Google Kuvat ruokabloggaajalle

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Jälkiruoan asettelu onnistui minulta varsin hyvin. Porkkanakakku, tyrniä, mascarponevaahto ja hedelmiä.

Ruokabloggaaja saa monenlaisia kutsuja, mutta Google ei äkkiseltään kuulosta todennäköisimmältä kutsujalta. Näin kuitenkin kävi, kun Google halusi esitellä Google Kuvat -palvelua. Googlen palveluista kertoi Sami Kankkunen ja kiinnostavuutta lisäämään paikalla olivat ruokakuvaaja Sanna Peurakoski ja ruokatoimittaja Krista Niiniharju. Viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi, tilaisuus järjestettiin ravintola Emossa, joka on palkittu Michelin-oppaan Bib Gourmand -maininnalla. Kunniamaininta myönnetään erinomaista ruokaa kohtuuhintaan tarjoaville ravintoloille.

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Ruoka-ainekset meille esitteli Emon keittiöpäällikkö ja toinen ravintoloitsija Ilkka Lääveri. Hän myös jakoi tehtävät.

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Illan kaikki kolme ruokalajia tuotiin aineksina, jonka itse kukin sai asetella parhaaksi katsomallaan tavalla. Alkuruoan aineisosat. Sokerisuolattu lohi, jättikatkaravun pyrstö ja sitruunaioli.

Tehtävät olivat mielenkiintoisia ja itse koen, että suurimpia puutteitani kokkina on ruokien ulkoasu. Harjoittelu tässä tilaisuudessa tuli tarpeeseen.

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Naapurin toteutus.

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Äijäruokalan versio.

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Pääruoan aineisosat: friteerattu härän kieli, häränhäntää ja juuripersilja ja punajuuri.

Juuripersiljasta tehdyt ohuenohuet sipsit olivat aivan ihastuttavia.

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Heijastimen luovaa käyttöä.

From GOOGLE KUVAT -ILTAPÄIVÄ RAVINTOLA EMOSSA

Pääruoka lautasella.

Ruokabloggaajan kuvatarpeet ja Google Kuvat

Tarvitsen kuvien pilvipalveluja monella tapaa. Kotikoneella minulla on kuvat kahdella koneen sisäisellä levyllä, mutta se ei tietenkään vielä tarjoa täydellistä turvaa kuville. Toinen kuviin liittyvä ongelma on niiden löytäminen. Käytän kuvien käsittelyyn erinomaista vapaata ohjelmaa Darktablea, joka tarjoaa mahdollisuuden kuvien merkitsemiseen, mutta tätä ominaisuutta minä ja monet muut käyttävät aivan liian vähän.

Google Kuvat -palvelun hakutoiminnot tulevat siis tarpeeseen. Ne toimivat yllättävän hyvin: haku olut erehtyy vain kerran, Möet Chandon -pullon kohdalla. Pizza toimii sekin varsin hyvin, vaikka osumien joukkoon kuuluu muun muassa Vappu Pimiän uunibroileri, jonka valmistin taginen pohjaosassa eli pyöreässä, matalassa astiassa.

Tilaisuudessa mainittu punainen ruoka -haku ei sen sijaan toimi minun kuvissani kovinkaan hyvin, vaan haku tarttuu esimerkiksi punaiseen pöytäliinaan ja kynttilään. Haun New York hyvä toimivuus kuva-albumeissani sen sijaan ei yllättä.

Puhelimeni on LG Nexus 5, joten on miellyttävää, että kuvat saa automaattisesti varmuuskopioitua Google Kuviin.

Kuulostaa hyvältä, eikö totta? Valitettavasti myös puutteita löytyy: haluan varmuuskopioida valtavan määrän RAW-kuvia ja haluan helposti blogiin upotettavan HTML-koodin. Google Kuvat ei pysty kumpaankaan. HTML-koodit saa helposti Googlen vanhasta kuvapalvelusta Picasasta. Onneksi kuvat, jotka syöttää Picasaan näkyvät automaattisesti Google Kuvissa ja toisin päin.


