sopivampaa.

Kreolikeittiöistä tunnetuin versio on louisianalainen versio, mutta samantyyppistä ruokaa tehdään myös Karibialla, muunmuuassa Guadeloupella, josta kirjan kijoittaja de Rogières on kotoisin. Haasteessa mainitaan talvi ja mikä olisi sen talvisempaa kuin lämmittävä pataruoka?

Tarvitset

1 kg sisäpaistia
sipuli
2 valkosipulin kynttä
juustokuminaa
suolaa
mustapippuria
2 rkl rypsiöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa

Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi ja laita palat syvään astiaan. Lisää sipuli ja valkosipuli ja lopuksi juustokumina. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada sekään öljy ja etikka. Sekoita hyvin ja anna marinoitua 2-3 tuntia ennen valmistusta. Säilytä marinadi.

3 rkl rypsiöljyä
1 rkl tomusokeria
2 laakerinlehteä
nippu timjamia silputtuna
nippu silolehtipersiljaa silputtuna
2 kevätsipulia silputtuna
2 neilikkaa
2 sipulia silputtuna
2 valkosipulin kynttä silputtuna
1 habanero (Scotch bonnet)
2 porkkanaa paksuina tikkuina
2 perunaa kuutioina
½ lanttu ronskeina paloina
1 rkl sitruunaetikkaa

Kuumenna öljy ja sokeri padassa ja anna sokerin karamelisoitua. Kun se on ruskistunut lisää liha ja jatka sekoittaen kovalla lämmöllä kunnes neste on kadonnut. Ruskista lihat hyvin lisäten silloin tällöin muutamia pisaroita vettä. Kirja ei mainitse, että ruskistaminen on syytä tehdä muutama pala kerrallaan, mutta tuskin tässäkään reseptissä on tarkoitus keittää lihoja. Ehkä kirjoittajan astia on laajempi kuin tyypillinen suomalaisesta kodista löytyvä pata.

Erään muinaisen ihmissuhteen opetuksiin kuuluu se, että paistettavat ruoat tehdään omassa, ei tyttöystävän, keittiössä. Silmälaseistani tuskin näki läpi tämän aterian valmistamisen jäljiltä. Tämä ystäväpariskunta on ainakin toistaiseksi antanut anteeksi kunhan olen siivonnut suurimmat sotkut jäljiltäni.

Hupaisa yksityiskohta oli kuinka korkealla kuivattu habanero kellui ennenkuin se oli imenyt lientä sisäänsä. Kelluvasta habanerosta ei tullut valitettavasti otettua kuvaa.

Lisää vettä niin, että liha peittyy. Ongi sipuli ja valkosipuli marinadista ja lisää ne pataan. Lisää laakerinlehdet, timjami, persilja, kevätsipuli, neilikat ja kaksi sipuli sekä valkosipuli. Lisää kokonainen chili varoen, että se ei rikkoudu. Hauduta keskilämmöllä 30 minuuttia.

Lisää porkkanat, perunat, lanttu ja etikka. Keitä vielä 15 minuuttia. Tarjoile kuumana.

Kommentit

Suhtauduin kyynisesti kirjan hyvin lyhyeen valmistusaikaan, 65 minuuttia, ja aikaa menikin yli kaksi tuntia. Reseptin hankalin kohta oli sana turnipsi. sana tarkoittaa eri maailman alueilla lanttua, naurista tai pelkästään rehuksi käytettävää nauriin sukulaista. Meidän pataamme päätyi lantunpuolikas. Lanttu ja porkkanat ovat alkuperäisessä reseptissä cut into sticks, joka toi meille kaikille mieleen julienne-leikkauksen, mutta ruokalajityyppi ja kirjan kuva sai meidät leikkaamaan juurekset huomattavasti isommiksi.

Pääruoasta tuli hyvää, mutta ei loisteliasta. Kokonaisen habaneron tulisuus oli mystisesti kadonnut - ehkä se sittenkin olisi pitänyt rikkoa - ja voimakkaimmin padassa maistui timjami. Samoin etikka olisi ehkä kannattanut lisätä myöhemmin. Onnistumisen iloa tuottivat juurekset, joiden kypsymisaste oli sopiva. Kypsää, mutta ei mitään muhjua.

Ananaslisuke...

...ja syntisen hyvä vanukas.

Parhaat maut syntyivät illan isännän brasilialaisista lisäkkeistä: ananasjuttu ja vanukas. Kummankaan reseptiä minulla ei kuitenkaan vielä valitettavasti ole. Mielenkiintoista oli myös nähdä miten riisi valmistetaan brasilialaisittain. Näiden ohjeet saan toivottavasti itselleni jossain vaiheessa.

Oishikatta 3/5 lihapadasta. Kuvaavin kommentti kokeilun uhreilta oli "vähän fiinimpi karjalanpaisti". Ei että karjalanpaistissa olisi mitään vikaa, mutta tällä ei osallistuta ruokahaasteeseen.