Pyttipannu, jos mikään, on äijäruokaa. Mutta mikä olisi defitiivinen äijäpyttipannu? Raaka-aineitea pohtiessani oli itsestään selvää se, että perunoina toimisivat puikulat ja että jallua siinä pitäisi olla. Ensimmäinen ajatus oli, että tekisin jonkinlaisen Rydbergin pihvin muunnelmaan mutta lopulta kaupasta takertui kainaloon chorizoa ja porsaan sisäfile.
Paloiteltua sisäfilettä marinoin hyvän aikaa jallun, mustapippurin, rosmariinin ja suolan seoksessa.
Blancheerasin, eli keitin kolmisen minuuttia puikuloita. Kuorin ja paloittelin ja paiston runsaassa voissa, jossa oli mukana myös luraus oliiviöljyä. Lisäsin viipaloidun punasipulin ja siirsin pannun sisällön syrjään ja paistoin lihan. Palautin pannuun perunat ja sipulin, ja paistoin kunnes liha oli kypsää. Lisäsin pannuun viipaloidun chorizo-makkaran - tämä kannattaa lisätä vasta viime tingassa, jotta makkara lämpenee, mutta ei ehdi kuivua pilalle. Kaadoin reilusti jallua kuumaan kastikekasariin ja näytin sille tulitikkua. Kaadoin palavan jallun pannuun.
Tarjoillaan häränsilman kera. Säilykekurkut ja apteekki eivät minusta kuulu hyvästä tehdystä lihasta tehtyyn pyttipannuun.
Äijäruokalassa nautittiin, oishikatta 3/5. Kasviksia olisi saanut olla enemmän.
8 kommenttia:
Itse olen suuri Jallun ystävä, joten tuota reseptiä on ihan pakko kokeilla. Osaatko tollai palttiarallaa sanoa, että kauanko lihoja marinoit? -Jokke-
apteekki?
Pyttipannu tarjotaan usein apteekin korillinen maustepulloja: HP:tä, worchestershire- ja chilikastiketta. Usein myös ketsuppia.
En tarkkaan kelloa katsonut, mutta kyllä se jotain tunnista kahteen oli.
Okei! :-D Usein spydäri onkin sen verran vaatimatonta maultaan, että idea onkin lähinnä toimia apteekin kuljetusalustana... toksi ymmärrän että konjakin jälkeen ei tule kysymykseen. Täytyypä joskus kokeilla tuolla tavalla.
Suosittelen kokeilemaan myös Rydbergin pihviä, Mirka. Resepti löytyy blogistani vaikka kuva onkin kamala.
Haa, tuosta Rydbergin pihvistä muistaakseni puhuttiin joskus lapsuudessani 70-luvulla, mutta koskaan en sitä tainnut syödä. Jätetään siis kunnolla sisältä punaiseksi kuten (naudan?) fileelle asiallista onkin?
Voisin kuvitella Dijonin sinappia kyytipojaksi, ihan hillitysti. Tai tuhdin mutta viileän punkun. (Entäs jos siihen menee vahingossa valkosipulia?)
Ite olen käyttänyt perunan tilalla myös porkkanaa, juuriselleriä ja naurista.
Tuon jallun kanssa saa olla varovainen: Mieheni muutamia vuosia sitten söi fiinissä ravintolassa Tallinnassa annosta, johon kuului olikohan käsin tehtyä, liekitettyä makkaraa ranskalaispedillä. Tarjoilija toi pöytään annoksen, kaatoi kuumennetun viinan ja sytytti. Ei syttynyt. Tarjoilija hieman hätääntyi ja kaatoi uuden erän. No sittenpä syttyikin! Koko rasvainen perunakasa innostui palamaan suurena nuotiona, hölmistynyt tarjoilija vain tuijotti uskomatta silmiään samoin kuin kaikki pöytäseurueessakin. Nuotio paloi savuten kunnes joku keksi tukahduttaa sen annoskuvulla.
Mieheni vaihtoi tilalle varmuuden vuoksi muuta.
Lähetä kommentti