Muistoja japanista: Nikujaga

Viimeaikainen kala- ja kasvipainotteinen ruokavalioni johti punaisen lihan himoon aivan kuten minulle kävi myös vietettyäni kolme viikkoa Japanissa ja himo ja muistot yhdistyivät ajatukseen kokeilla Umami-kirjasta nikujagaa, japanilaista versiota eurooppalaisesta lihapadasta. Kuulostaako oudolta? Niin minustakin.

Niitä, joita ei kiinnosta Japani tai merihistoria, suosittelen siirtymään suoraan reseptiin, joka on tuolla alempana.

Jokosukassa

Etualalla Tōgōn patsas eriskummallisine kiikareineen, Mikasa, amiraalin lippulaiva, on taustalla. Oikealla on museon kauppa, josta ostin matkamuistoksi pienen Japanin laivastolipun, joka on
yksi maailman kauneimmista lipuista.

Museon kaupan kylmäkaapista löytyi Amiraali-olutta ja tarkoituksenamme olikin ottaa toisistamme pönötyskuvat amiraalipullon kanssa taustalla patsas ja laiva, mutta kauppa meni kiinni ennen kuin pääsimme Mikasasta ulos.


Suunnitellessani ystäväni kanssa matkaamme Japaniin eräs pakollisista matkakohteista oli Fleet Admiral Marquis (Kōshaku (侯爵, kōshaku)) Tōgō Heihachirō, OM, GCVO (東郷 平八郎, Tōgō Heihachirō)n lippulaiva Mikasa, joka on tietääkseni ainut säilynyt pre-Dreadnought-tyyppinen alus.

Ylläoleva pitkä Tōgōn nimi- ja tittelirimpsu, jota en edes yritä kääntää englannista ja japanista suomeen, kertoo asioita sekä kääntämisestä että historiasta. Jostain syystä japanilaisten sanojen romanisaatiossa hukataan japaninkielen pitkät vokaalit ja Tōgō on hyvä esimerkki. Merkki ō kuvaa pitkää oota joten Tōgō ei ole Togo, kuten nimi on suomessakin tapana kirjoittaa, vaan Toogoo.

Historiaan taas liittyvät nimen perässä olevat lyhenteet: OM ja GCVO ovat molemmat Commonwealth Realmin kunnianosoituksia. Japanilla ja Iso-Britannialla oli syvä liittolaissuhde runsaat sata vuotta sitten ja historijoitsija Paul Kennedy kommentoikin kirjassaan The Rise and Fall of British Naval Mastery jotakuinkin niin, että Iso-Britannia joutui vaihtamaan ennustettavan liittolaisen Yhdysvaltoihin, joka tempoilee neljän vuoden presidentivaalisykleissä. Kennedyn kanta on eräs tapa sanoa, että demokratiassa yhteiskuntajärjestelmässä on vikansa - ei tarvitse seurata kuin hetki tämänhetkistä suomalaista sisäpoliittista keskustelua ja on helppo huomata, että eduskuntavaalit ovat ensi keväänä. Vähemmän huono poliittinen järjestelmä on kuitenkin edelleen keksimättä, joten kannatan demokratiaa.




Mikasa on eräs monista Iso-Britannian ja Japanin yhteistyön tuloksista sillä laivan valmisti Vickers. Aluksessa minua yllätti eniten sen peräpeili, sillä olin kuvitellut, että laivan nimi kirjoitettaisiin siinä kanjeilla eikä hiraganoilla ja parveke, jäänne purjalaivakauden upseerien tappavasta ylellisyydestä, galleriasta.

Mastot raakoineen ja raa'at jalkapertteinen nostattavat kulmakarvoja. Käyttiköhän Mikasa koskaan purjeitaan?


Kantapaikaksemme muodostuneen ravintola Tsuki no Yan (Kuun paikka) kokki kysyi meiltä mitä haluamme nähdä Japanissa; vastaukseemme kuului myös Tōgōn lippulaiva Mikasa. Kokki yllättyi ja sanoi, että on erikoista että tiedämme Tōgōsta vaikka japanilaiset ovat itse hänet unohtaneet. Vastasin hänelle, että olin kuvitellut Tōgōn olevan japanilaisille jotain samankaltaista kuin Nelson briteille. Hän käänsi kommenttini japaniksi muulle henkilökunnalle ja asiakkaille, mutta keskustelu päätyi siihen. Minua on jäänyt askarruttamaan mitä japanilaiset, jotka muistavat Tsushiman voittajan, hänestä ajattelevat?



Hotel Goddess'n vapaudenpatsaan kopio katolla. Vastapäätä olleen parturi-kampaamon A-kyltin tahattomista mauttomuuksista en suostu kertomaan kuin livenä.

Tokiosta Jokosukaan pääsee helposti junalla ja Mikasa on Yokosukan asemalta säädyllisen kävelymatkan päässä, mutta suosittelen Jokosukan kartan hankkimista ennen vierailua sillä se helpottaa perille pääsemistä kummasti.




