Steak & Ale Pie

Suuntasin tänään kohti Viikin Prismaa kohtaamaan ystäväpariskuntaa ja tekemään ruokaostoksia illan syöminkejä varten. Ensin kävelin Alkoon ostamaan pullollisen sakea, jotta voisin kokeilla ensi viikolla uudelleen sake no ponzu-mushia mikrossa. Sitten kävelin Prismaan, joka on melkoinen hehtaarihalli. Olen jotenkin henkisesti allerginen isoille kaupoille. Pidän pienistä erikoisliikkeistä à la Tokyokan ja sitten Arabian K-kauppa on hyvä: monipuolinen valikoima, tuoretta kalaa ja lihaa löytyy montaa sorttia. Ja se eksoottisempien merenelävien ja lihojen pakasteallas nostaa veden kielelle. Prismat ovat näännyttävän isoja ja kun sellainen on vielä vieras sieltä ei löydä mitään. Lisäksi pientä vihreää miestä minussa ilahduttaa se, että pakastealtaissa on kannet. Vastaavasti taas tavallisten pakastealtaiden äärellä kävellessäni pohdin sitä kuinka paljon tuo avonaisuus tuhlaa turhaan energiaa?

Slow foodia tehdessä tuli katseltua taitoluistelun EM-kisojakin. Kaunista ja komeaa eikä sitäkään voi ohitttaa että olen perverssi mies. En nimittäin osu niihin kahteen mieskategoriaan, joihin miehet yleensä luokitellaan: minä olen niskafetisisti.

En ymmärrä urheiluun liittyvää nationalismia: kun Laura ja Susanna voittivat tänään mitalinsa niin se oli heidän yksilösuorituksensa. Se oli voitto kahdelle nuorelle ihmiselle ja heidän tukijoukoilleen. Silti minua hiukan ilahdutti suomalaisena. Kummallista, koska loppujen lopuksi kunnia kuuluu Lauralle ja Susannalle. En minä, tai suurin osa teistä muistakaan, ole mitään mitalien eteen tehnyt.

Sitten televisiosta tuli Gordon Ramsayta, jota en ollut aikaisemmin nähnyt vaikka nimi toki onkin tuttu. Kaverilla on karismaa, mutta kielenkäyttö ja käytös kyllä hiukan nyppivät. Mieleen tulee muinaisen alokasajan tupakaveri, joka aloitti valehtelematta jokaisen virkkeensä aina samalla kahdella agressiivimuodolla.

Steak & Ale Pie'n resepti on peräisin Fiona ja Will Beckettin upeasta kirjasta An Appetite for Ale, joka kutsuu tätä ruokalajia gastropubien klassikoksi.

Gastropubi on jotain jota kaipaan. Ainut tuntemani suomalainen pubi, josta saa kunnollista ruokaa, on tamperelainen Plevna. Helsingin seudulla asuu miljoona ihmistä. Miten voi olla, että täältä ei löydy yhtään gastropubia?

Tarvitset

Alla on alkuperäinen resepti, jota hieman muokattiin. Ensinnäkin toteutuimme sen puolikkaana, toiseksi piiraan reunat kasattiin vasta kun kansi oltiin nostettu vuokaan ja uunin lämmönalennuksen jälkeinen paistoaika jäi huomattavasti lyhyemmäksi. Voitaikainan tein itse quiche-ohjeellani.

1¼ kg naudan paistia
2 rkl vehnäjauhoja merisuolalla ja vastajauhetulla mustapippurilla maustettuna
4-5 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli
2 dl lihalientä
1½ dl tuhtia alea (meillä oli Isle of Sky'lta kotoisin olevaa Red Cuillinia)
1-2 rkl ketsuppia
1-2 tl Worchestershire-kastiketta
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria maustamiseen
375 g paketti pakastevoitaikinaa sulatettuna
1 keskikokoinen kananmuna

Poista lihasta ylimääräinen rasva, leikkaa reiluiksi kuutioiksi ja pyörittele ne maustetussa jauhossa. Kuumenna öljy pannulla ja ruskista kuutiot sopivankokoisissa erissä.

Lisää pari ruokalusikallista öljyä pannulle ja kuullota sipuli. Sekoita sekaan jäljelle jäänyt jauho ja paista minuutti. Lisää lihaliemi ja ale. Lisää ketsuppi ja Worchestershire-kastike. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljaa joitakin minuutteja.

Lisää liha, sekoita ja tarkista maku. Lisää suolaa, pippuria, ketsuppia ja Worchestershire-kastiketta tarpeen vaatiessa. Keitä matalalla lämmöllä kaksi tuntia tai kunnes liha on kypsää. Sekoita silloin tällön. Siirrä isoon piirakkavuokaan ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Tee voitaikinasta vuoan kokoinen paksuhko kansi ja jätä taikinaa hiukan reunaa ja koristelua varten. Leikkaa taikinaa suikaleiksi piirakan ympäryksen verran ja kostuta se vedellä. Rakenna suikaleista piirakalle reuna. Kostuta reunat. Peitä vuoka kannella ja leikkaa ylijäävät reunat pois. Koristele kansi haluamallasi tavalla, vaikkapa lehdillä tai tähdillä.

Riko muna ja harjaa sillä voitaikinakansi. Paista 220 asteessa 20 minuuttia, alenna lämpöä 190 asteeseen ja paista vielä 25-30 minuuttia kunnes piirakka on kauniisti ruskistunut.

Kommentit

Tästä tuli oikein hyvää: oishikatta 4/5. Jos teen tätä joskus toiste niin taidan kokeilla portterilla. Worchestershire-kastikkeessa on anjovista ja koska yksi illan aterioitsijoista ei syö kalaa oli pakko kysyä "Pitäisikö tämä luokitella kalaruoaksi?". Vastaus oli "Ei."

Kuvia

Teemaan sopi, että mitta-astiassa oli pintin asteikko.



Äijä rakentaa reunoja.



Mutta illan emäntä hoiti piirakan pinnan voitelun munalla. Moni tunnistanee emännän koristelun perusteella :)



Salaatti. En tiedä kuuluuko se klassiseen pubiversioon, mutta me ajattelimme kaupassa, että se toisi mukavasti raikkautta ateriaan. No, kun piirakka sitten tuli uunista oli taas nälkä vaikka olimmekin syöneet ruoanlaittoruoaksi kinkkuvoileipiä nasun tapaan ja unohdin äijämäisesti salaatin. Illan emännän kommentti "Tämä salaatti taisi sitten jäädiä minulle." herätti ja söin salaattia jälkiruoaksi.