New Orleans -bileisiin tekemäni quiche toi kotiini, kuinka ollakaan, jälleen kerran uuden keittokirjan. Inspiraatiota etsiessäni sorruin Hobboks-kirjauppaan, johon oikeaastaan tarvitsisin porttikiellon. Kiinnostava keittokirjavalikoima ja erittäin ystävällinen palvelu ovat vaarallinen yhdistelmä varsinkin kun työpaikka on kivenheiton päässä.
Etsin cajun-keittokirjaa kun minulta kerran oltiin cajun-quicheä pyydetty, mutta sellaista ei löytynyt, mutta löysin kiinnostavan kreolikeittokirjan: Babette de Rogières'n kauniin Creole. Kirjan nähdessään eräs ystäväni sanoi:"Luulin, että halveksit keittokirjoja, joissa on kauniita kuvia." Ei se nyt aivan niin ole: arvostan eniten keittokirjoja, joissa selitetään kunnolla tekniikat ja mielellään myös alueen ruokakulttuuria. Tekniikoiden selittämisessä viivapiirrokset toimivat usein paremmin kuin valokuvat, mutta se tietysti vähentää kirjan näyttävyyttä. Se ei silti tarkoita, että kaunis keittokirja ei voisi olla kiinnostava.
Resepti, johon iskin silmäni ensimmäisenä, oli sivulta 20 löytyvä Prawn acras. Tätä kirjoittaessani pohdin miten kääntäisin sanan acra. Tätä ruokalajia voisi tietysti kutsua nimellä friteeratut katkaravut, mutta kirjassa on myös toinen akra-resepti (suolattua turskaa) ja senkin frittitaikinassa on leivinjauhetta. Mutta google löysi akra-reseptin, jossa sitä taas ei ole eikä siiiiinä ole jauhojakaan. Go figure. Olkoot nämä kuitenkin akroja.
Tarvitset
isoja katkarapuja pyrstöineen
2½ dl vettä
200 g vehnäjauhoja
(silopersiljan oksa hienonnettuna)
(3 kevätsipulia)
salottisipuli
valkosipulin kynsi
¼ mieto punainen chili
suolaa
pippuria
1 tl leivinjauhetta
rypsiöljyä uppopaistamiseen
Sekoita jauhot ja vesi. Lisää persilja, kevätsipuli, salottisipuli, valkosipuli ja chili. Sekoita ja ja mausta suolalla ja pippurilla.
Lisää heti leivinjauhe ja katkaravut. Sekoita hyvin ja anna olla 30 minuuttia.
Kuumenna öljy ja kun se on hyvin kuumaa pudota ruokalusikallinen kerrallaan ja uppopaista kunnes akrat ovat kullankeltaisia.
Valuta liika öljy talouspaperin päällä pois ja tarjoile kuumina. Laatu laskee hyvin nopeasti, joten älä anna näiden lojua!
Kommentit
Silopersiljaa ja kevätsipulia ei tähän hätään löytynyt, joten jätin ne tyynesti pois. Lopputulos oli pitkästä aikaa nappiin mennyt uusi ruoka. Rapeus oli kohdallaan, pieni chilimäärä antoi miellyttävän puraisun jälkimaussa ja kun annoksesta tuli vielä hyvännäköinenkin niin annetaan täle hyvin harvinainen oishikatta 5/5.
4 kommenttia:
Cajun quishea ei varmaankaan loydy, koska quiche kuuluu yhta vahan cajun-keittioon kuin se kuuluu kreikkalaiseen.
Muistan vuosia sitten kreikkalaisen opiskelukaverin kertoneen tormanneensa jossain ravintolassa tai kahvilassa 'kreikkalaiseen quicheen' ja oli ihmetellyt paikan pitajalle, mita ihmetta se on. Vastaus oli 'siina on pinaattia'. Olen huomannut saman monta kertaa jalkeenpain ja eri paikoissa: mita tahansa, jossa on pinaattia, voidaan kutsua kreikkalaiseksi, vaikka kreikkalaiset ei moista ruokalajia tunnekaan.
Olisi pitänyt muotoilla huolellisemmin: cajun-vaikutteinen quiche. Ja se mitä ei löytynyt oli cajun-keittokirja. En toki odottanut, että cajun- tai kreolikeittokirjassa olisi quiche-resepti, mutta hainkin nimenomaan vaikutteita.
Noilla alueilla on niin paljon ranskalaisvaikutteita että luulisi siellä quichejä pyöriteltävän ja tuskin seudun muu ruokakulttuuri on voinut olla antamatta vivahteita mitä quicheen joskus päätyy.
Quiche on muuten alunperin saksalainen ruokalaji.
En miellä pinaattia erityisen kreikkalaiseksi raaka-aineeksi, mutta tunnen kreikkalaista ruokaa souvlakista eteenpäin olemattomasti.
Cajun-vaikutteinen quiche: papuja ja riisia :)
Minulle quiche vaikuttaa kovin hienostuneelta cajun-keittioon, joka on enemman yllamainittuja seka maissia, gumboa ja muutenkin tosi 'hearty' --- paksuja kastikkeita ja raskaita patoja.
Onko koko Ranska muutenkaan kovin quichea? Bloomingtonissa oli ravintola, jota piti ranskalainen pariskunta (jo 30. vuotta) ja heidan keittionsa oli semmoinen 'country kitchen', jossa ei quichea nahty.
Kyllahan suomalaiset Pohjois-Amerikkaan muuttaneet veivat mukanaan aika valikoidut vaikutteet: aina valilla kuulen aika kummallisista ruuista, joiden vaitetaan olevan perinteisia suomalaisia.
Kyllä quiche on perinteinen ranskalainen alkuruoka. Ne ovat varsin työläitä käsityönä tehtyinä, joten en ihmettele jos niitä ei ravintoloissa kauheasti näy.
Esimerkiksi Stockalta saa quicheä, mutta niiden hinta kertoo, että ne ovat jonkinlaista massatuotantoa. Olen pohtinut miten niitä tehdään.
Mitä ne suomalaiset kummallisuudet ovat?
Lähetä kommentti