Tulin harvinaisen pahalle tuulelle lukiessani Hesarin jutun italialaisesta sisäpolitiikasta. Syrjivää, ksenofobista ja kovin italialaisen äijämäistä. Huonoa äijyyttä.
Italialainen keittiö on hieno ja vivahteikas. Silloin kun minulla on keittiössäni eurooppalainen vaihe se tuo viehättävää raikkautta ja keveyttä ruokalajeihin. Ei italialaisilla ole mitään syytä olla huolissaan ruokakulttuuristaan. Kyllä se pärjää korkealla laadullaan ja sillä että se on hyvin tunnettu. Korkeatasoiseen ruokakulttuuriin kuuluu myös avoimuus ulkoa tulevia vaikutteita kohtaan.
Kuulinko sanan risotto?
Olisi mukava kuulla Italiasta mukaviakin uutisia eikä sitä, että EU:n sopimuksia ei noudateta, mafia jyllää ja että Napolissa on jäteongelma. Ja Berlusconi... Yhden hengen Halmeen, Soinin ja Väyrysen triumviraatti. Ja sekin on loukkaus noita kolmea herraa kohtaan.
2 kommenttia:
Kyllähän tuossa sympatiat kerää ne etniset yrittäjät, perheyrityksiä tosiaan. Jahtaisivat mieluummin vaikka niitä monikansallisia roskaruokaketjuja. Enkä senkään järkevyydestä ole ihan varma.
Omaa ruokaperinnettä voi tukea esim. markkinoinnin sponsoroinnilla. Parhaat paikallista tarjoavat voisivat saada vaikka jonkun kunnanisien myöntämän merkin oveensa tjsp.
Tuo oli aika erikoinen juttu, ei voisi kai kuvitella Suomessa. Lykkäsin blogiini äänestyksen asiasta todisteita kerätäkseni...
Lähetä kommentti