Lounas Yumessa

夢, ravintola Yume Helsingin keskusssa, on paikka, jossa on pitänyt käydä pitkään, mutta se on vain jäänyt. Yumesta olen kuullut kauniita sanoja muun muassa parilta duunikaverilta. Verkosta löytyy kyllä kritiikkiäkin. Kävimme vihdoinkin tänään Yumessa duuniporukalla lounaalla. Oven ulkopuolella havaitsin, että hintataso on noussut: ennen lounaan sai kalleimmalla lounarilla (8,70 €) kun se on nyt 50 senttiä kalliimpi kuin kallein lounari eli 9,70 €.

Ravintolan nimeä, varsinkaan minun kovin vajavaisella kielitaidollani, ei ole mitenkään helppo kääntää. Sanakirjani kääntää sanan 夢 "dream, ambition" ja www.saiga-jp.com antaa käännöksesi muunmuassa myös "vision".

Kluuvikadulta katsottuna Yume näyttää siistiltä, valoisalta paikalta. Sen à la carte vaikuttaa omaperäiseltä ja sen, että ravintola kuvailee itseään moderniksi japanilaiseksi ravintolaksi, voi nikottelematta hyväksyä. Listalta osuu silmään Helsinki-rulla. Ehkä sitä pitää käydä kokeilemassa.

Viinilista on hämmentävän laaja japanilaiseksi ravintolaksi ja vaikka itse olen viinin ystävä niin japanilaiseen ruokaan sopii länsimaisista juomista parhaiten olut, mutta listalla oleva Tio Pepekin saattaa toimia aivan hyvin japanilaisen ruoan seurana, mutta Alkoon verrattuna Tio Pepe maksaa melkein viisi kertaa enemmän.

Tilatessamme kaikki muut ottivan kahdeksan kappaleen lajitelman paitsi työtoverini, joka otti kymmenen kappaleen lajitelman. "Ai mä sitten otin isoimman annoksen?" "No, otinhan mä miso-keittoa." vastasin. "Sä otit sitä sen takia, että sä olet Arska."

Ilmeisen japanilainen englantia puhuva tarjoilija hymyili tilaukseni viimeisen sanan kohdalla:"Eight pieces and misoshiru." Se nyt vain lipsahti japaniksi kesken kaiken. "Hachi sushi moriawase to misoshiru o kudasai." olisi varmaankin mennyt perille, mutta tuolla olisi voinut saada myös kahdeksan sushi-lajitelmaa.

Tämänpäiväinen lounas oli pettymys: sushi-lajitelman riisi ei ollut aivan tarpeeksi kypsää (toki parempi niin kuin liian kypsää). Misokeitto oli parempaa kuin yläkerran Zen Sushin. Lyhyesti, haluaisin lounaan, jossa sushi tulee Zen Sushista ja misokeitto Yumesta.

Pöydässä kummastuttivat puikot, jotka olivat kummastakin päästä terävät ja vessassa ilahduttivat japanilaiset pyyhkeet. Pöytiin on piilotettu laatikoihin länsimaalaisia ruokailuvälineitä. Tämä huvitti pöytäseuruettamme.

Yume ei saanut täysiä pisteitä, mutta aion kyllä antaa sille vielä toisenkin tilaisuuden. Mainittakoon, että muu pöytäseurua piti lounasta oikein hyvänä ja myönnettäköön, että riisin keittäminen täydelliseksi ei ole helppoa edes riisinkeittimellä.

Maroque

Etsin mielijohteesta jotain marokkolaiseen keittiöön liittyvää - en edes enää muista mitä - mutta törmäsin brittiläiseen Maroque-verkkokauppaan. Tuohon pitänee tutustua ja sitten tietysti kysymys: onko kellään kokemusta?

Merimiespihvin viimeinen oljenkorsi

Kommenttiloorassa Minna kertoi käyttävänsä Guinnessiä lihapataan. Se herätti ajatuksen käyttää merimiespihviin, joka ei ole oikein koskaan minuun kolahtanut, Guinnessiä, mutta sitä ei kotimatkalla löytynyt joten päädyin Meantimen London Stouttiin. Potkua löytyy siitäkin. Se perinteisin liha merimiespihvissä on naudan paistia, mutta aika usein sitä näkyy tehtävän myös jauhelihasta ja niin tein minäkin tällä kertaa.

