Jo varhain syksyllä lupaamani fisuvaihe odottaa edelleenkin tulemistaan, mutta jostain syystä Äijäruokalassa on perunavaihe. En ole mikään erityinen perunan ystävä ja keitettyinä syön niitä mielelläni vain uusina, mieluusti suoraan maasta nostettuina, mutta sellaisina perunoita saan vain plantaasilta. Silloin ne ovatkin hyviä!
Pienenä anekdoottina kerrottakoon, että broidin luona maalla luovuttiin nopeasti yrityksistä kasvattaa perunaa: kahden tuhoamani kuokan jälkeen perunoita istutettiin rautakangen avulla eikä perunoita, joista tuli kyllä oikein hyviä, enää sen jälkeen ole yritetty kasvattaa. Klassista hämäläistä savimaata.
Vanhemmat perunat haluan paistettuina, valkosipuliperunoina, pyttipannussa tai gratiineina. Kirjasta Mastering the Art of French Cooking, joka minulla vihdoinkin on alkukielisenä jatko-osineen, löytyy monta erinomaista perunagratiinireseptiä ja nyt on aika kokeilla reseptiä gratin pommes de terre Provençal, joka jostain syystä on aina jäänyt syrjään vaikka ainesosat ovatkin hyvin lupaavia.
Tarvitset
4½ dl sipulia ohuina viipaleina
2 rkl oliiviöljyä
600 g tomaatteja, joista on poistettu kuoret, siemenet ja mehu
¼ tl suolaa
6 öljyyn säilöttyä anjovista valutettuina
2 murskattua valkosipulin kynttä
¼ tl basilikaa
¼ tl timjamia
hyppysellinen pippuria
2 rkl oliiviöljyä (osana anjovisrasian öljy)
900 g keitinperunoita 3 mm paksuisina viipaleina
raastettua parmesan- tai tahkojuustoa
1 tl oliiviöljyä
(2 dl kermaa)
Kuumenna uuni 225-asteiseksi.
Kuullota sipuli oliiviöljyssä. Leikkele tomaatin malto 1 cm levyisiksi suikaleiksi. Lisää tomaattisuikaleet ja suola kattilaan. Siirrä syrjään.
Survo anjovikset tahnaksi valkosipulin, yrttien, pippurin ja öljyn kanssa.
Levitä neljännes tomaatti-sipuliseoksesta vuokaan. Lado sen päälle puolet perunaviipaleista ja levitä niille puolet anjovistahnasta ja sitten jäljelläoleva tomaatti-sipuliseos. Lisää loput perunoista ja niiden päälle loput anjovistahnasta. Levitä pinnalle juustoraaste.
EDIT: Ideana on siis se, että tomaateista tuleva neste riittää pitämään perunat riittävän kosteina.
Kommentit
Kirjahyllyyni saapunut Ranskalaisen keittiön salaisuuksien alkuperäisversio antaa pelottavan esimerkin huolettomasta käännöstyöstä: käännetyssä versiossa puolet perunoista jätetään käyttämättä.
Paistamisen loppuvaiheessa totesin, että neste ei tule riittämään ja koska kermaa ei voi olla ruoassa liikaa lurautin gratiinin päälle reippaasti kermaa. Gratiinista tuli oikein hyvää vaikkakaan ei oikeaoppista. Oishikatta 3/5 siis.
9 kommenttia:
Sinun pitaa joskus saada oikeita Idaho-pottuja (aka russet, russet burbank). Ne ovat aivan syotavan hyvia nimenomaan vanhoina. Mitkaan (suomalaiset tai takalaisetkaan) uudet potut eivat paase lahellekaan sita makumaailmaa.
Pienellä googlaamisella niitä ei saa Suomesta.
Pelkkiä perunoita ei viitsi lähteä hakemaan USA:sta asti, mutta onhan siellä Yellowstone, Smithsonian Institute ja USS Constitution. Erityisesti viimemaininut haluaisin nähdä.
Ooh, neste? Meinaatko, etta alkuperaisen ohjeen mukaan oliivioljyn ja tomaattien pitaisi tuottaa tarpeeksi nestetta, jotta perunat kypsyvat?
Juuri näin, Tei.
Katsotaan, mita tulee :)
Kommentoin itseani: jammiii!
Leikkasin perunat ilmeisesti ohuemmiksi ja en ollut ihan niin huolellinen tomaattien putsaamisessa, silla meidan ei tarvinnut lisata nestetta. Maukas ohje!
Leikkasin perunat aika ohuiksi. Alkuperäisessä reseptissä viipaleet olivat 3 mm ja jotain sitä paksuusluokkaa minäkin käytin. Ehkä uunini oli liian kuuma - pitäisi hankkia lämpömittari.
Ei tuo minun kermainen versionikaan pahaa ollut, päinvastoin.
Tämä gratiini tuli keittiööni jäädäkseen.
Niin taitaa jaada tamankin perunafanin keittioon. Me muuten kaytettiin tuoreita yrtteja, mita nyt sattui kaapista loytymaan: kirvelia, basilikaa ja persiljaa.
tuo s u o r a s t a a n tekisi mieli kokeilla, vaikka perunaa yleensä pyrin välttämään. (Sokeriherkkä kun olen.)
Lähetä kommentti