Varmuuskopioinnissa olen pääytynyt Amazonin Unlimited Storageeen: pelkille kuville 11,59 USD vuodessa ja kaikelle 59,99 USD ei ole kallis hinta palvelun tuomasta mielenrauhasta. Amazonin pilvilevyn asiakasohjelma on myös sen verran fiksusti tehty, että se ei siirrä uudelleen jo siirrettyjä kuvia. Linux-asiakas minulta on vielä etsimättä, joten toistaiseksi kuvien siirrot olen tehnyt OS X -koneella. Amazonin palvelu on kuitenkin hyvin karu: käytännössä se ei sovellu muuhun kuin varmuuskopiointiin. Kun ensimmäinen maksukauteni on ohitse, pitää vielä harkita vaihtamista Amazonin S3-palveluun, joka mahdollistaisi monipuolisemman käytön mutta vaatii käyttäjältään hieman enemmän tietotekniikkataitoja.

Olen käyttänyt Picasaa jo vuosia blogini kuviin ja Google Kuvat tuo siihen arvokkaan lisän hakutoiminnoillaan, mutta ennen huomattavaa lisäkehitystä sillä ei voi korvata Picasaa. Mutta yhdessä Amazonin pilvipalvelun tarjoaman varmuuskopioinninin kanssa ne täydentävät toisiaan niin, että koen kuvieni olevan riittävässä turvassa ja riittävän hyvin löydettävissä. Olisi tietysti miellyttävää, jos yksi palvelu riittäisi.

Ravintola Emo oli miellyttävä uusi tuttavuus, jossa pitää käydä uudelleen.

Wallenbergin pihvit japanilaisittain - teriyaki wallenberg

From Äijäruokaa: November , 2015

Mieleni oli tehnyt jo jonkin aikaa wallenbergin pihvejä. Ne valmistetaan perinteisesti vasikasta, mutta myös naudan jauhelihaa ja hirveä olen nähnyt käytettävän. Tätä kokatessa päällä oli japanilainen vaihde, joten myös wallenbergit japanilaistettiin.

Tarvitset

teriyakikastiketta, osta kaupasta tai tee parempaa itse näillä ohjeilla
400 g naudan jauhelihaa
vastarouhittua mustapippuria
suolaa
pankoa (wallenbergeissä yleensä käytetty tuoreleipärouhe tai korppujauhot kelvannevat aivan hyvin)
neutraalia kasvisöljyä paistamiseen

Sekoita jauhelihaan pippuri ja suola ja muotoile taikinasta pihvejä. Pyörittele pihvit pankossa ja paista pihvit keskilämmöllä. Älä paista kuiviksi vaan jätä meheviksi. Lisää teriyaki-kastike ja käännä pihvit siinä kertaalleen niin, että kastike tarttuu pihveihin kummallekin puolelle.

Tarjoile riisin, salaatin ja höyrytettyjen kasvisten kera.

Kommentit

Tästä tuli herkullista arkiruokaa, jota tulee varmasti tehtyä toistekin. Oishikatta 4/5. Valaistukseen ja kuvien laatuun ylipäätään on kiinnitettävä jatkossa huomiota.

Kurpitsalatte

From Äijäruokaa: November , 2015

Äijäruokalassa ehti kurpitsakausi mennä lähes ohi, mutta kannoin lauantaina kaupasta kaksi myskikurpitsaa kotiin. Heidi toivoi sunnuntaibrunssille tätä kurpitsalattea, jonka resepti löytyi Me naiset -lehdestä.

Tarvitset

neljälle

¼ myskikurpitsaa
6 dl maitoa
1 tl kanelia
½ tl kardemummaa
1 rkl tummaa ruokokidesokeria
4 shottia espressoa

Kuumenna uuni 200 °C.

Kuori kurpitsa ja pilko se kuutioiksi ja paahda kuutiot pehmeiksi, noin 25 minuuttia. Lämmitä maito kattilassa ja lisää mausteet ja sokeri. Anna kiehua viisi minuuttia. Valmista kahvi kurpitsojen paahtuessa. Nosta kattila hellalta. Lisää kurpitsakuutiot ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.