Tarvitset

16 perunaa
2 sipulia
700 g naudan jauhelihaa
rosmariinia
mustapippuria
suolaa
½ l stouttia
voita ja öljyä paistamiseen

Ruskista sipuli kevyesti öljyssä. Siirrä sipuli syrjään ja lisää pannulle öljyä ja voita. Ruskista liha. Pese ja kuori perunat lihan ruskistuessa ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi.

Tee mustapippurista, suolasta ja rosmariinista seos.

Levitä uunivuoan pohjalle kerros perunoita. Mausta. Levitä perunoiden päälle kerros jauhelihaa. Mausta. Levitä kerros sipulia. Mausta. Levitä kerros perunoita. Mausta. Levitä kerros jauhelihaa. Mausta. Leivät kerros sipulia. Mausta. Levitä kerros perunoita ja mausta. Huuhtele oluella paiston jämät pannulta ja kaada vuokaan.

Kommentit

Tästä tuli hyvää kotiruokaa - oishikatta 3/5. Rosmariini sopi sekaan mainiosti. Seuraavalla kerralla sitä paistia. Toimi hyvin myös seuraavan päivän mikrolounaana.

EDIT: 200 °C, 45 minuuttia sanoo keittokirja uunissaoloajasta. Lisäksi nestettä on varmasti ollut ½ l, ei dl.

Kallis lounas

Vajaa kymmenen vuotta sitten vaihdoin työpaikkaa ja samalla työpaikan ruokala vaihtui lounasseteleiksi, jotka ovat miellyttävä työpaikkaetu ja koska niitä saa enemmän kuin mitä niitä kulutan käytän lounareita jotakuinkin aina kun käyn ulkona syömässä illalla.

Tänä vuonna kuitenkin nikotutti kun kuulin mikä on kalleimman lounassetelin hinta: 9,2 € eli 50 sentin korotus ja on selvää, että lounaiden hinnat nousevat kalleimman lounarin hintaisiksi. Tämä automaattimekanismi on johtanut huomattavasti yleistä inflaatiota suurempaan hinnannousuun.

9,20 € lounas koettiin ainakin minun työpaikallani jo kipurajan yläpuolelle meneväksi ja ihmiset katsovat tarkemmin missä käyvät syömässä ja jääkaapin eväsmäärä on suurempi kuin viime vuonna. No, itsepä ravintolat hinnoittelevat itsensä ulos.

Steak & Ale Pie

Suuntasin tänään kohti Viikin Prismaa kohtaamaan ystäväpariskuntaa ja tekemään ruokaostoksia illan syöminkejä varten. Ensin kävelin Alkoon ostamaan pullollisen sakea, jotta voisin kokeilla ensi viikolla uudelleen sake no ponzu-mushia mikrossa. Sitten kävelin Prismaan, joka on melkoinen hehtaarihalli. Olen jotenkin henkisesti allerginen isoille kaupoille. Pidän pienistä erikoisliikkeistä à la Tokyokan ja sitten Arabian K-kauppa on hyvä: monipuolinen valikoima, tuoretta kalaa ja lihaa löytyy montaa sorttia. Ja se eksoottisempien merenelävien ja lihojen pakasteallas nostaa veden kielelle. Prismat ovat näännyttävän isoja ja kun sellainen on vielä vieras sieltä ei löydä mitään. Lisäksi pientä vihreää miestä minussa ilahduttaa se, että pakastealtaissa on kannet. Vastaavasti taas tavallisten pakastealtaiden äärellä kävellessäni pohdin sitä kuinka paljon tuo avonaisuus tuhlaa turhaan energiaa?

Slow foodia tehdessä tuli katseltua taitoluistelun EM-kisojakin. Kaunista ja komeaa eikä sitäkään voi ohitttaa että olen perverssi mies. En nimittäin osu niihin kahteen mieskategoriaan, joihin miehet yleensä luokitellaan: minä olen niskafetisisti.

En ymmärrä urheiluun liittyvää nationalismia: kun Laura ja Susanna voittivat tänään mitalinsa niin se oli heidän yksilösuorituksensa. Se oli voitto kahdelle nuorelle ihmiselle ja heidän tukijoukoilleen. Silti minua hiukan ilahdutti suomalaisena. Kummallista, koska loppujen lopuksi kunnia kuuluu Lauralle ja Susannalle. En minä, tai suurin osa teistä muistakaan, ole mitään mitalien eteen tehnyt.