Jokosukalla on pitkä historia laivastotukikohtana ja tänä päivänä siellä toimii paitsi Japanin myös Yhdysvaltain laivasto. Kuvassa Yhdysvaltain seitsemännen laivaston USS Washington palaa kotisatamaansa Jokosukaan merisotilaiden muodostaessa kannella sanan hajimemashite (はじめまして) eli hauska nähdä. Kuvan on ottanut Yhdysvaltain laivaston sotilas työajallaan, joten se on automaattisesti public domainia.





Mikasan kranaattien repimistä teräslevyistä tehty lyhty. Japanin keisarillisen laivaston tappiot olivat Tsushiman taistelussa hyvin pieniä verrattuna Venäjän keisarillisen laivaston tappioihin, mutta kaatuneita oli 117, haavoittuneita 583 ja laivasto menetti kolme torpedovenettä. Venäjä menetti kaatuneina 4380 miestä ja 5917 vankeina ja 21 laivaa upotettiin. Kylmiä lukuja, mutta jokaisen takana on ihmiselämä.

Sota on olennainen osa ihmiskunnan historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta, mutta sen glorifiointia en kykene koskaan ymmärtämään.

Omakuva

Mikasan näyttelykannella oli kolme pienosmallia Memorial Ship statuksen saaneista laivoista. Tässä HMS Victory, joka on edelleen palveluksessa, kuivatelakalla tosin.

Fregatti USS Constitution on sekin edelleen palveuksessa ja se on myös pidetty purjehduskunnossa. Hatunnosto Yhdysvaltain laivastolle!

Ja yksi malleista on tietysti itse Mikasan malli. Mikasa on istutettu tukevasti laiturin kuivalle puolelle, joten se tuskin tulee enää purjehtimaan.

Nelisilmäisille kiikareille on varmastikin jokin selitys. Minä en tiedä mikä se on, anyone?

Mikasan shintolaispyhäkkö. Vastaavan löysin myös roikkumasta Matsumoton linnan päätornin ylimmästä katosta.

Jokosukan illassa törmäsimme hullun tuurilla Japanin merellisten itsepuolustusvoimien lipunlaskuseremoniaan. Se oli vaikuttavaa, mutta itse termi itsepuolusvoimat, mitä siitä pitäisi ajatella? Yhdysvallat saneli Tyynenmeren sodan voittajana rauhan ehdot, joihin kuului myös se, että Japani saisi ylläpitää vain puolustuksellisia joukkoja ja käyttää varusteluun enintään yhden prosentin bruttokansantuotteestaan.

Korean sota muutti kaiken, muutaman vuoden takainen vihollinen kelpasi liittolaiseksi. Prosentti bruttokansantuotteesta saattaa kuullostaa pieneltä, mutta kun ottaa huomioon että Japani on jaetulla toisella sijalla maailman bruttokansantuotekilpailussa niin Japanin laivasto, jota Japanilla ei siis ole, koska se olisi perustuslain vastainen, on maailman merkittävimpiä.

Nikujaga

Tōgō opiskeli nuorena miehenä Englannissa meriupseeriksi ja ihastui siellä lihapatoihin ja pyysi palattuaan kokkiaan tekemään sellaista. Kokki kokeili, yritti ja päätyi lopulta tähän reseptiin, joka on kovin japanilainen versio aiheesta ja länsimaisen ihmisen suuhun kovin vieras versio lihapadasta. Dashia, soijaa, miriniä, sakea ja melkoisesti sokeria. Esikuvaansa verrattuna tässä on erikoista myös se, että ruoka valmistetaan liedellä: uuni ei ole vieläkään itsestäänselvyys japanilaisen kodin keittiössä.

Runsas sokeri tuo mieleen aikaisemmin blogaamani nikumison.

Reseptin löysin Pölkin ja Valkaman kirjasta Umami, mutta alkulähde on Umamin mukaan Japanin laivaston kokkauskirja vuodelta 1938. Sen kun saisi käsiinsä...

Tarvitset

100 g naudanfileetä
4 perunaa
iso sipuli
4 rkl soijaa
4 rkl sakea
4 rkl miriniä
1 rkl sokeria
3 dl dashia

Leikkaa kuoritut perunat reilun suupalan kokoisiksi. Laita perunapalat kylmään veteen likoamaan, jotta ne eivät tummu ja tämä auttaa myös perunoita pysymään paremmin kasassa hauduttamisen aikana.

Leikkaa liha ohuiksi suikaleiksi ja sipuli ohuiksi siivuiksi.

Pane pannulle loraus maultaan neutraalia öljyä ja ruskista lihat. Lisää perunapalat. Lisää dashi, soija, sake ja mirin ja sokeri. Hauduta kymmenen minuuttia.

Lisää sipuli ja hauduta kunnes neste on haihtunut.

Kommentit

Tästä tuli hyvää, mutta sokerin määrä oli minulle jälleen kerran liikaa. Dashi kuulosti ensin oudolta, mutta tajusin sitten syöneeni ilolla muunmuassa shabushabua, jossa liha kypsennetään dashissa. Tätä kokeillaan uudelleen, mutta vähemmällä sokerilla. Ehkä 1 tl olisi sopiva määrä? Oishikatta 3/5 siis.