Kaada kuppien pohjalle kahvi ja päälle maitoseos. Koristele kanelilla.

Kommentit

Inhoan kahvia sen lähes kaikissa muodoissa, joten en kommentoi tätä itse. Tästä tuli kuulemma erittäin hyvää, oishikatta 4/5.

Vappu Pimiän uunibroileri

From Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja II

Vappu Pimiän reseptikirjasta 2, josta Heidi kirjoitti, päätyi ensimmäisenä kokeiluun maukkaan ja nopeasti tehtävän oloinen uunibroileri perjantai-illalliseksi. Perjantaina on mukavaa syödä vähän paremmin, mutta työpäivän jälkeen ei halua viettää koko iltaa keittiössä.

Tarvitset

1 tuore broileri
2 sitruunaa
suolaa
1 ruukku tuoretta timjamia tai 1 rkl kuivattua timjamia
mustapippuria myllystä
2-3 porkkanaa
1 palsternakka
1 pieni bataatti
2-4 perunaa
pala juuriselleriä
4-5 valkosipulin kynttä
1-2 sipulia
2-3 lorausta oliiviöljyä
(1 dl valkoviiniä)

Lämmitä uuni 200 °C.

Kuivaa broileri talouspaperilla ja ripottele sisälle reilusti suolaa. "Puolita sitruunat ja tunge yksi puolikas broilerin takapuoleen" (suora lainaus keittokirjasta). Aseta lintu uunivuokaan rintafileet ylöspäin. Tee veitsellä viillot rintafileisiin ja koipiin. Ujuta sormi nahan ja rintafileen väliin, hiero sinne reilusti suolaa ja muutama oksa timjamia. Hiero linnun pintaan suolaa ja rouhittua mustapippuria.

From Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja II

Kuori ja leikkaa juurekset reilun kokoisiksi palouksi. Kuori ja puolita sipulit. Jätä kuoritut valkosipulin kynnet kokonaisiksi. Lado kasvikset sekä yhden sitruunan puolikkaat vuokaan broilerin kera. Riivi sekaan reilusti timjamia. Ripottele kasvisten päälle suolaa ja rouhi pippuria.

Purista sekaan sitruunanpuolikkaan mehu broilerin ja kasvisten päälle sekä pirskottele oliiviöljyä. Jos käytät valkoviiniä, kaada se vuokaan. Laita uuniin ja paista 1-1½ tuntia riippuen broilerin koosta.

From Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja II

Sivumennen sanoen: keittiöön kannattaa hommata kirjateline. Kirjaa on helppo lukea ja se on turvassa rasvalta ja roiskeilta.

Kommentit

Pimiän resepti tuo mieleen taginet, ja valmistinkin tämän taginen pohjaosassa. Mietin hetken taginen kannen käyttämistä, mutta ensimmäisellä kerralla pyrin noudattamaan alkuperäistä reseptiä. Tästä tuli erittäin hyvää, joten totean, että harvinainen oishikatta 5/5.

Vapun reseptikirja 2

Viihteen moniosaaja ja juontaja Vappu Pimiä jaksaa hämmästyttää. Hän kulkee ruokamaailmassa yhtä sulavasti kuin lukuisissa viihteen kiemuroissa. Pimiä julkaisi pyhäinpäivän kynnyksellä jo toisen kirjansa: Vapun reseptikirja 2.

From Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja II

Vapun reseptikirja 2 julkaistiin 30.10.2015.

Pimiä sai ensimaistiaiset ruoanlaitosta ja maittavasta ruoasta jo lapsuudenkodissaan. Keittiömestari-isä huolehti, että rakkaus ruokaan näkyi perheen arjessa. Nyt Vappu välittää samaa ilosanomaa omassa nelihenkisessä perheessään.

"Arjen ruokailu saattaa olla ainoa hetki, kun saman katon alla asuvat kokoontuvat yhdessä pöydän ääreen. Myös meidän perheemme vaihtaa kulumiset päivän kulusta päivällisen äärellä... Viivähdä hyvän ruoan äärellä, sillä se on yksi elämän suurista nautinnoista", Pimiä kirjoittaa esipuheessa.

From Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja II

Vappu Pimiä kirjansa julkistamistilaisuudessa Ravintola Salutorgetissa.

Nopeaa ja herkullista

Pimiän kirjan ideologiaan on helppo ihastua: herkullista ruokaa nopeasti ja lähikaupan raaka-aineista. "Jokaisella on oikeus hyvään ruokaan, eikä sen valmistaminen saa viedä puolta päivää", Pimiä kiteyttää.

Kirja on kavalkadi Pimiän lempiresepteistä höystettynä myös kansainvälisillä vaikutteilla. Kirja sai alkunsa Pimiän ollessa Dubain matkalla tammikuussa.

"Los Angelesissa viettämäni aika näkyy siinä, että hain inspiraatiota siellä vallitsevasta lehtikaalibuumista."

Minkä reseptien Pimiä itse toivoo nousevan esille kirjasta?

"Sain innovaation banaaniletuista ja kehitin banaanipehmiksen. Toivon, että siitä tulee hitti", Pimiä naurahtaa.

From Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja II

From Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja II

Kaipuu näyttävämpään visuaalisuuteen

Vapun reseptikirja 2 sisältää reilun kattauksen alkuruokia, keittoja, salaatteja, kalaa, lihaa, pastaa, lisukkeita ja pikkusyötäviä sekä makeaa.

Täydellinen tämäkään reseptikirja ei kuitenkaan ole. Visualistina olisin kovasti kaivannut koko sivun kokoisia ja mielenkiintoisemmista kuvakulmista otettuja kuvia eri ruokalajeista. Kuva on itselleni tärkein valintakriteeri, kun valitsen suosikkejani ruokapöytämme antimiksi.

Onnekkaasti ensimmäinen Äijäruokalassa kokeilussa ollut resepti – kokonainen uunibroileri – oli niin suussasulavan herkullista, että se sulatti paatuneimmankin kananvihaajan sydämen. Kirjan heikko visuaalisuus unohtui ja muutkin reseptit päässevät pian kokeiluun.

From Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja II

From Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja II

Nyt kun vielä jaksamme noudattaa Vappu Pimiän kokonaisvaltaista ruokailureseptiä: arkena kevyesti ja viikonloppuna pitkän kaavan mukaan herkutellen, elämää rullaa mukavasti.

Vappu Pimiän kirjanjulkistustilaisuudessa oli tarjolla avokadoleipiä, meetwurstitahnaa ruisnappien kera (herkullista!) ja mustikka-kardemummakakkua.

Vappu Pimiä: Vapun reseptikirja 2
Cozy Publishing

Saimaan juomatehdas: Joker Hop Ale, 2. erä

From Äijäruokaa: November , 2015

Saimaan juomatehtaan oluiden maistelun kolmannessa osassa tuli vuoroon Joker Hop Ale. Se on olut, josta ei tiedä mitä saa, sillä tämän suodattamattoman pintahiivaoluen humalointi vaihtuu jokaisessa valmistuserässä. Onneksi panimon laatuun voi luottaa - olen löytänyt vain yhden Saimaan juomatehtaan oluen, josta en kerta kaikkiaan pidä. Joker Hop Alen toinen valmistuserä ei kuitenkaan se ole. Kauniisti vaahtoava olut on rapsakan humalainen (columbus, cascade, chinook, citra ja amarillo) ja kuten humalista voi päätellä amerikkalainen sitrusmainen.

Erinomainen olut, jota valitettavasti ole kaupoissa, joita käytän, nähnyt.

Keittokirja: Mikko Takala & Sami Rekola: Street Food

From Street Food by Mikko Takala & Sami Rekola

Saimme arvostelukappaleen Mikko Takalan ja Sami Rekolan uudesta kirjasta. Street Food teki meihin jo ensimmäisellä vilkaisulla vaikutuksen. Kirjassa keittiömatkaillaan Japanissa, Singaporessa, Thaimaassa, Kiinassa, Texasissa, Portlandissa, Montrealissa, San Fransiscossa, Kööpenhaminassa, San Sebastianissa, Berliinissä ja Italiassa. Lista on hengähdyttävän pitkä, mutta kirja on onneksi kookas ja yli kolmesataasivuinen. Sisältöä on siis runsaasti.