Sitten televisiosta tuli Gordon Ramsayta, jota en ollut aikaisemmin nähnyt vaikka nimi toki onkin tuttu. Kaverilla on karismaa, mutta kielenkäyttö ja käytös kyllä hiukan nyppivät. Mieleen tulee muinaisen alokasajan tupakaveri, joka aloitti valehtelematta jokaisen virkkeensä aina samalla kahdella agressiivimuodolla.

Steak & Ale Pie'n resepti on peräisin Fiona ja Will Beckettin upeasta kirjasta An Appetite for Ale, joka kutsuu tätä ruokalajia gastropubien klassikoksi.

Gastropubi on jotain jota kaipaan. Ainut tuntemani suomalainen pubi, josta saa kunnollista ruokaa, on tamperelainen Plevna. Helsingin seudulla asuu miljoona ihmistä. Miten voi olla, että täältä ei löydy yhtään gastropubia?

Tarvitset

Alla on alkuperäinen resepti, jota hieman muokattiin. Ensinnäkin toteutuimme sen puolikkaana, toiseksi piiraan reunat kasattiin vasta kun kansi oltiin nostettu vuokaan ja uunin lämmönalennuksen jälkeinen paistoaika jäi huomattavasti lyhyemmäksi. Voitaikainan tein itse quiche-ohjeellani.

1¼ kg naudan paistia
2 rkl vehnäjauhoja merisuolalla ja vastajauhetulla mustapippurilla maustettuna
4-5 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli
2 dl lihalientä
1½ dl tuhtia alea (meillä oli Isle of Sky'lta kotoisin olevaa Red Cuillinia)
1-2 rkl ketsuppia
1-2 tl Worchestershire-kastiketta
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria maustamiseen
375 g paketti pakastevoitaikinaa sulatettuna
1 keskikokoinen kananmuna

Poista lihasta ylimääräinen rasva, leikkaa reiluiksi kuutioiksi ja pyörittele ne maustetussa jauhossa. Kuumenna öljy pannulla ja ruskista kuutiot sopivankokoisissa erissä.

Lisää pari ruokalusikallista öljyä pannulle ja kuullota sipuli. Sekoita sekaan jäljelle jäänyt jauho ja paista minuutti. Lisää lihaliemi ja ale. Lisää ketsuppi ja Worchestershire-kastike. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljaa joitakin minuutteja.

Lisää liha, sekoita ja tarkista maku. Lisää suolaa, pippuria, ketsuppia ja Worchestershire-kastiketta tarpeen vaatiessa. Keitä matalalla lämmöllä kaksi tuntia tai kunnes liha on kypsää. Sekoita silloin tällön. Siirrä isoon piirakkavuokaan ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Tee voitaikinasta vuoan kokoinen paksuhko kansi ja jätä taikinaa hiukan reunaa ja koristelua varten. Leikkaa taikinaa suikaleiksi piirakan ympäryksen verran ja kostuta se vedellä. Rakenna suikaleista piirakalle reuna. Kostuta reunat. Peitä vuoka kannella ja leikkaa ylijäävät reunat pois. Koristele kansi haluamallasi tavalla, vaikkapa lehdillä tai tähdillä.

Riko muna ja harjaa sillä voitaikinakansi. Paista 220 asteessa 20 minuuttia, alenna lämpöä 190 asteeseen ja paista vielä 25-30 minuuttia kunnes piirakka on kauniisti ruskistunut.

Kommentit

Tästä tuli oikein hyvää: oishikatta 4/5. Jos teen tätä joskus toiste niin taidan kokeilla portterilla. Worchestershire-kastikkeessa on anjovista ja koska yksi illan aterioitsijoista ei syö kalaa oli pakko kysyä "Pitäisikö tämä luokitella kalaruoaksi?". Vastaus oli "Ei."

Kuvia

Teemaan sopi, että mitta-astiassa oli pintin asteikko.



Äijä rakentaa reunoja.



