Louhisaaren piiraset

Kuukauden ruokahaasteeseen piti alunperin vastata Childin kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet löytyneellä ruusukaalireseptillällä, mutta Stockalla sain kylmää vettä niskaani:Ruusukaaleja ei saa tähän aikaan vuodesta.

Pettymyksen keskellä mieleeni tuli, että Lehmusoksien hienon kirjan Manneheimin pöydässä on piirakkareseptejä ja minä olen koukussa suolaisiin piirakoihin. Piirakat sopivat minulle myös siksi, että tarvitsen hieman aikaa heräämiseen ennenkuin aamiainen maittaa ja arkiaamiasen syönkin yleensä vasta töissä. Piirakat tai Kaisaniemen metroaseman thai(?)-kahviloista napattu sämpylä (tuunaan niitä lisäämällä väliin juustoviipaleen) sopii tähän hyvin.

Stockalta mukaani takertui punakaalin neljännes, Tunnelin S-marketista hirven jauhelihaa samalla kun mielessäni pyöri Louhisaaren piirasten toteutus. Resepti kun on kaikkea muuta kuin tarkka aineksiltaan ja niiden määristä. Mutta tällaisten piirakoiden idea onkin sama kuin pyttipannun:Man tar vad du hvar..

Tarvitset

Kirja kertoo:

Täytteeksi kovaksi keitettyä munaa, riisiä, silputtua voissa keitettyä kaalia, kateenkorvamuhennosta tms.
Tavallinen vehnäleipätaikina: 3½ dl haaleaa maitoa, hiivaa, 100 g voita, 2 munaa, jauhoja, vähän suolaa.

Minä käytin keitettyä basmatiriisiä, pienen sipulin, punakaalin kahdeksasosan ja 466 g paketin hirven jauhelihaa niin että kasviksia ja lihaa oli noin fifty-fifty. Täytteen mausteina käytin mustapippuria, ripauksen fenkolia, katajanmarjaa ja suolaa.



Taikinan tulee olla vetelähkö. Se alustetaan hyvin ja kaulitaan ohueksi minkä jälkeen siitä painellaan kakkaroita ympyrämuotilla - minä käytin Spitfire-tuoppia. Kakuille pannaan täytettä ja toinen kakku nostetaan kanneksi. Reunat voidellaan munalla. Nousuaikana piiraset on käännettävä,jolloin niitä muovaillaan niin, että niiden pyöreä muoto säilyy. Sen jälkeen ne keitetään vaaleanruskeiksi rasvassa. Rasva ei saa olla liian kuumaa jotteivat piiraset jää raaoiksi sisältä.

Valuta ylimääräinen rasva piirakoista talouspaperin päällä.

Kommentit

Ensimmäinen kerta elämässäni tein itse lihapiirakoita ja lopputulos oli mukavan rapea ja lihapiirakka voi tuskin olla tuoreempi kun se syödään heti kun se on jäähtynyt niin paljon, että sormet eivät pala. Osaan piirakoista laitoin liikaa täytettä ja niistä ei tullut kauniita eikä kestäviä ja kuvakin on kaukana kirjan piirasten siroudesta. Täytettä jäi runsaasti yli. Oishikatta 3/5 siis.