Kirjan ensimmäisillä sivuilla tulee vastaan kuva legendaarisesta newyorkilaisesta delistä Katz's Delicatessen. Kuva nostattaa hieman kulmakarvoja, sillä New Yorkissa ei kirjassa vierailla. Ehkä hyvä niin, sillä New Yorkin loputtoman laajasta ruokakulttuurista on kirjoitettu paljon.

Ruokamatka alkaa Japanista. Rakkauteni japanilaiseen ruokaan vuoksi tämän luvun ruoat ovat vähintään nimeltään tuttuja, mutta täysin kokeilemattomia ja tuntemattomiakin ruokalajeja löytyy. Tämä on hyvä.

Raaka-aineista minut yllätti esimerkiksi pandan-lehdet, mutta pienen googlailun jälkeen minulle selvisi mitä ne ovat ja että niitä saa Helsingistä Vii Voanista. Pisteitä keittokirja saa siitä, että thaimaalaiset kalamurekepihvit tehdään hauesta.

Texas-luvussa silmiini osuu erään suosikkiruokani, tori no kara-agen mausteisempi versio, jota aivan ehdottomasti pitää kokeilla.

Kirja on kauniisti tehty ja kuvattu. Monet sen kuvat voisivat aivan hyvin olla katukuvauskirjassa. Sidonta vaikuttaa laadukkaalta, mikä on tärkeää, sillä keittokirjan pitää kestää säännöllistä käyttöä.

Kirjasta kokkaamisen aloitin Japanista, sillä muistot veivät minut vuoteen 2007 ja Tokion Kōenjiin. Ystäväni kanssa kävimme useita kertoja Dizz-nimisessä yakitori-paikassa.

From Street Food by Mikko Takala & Sami Rekola

No yakitori, no life todettiin ravintola Dizzin seinällä Kōenjissa, Tokiossa. © TJ Hämäläinen

Yakitori-vartaisiin tarvitset tare-kastiketta.

Tarvitset

2 dl miriniä
1 dl soijakastiketta
1 dl sakea
3 rkl sokeria
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

Mittaa kaikki kastikeainekset kattilaan. Keitä keskilämmöllä, kunnes neste on haihtunut noin puoleen alkuperäisestä määrästä. Anna jäähtyä hieman.

Näin kertoo kirja, mutta lisään sen verran, että samoin kuin teriyaki-kastike niin tästä tulee helposti paksua liisteriä, jos vaikkapa yrittää tehdä töitä kastikkeen kiehuessa kokoon.

From Street Food by Mikko Takala & Sami Rekola

Yakitoreihin voi käyttää melkeinpä mitä tahansa kanan osaa, sellaisiakin, joita gai-jin ei kovin helposti suuhunsa laittaisi, kuten rustoa. Kirjan reseptissä käytetetään reisipaloja. Koska kaupassa ei muuta ollut marinoimattomana, käytin tällä kertaa nahatonta rintafilettä. Kevätsipuli päätyi vartaiden sijasta salaattiin, joten en ollut kovin uskollinen alkuperäiselle reseptille.

Tarvitset

kolme kananpojan rintafilettä
4 bambutikkua puoli tuntia kylmässä vedessä liotettuna
1 dl tare-kastiketta

Leikkaa lihat suupaloiksi ja käytä myös nahka, jos sitä on. Pujottele palat tikkuihin.

Grillaa vartaita ensin molemmin puolin ilman kastiketta. Kun liha alkaa saada väriä, penslaa molemmilta puolilta tare-kastikkeella ja jatka grillaamista. Penslaa vartaita grillauksen aikana pari kertaa. Grillaa, kunnes vartaat ovat kypsiä.

Tarjoa vartaat kylmän oluen ja hyvän salaatin kera.