Mutta illan emäntä hoiti piirakan pinnan voitelun munalla. Moni tunnistanee emännän koristelun perusteella :)



Salaatti. En tiedä kuuluuko se klassiseen pubiversioon, mutta me ajattelimme kaupassa, että se toisi mukavasti raikkautta ateriaan. No, kun piirakka sitten tuli uunista oli taas nälkä vaikka olimmekin syöneet ruoanlaittoruoaksi kinkkuvoileipiä nasun tapaan ja unohdin äijämäisesti salaatin. Illan emännän kommentti "Tämä salaatti taisi sitten jäädiä minulle." herätti ja söin salaattia jälkiruoaksi.

Maustesokeri

Mantelimaidon ainesosiin kuuluu maustesokeri, jonka resepti on sekin kotoisin Blomqvistin ja Hakomaan kirjasta Keskiajan keittiön salaisuudet.

Tarvitset

1 dl valkoista kidesokeria
1 dl tummaa muscovad-sokeria
½ fariinisokeria
2 rkl jauhettua kanelia
½ tl jauhettua neilikkaa
1 tl jauhettua inkivääriä
½ jauhettua maustepippuria

Sekoita ainesosat huolellisesti. Pakkaa ilmatiiviiseen rasiaan tai pussiin.

Mantelimaito

Mantelimaitoa käytettiin paljon keskiaikaisessa keittiössä, kertoo meille Blomqvistin ja Hakomaan kirja Keskiajan keitiöh salaisuudet

1 dl kuorittuja manteleita
2 dl vettä, viiniä tai lientä
1 rkl maustesokeria
valkoista kidesokeria maun mukaan

Purusta mantelit ja 1-2 tl vettä tasaiseksi massakksi ja pane massa suurehkoon kulhoon. Kiehauta vesi, sokeriseos ja suola. Kaada kihuva seos mantelipurun päälle. Anne seistä 15 minuuttia. Jäähdytä. Jos mantelimaito ei ole tarpeeksi makeaa, lisää valkoista kidesokeria teelusikallinen kerrallaan, kunnes maku on mieluisa.

Sake no ponzu-mushi mikrossa

Kun kolme peräkkäistä blogausta on lokeroitu luokkaan jorinat on vihdoinkin aika vastata Monkeyfood.netin Ylimuulin minulle kommenttiloorassaan esittämään haasteeseen:

Ari, haastan sut saman tein tajunnanlaajennukseen! Mikroruokiskaba :-P Kehitätkö jotain ihanaa jaappanialaista jooko :-)

Kommentti ylimuuli — 20.12.2008 @ 9.47

En tiedä tuleeko tästä kamalaa vai ihanaa, mutta ainakin on yritetty: yritän toteuttaa erään suosikkiresepteistäni, sake no ponzu-mushin, mikrossa.

Ongelmana oli se, että minulla ei ollut pienintäkään aavistusta miten kala mikrossa valmistetaan sillä olen käyttänyt sitä vain ruoanlaiton apuvälineenä ja saken ja jämien lämmittämiseen.

Perusresepti löytyi lopulta Uudesta ruutukokista:

Kalafileet mikrossa

tarvitset

Pakastetut tai tuoreet kalafileet voi kypsentää kasvispedillä. Nestettä käytetään mahdollisimman vähän, noin ½ dl ja kala maustetaan suolalla vasta kypsennyksen jälkeen.

600 g tuoreita kalafileitä, esimerkiksi turskaa tai kuhaa
suolaa

Huuhtele kalafileet ja valuta ne hyvin, lisää tilkka vettä ja peitä vuoka. Kypsennä kalaa täydellä teholla 6-8 minuuttia.

Mausta kala suolalla ja anna sen seistä peitettynä muutama minuutti ennen tarjoilua.

Sake no ponzu-mushi mikrossa

Yllä oleva resepti jättää pohdittavaa: mikä on se täysi teho? Mikroja on eri tehoisia. Miksi suola lisätään vasta kypsennyksen jälkeen? Pitäisikö ponzu-mushikin lisätä vasta kypsennyksen jälkeen? Toisaalta se on kuitenkin ruokalajin neste. Kuinka paljon kalan sinkkukeittiöön sopiva pienempi määrä vaikuttaa kypsennysaikaan mikrossa?

Tarvitset

palan lohta
palan inkivääriä raastettuna
2 rkl soijaa
2 rkl sitruuna- tai limemehua
½ rkl japanilaista riisietikkaa
1 rkl sakea

Sekoita ponzukastikkeen ainekset ja inkivääri ja kaada seos lohen päällä. Täräytä mikrossa 650 W kahdeksan minuuttia.

Kommentit

Ihanaa japanilaista tästä ei tullut: aivan liian pitkä kypsennysaika, joka hajotti kalan ja käräytti hieman inkivääriä. Ulkonäkö kammottava, mutta maku lupaa. Tätä tullaan jatkokehittämään eli oishikatta 3/5.

Valokuvat jätin ottamatta. Ehkä seuraavalla kerralla saan aikaiseksi muutakin kuin protoilua.

Lohdutan itseäni kohta laadukkaalla sakella.

Äijäruokaa?

Äijäruokaa sai alkunsa innokkaan kokin Ari Mäkelän kokeellisesta keittiöstä vuonna 2007, kun vanhojen kotisivujen reseptiosio vaihtui blogiksi. Vuonna 2012 solmittu avioliitto johti siihen, että blogiin tuli mukaan myös Arin vaimo Heidi Lehmuskumpu.

Äijäruokalassa kokkaa nyt helsinkiläinen aviopari, jonka keittiöön on omaksuttu makuja niin kotoa kuin kaukomailta: Tokion, New Yorkin ja Rio de Janeiron kaduilta ja ravintoloista.

Blogissa kirjoitetaan paitsi ruoanlaitosta myös ravintoloista ja muista ruokakultuurin ilmiöistä. Välillä eksytään sivuraiteille muihin kirjoittajia kiinnostaviin asioihin.

Kasvamisen päivä

Tänään on ollut kasvamisen päivä. Ensin törmäsin naiseen, jota kohtelin huonosti kauan sitten. Olisin halunnut pyytää anteeksi, mutta en osannut, en uskaltanut. Olin silloin liian nuori, liian kokematon käsittelemään silloista pahaa oloani ja siinä sivussa tuli kolhittua toistakin ihmistä. Toivottavasti opin siitä sen, että en tule enää koskaan käyttämään toista ihmistä. Paha setä.

Sitten silmiini osui Vihreän Langan juttu Vihreä Lanka ei loukannut juutalaisia, joka otsikollaan saa kulmakarvat nousemaan ihmetyksestä. Vihreä Lanka ei loukannut juutalaisia. Lehti itse on väärä taho arvioimaan loukkasiko se vai ei. Lehti itse voi kommentoida vain sitä oliko sen tarkoitus loukata vai ei.

Israelin ja sen miehittämien alueiden tilanne on ulkopuolisen silmin niin absurdi (Hamasin raketti-iskut, israelilaisten siirtokuntapolitiikka esimerkkeinä mainittuna), että ainakaan minä en osaa kuin ihmetellä sitä pää kallellaan.

Ärsyynnyn säännöllisesti siitä kuinka ihmisiä lokeroidaan. "Noista somaleista ei tule koskaan meille työntekijöitä." saa vastalauseen kun raahaudun aamulla duuniin ja minut vie sinne somalibussikuski - kolmannes HKL:n kuskeista on maahanmuuttajataustaisia.

Langan jutun kommentit nostavat itsekritiikin esiin. Minähän olen sivistynyt, suvaitsevainen ja ennakkoluuloton. Not so. On herättävää tulla lokeroiduksi odottamattomilla tavoilla kuten "Vihreät ovat rasisteja."

Sedät lisääntyvät blogilandiassa

Kalajuttuna kuulin, että eräs sedistä on perustanut ruokablogin, joka tosin kuulemma vielä silloin oli reseptitön. Musiikkia ja muonaa oli kuitenkin eräs kuluneen viikon valopilkuista: Barytonicin seurasta, ruoasta ja saunasta minulla on ollut ilo nauttia jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Miehen, joka tekee niin hyvää ruokaa, ruokablogi ei voi osoittautua pettymykseksi.

Suunnatkaa katseenne Nurmijärvelle.

Quiche aux oignons

Perjantaisen kalareissun eräänä tarkoituksena oli valita tämänpäiväinen quiche Ketun keittiöön ja valinta osui Karhuherran toivomuksesta sipuliversioon. Olen sitä kerran kokeillut, mutta siitä on niin kauan, että edes käsitettä blogi ei ollut olemassa, joten siitä ei ole tullut blogattuakaan.