Kommentit

Kirja parhaita viime aikoina näkemiäni keittokirjoja. Kuvitus on erinomainen, kirjan kerronta on letkeää. Keittokirjaa ei tule yleensä luettua, mutta tämä on poikkeus. Lyhyehköt taustoitukset pitävät mielenkiintoa yllä ja mikä tärkeintä, reseptejä, joita haluaa kokeilla, on paljon.

Ruoasta tuli tällä kertaa vain oishikatta 3/5, mutta se ei ole kirjan vaan kokin vika. Pidin vartaita liian kauan uunissa ja lopputulos oli kuiva.

Konsertti lääketieteen hyväksi 10.11.2015

From Konsertti lääketieteen hyväksi 2015-11-10

Konsertissa esiintyy myös Millhill Big Band solisteinaan Laura Leisma, Grigori Joffe, Heidi Lehmuskumpu ja lauluyhtye fiveAlive. Kuva copyright © Soile Nevalainen.



Hyvät lukijani, musiikin ystävät, tieteen ystävät. Olette varmasti huomanneet, kuinka tutkimuksen määrärahoja ollaan leikkaamassa. Sitä kautta leikataan myös meidän kaikkien mahdollisuuksia saada tarvittaessa ensiluokkaista hoitoa. Uudella rahalla voidaan tehdä myös uusia avauksia.

Yliopistot käynnistivät vuonna 2010 aktiivisen varainhankinnan. Helsingin yliopistolla on käynnissä Helsinki Insight 375 -kampanja, jonka osana Helsingin yliopisto järjestää ensimmäistä kertaa varainhankintakonsertin. Sen tuotto menee Lääketieteen rahastoon. Tarkoituksena on lisäksi herättää keskustelua siitä, että myös yliopistot tarvitsevat yksityistä rahaa.

Konsertti on huikea taide-elämys. Musiikkia löytyy argentiinalaisen tangon kautta iskelmään, indie-popiin ja jazziin. Lavalle tulee kuutisenkymmentä muusikkoa. Esiintyjiä, joita ei normaalisti näe. Milloin muulloin näkisit lavalle nousevan muun muassa HUSin johtava ylilääkärin, Grigori Joffen, big bandin solistina? Tai psykiatrian professorin Erkki Isometsän kitaran varressa?

Terveys on meille kaikille tärkeää. Erityisesti sen huomaa, jos sen menettää. Mitä enemmän sairauksia tutkitaan, sitä paremmaksi hoito muuttuu ja se auttaa meitä kaikkia.

Muualla verkossa

Lääkärimuusikot konsertoivat 10.11.2015.
Ainutlaatuinen lääkärimuusikoiden hyväntekeväisyyskonsertti 10.11.

Liput tähän hienoon konserttiin saa lippupalvelusta.

From Konsertti lääketieteen hyväksi 2015-11-10

Luuluu, kuva copyright © Kari Jalonen.

Saimaan juomatehdas: India Pale Lager

From Äijäruokaa: Saimaan juomatehdas

Saimaan juomatehtaan lähettämien oluiden maistelu jatkui Marsalkka India Pale Lager korkkaamisella. India Pale Lager. Nimi leikittelee oluttyyleillä ja lopputuloskin on persoonallinen. Se vaahtoaa kauniisti, kuten Saimaan juomatehtaan oluilla on tapana. Maussa on selkeä greippi. Olut on vaalea ja utuinen. Raikas humalointi vie ensin mennessään, mutta jälkimaussa raikkaus hivenen katoaa ja muuttuu hivenen tunkkaiseksi. Mutta ei pahalla tavalla, tiedättehän, kuinka jotkut englantilaiset alet ovat hivenen, no, tunkkaisia.

Ensimmäisen kerran maistoin tätä olutta joitakin viikkoja sitten ja olen sen jälkeen ostanut muutaman tölkin. Se tarkoittaa sitä, että minä pidän tästä oikeasti. Marsalkka India Pale Lager on minulle selvästi fiilisolut, sopivaan mielentilaan tämä toimii erittäin hyvin. Saimaan juomatehdas on siis onnistunut jälkeen kerran tekemään hyvän oluen.