Resepti on peräisin kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet.

Tarvitset

puolikypsän taikinapohjan
900 g silputtua sipulia
3 rkl voita
1 rkl öljyä
1½ jauhoja

2 munaa
1½ dl kermaa
hyppysellinen valkopippuria
hyppysellinen muskottia
60 gr raastettua tahkojuustoa
1 rkl voita herneen kokoisina nokareina

Käristä sipulia pannussa öljyssä ja voissa hyvin miedolla lämmöllä silloin tällöin sekoitellen kunnes se on aivan pehmeää ja kullankeltaista. Tähän menee noin tunti.

Sirota jauhot pannuun, sekoita hyvin ja käristä hiljaa 2-3 minuuttia. Siirrä jäähtymään. Kuumenna uuni 200-asteiseksi.

Vatkaa kulhossa munat, kerma ja mausteet. Hämmennä seokseen vähitellen sipuli ja puolet juustosta. Tarkista maku. Kaada seos taikinakuoreen. Siirottele pinnalle jäljelläoleva juusto ja voinokareet sen päälle. Paista lämmitetyn uunin ylimmässä kolmanneksessa 25-30 minuuttia eli kunnes quiche on kohonnut ja ruskistunut pinnalta.

Kommentit

Vaikka sipulin ystävä olenkin niin sipulikeittoa lukuunottamatta ruokalajit, joiden pääasiallinen raaka-aine on sipuli, eivät oikein kolahda. Quiche aux oignons ei ole poikkeus: syön sitä mieluusti palan. Se on hyvää, mutta jotain joka äijäruokalaa sykähdyttää, puuttuu. Ketun keittiö, jossa vierailin, piti quicheä kuitenkin hyvänä.

Kuvia

Eräs syy ruokablogaamiseeni on lapsellisista ennakkoluuloista eroon pääseminen. Tällä kertaa vuorossa olivat etanat. Antennikammo saattaa silti olla liian suuri, jotta kokeilisin hummeria.



Pääruokamme bouillabaisse on valmistumassa.



Yours truly kaataa belgiolutta Karhuherran siiderilasiin. Bouillabaissessa on niin paljon potkua, että se pärjää oikein hyvin tuhdille oluelle. Koska olen kuvassa en ollut ottamassa kuvaa. Kuvan tekijäinoikeudet kuuluvat Ketturouvalle.



Poikakin osallistuin ruoanlaittoon. Eiköhän hänestä vielä kunnon nisti tule.

Ruokablogaamisen lieveilmiöistä

Blogimaailman lieveilmiöistä on tullut kirjoitettua ennenkin kera chimichurrihampurilaisen. Korruption rinnalle on ilmestynyt laiton roskaposti. Poppamiehen yhteydenoton koin miellyttäväksi enkä osannut pitää sitä roskapostina, jota pidän äärimmäisen vastenmielisenä ilmiönä on kyseessä sitten laillinen tai laiton roskaposti.

Samaa en voi sanoa kahdesta saamastani mainospostista, joita paitsi minä niin myös markkinoinnin puolella oleva työtoverini pitää laittomana. Kumpikin posti alkaa tuttavallisesti ja toinen jopa kehuu blogiani mielenkiintoiseksi. Valitan, mutta imartelu ei auta.

Ensin sain 30.10.2008 täysin tuntemattomasta perfecto.fi-domainista Hartwallin tiedotteen, joka alkoi:

Hyvä bloggari,

ohessa tietoa Hartwallin mielenkiintoisesta uutuustuotteesta.

Tästä piti kirjoittaa jo silloin sillä ärsyynnyin aiheesta, mutta en sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi. Erityisen tökeron tästä roskapostista tekee sen, että To-otsikkotiedossa on useiden suomalaisten ruokablogien sähköpostiosoitteet.

Meilin sisältö on hivenen koominen: Hartwallin Gourmet-oluiden ylikehumista - aivan kuten ruoassa ja oluessa yhdistelmänä olisi jotain uutta. Olisin saattanut näitä oluita maistaakin ilman saamaani spämmiä vaikka suhtaudunkin kyynisesti suomalaisten suurten panimoiden haluun panostaa todella laadukkaisiin ja mielenkiintoisiin oluisiin.

Mittani tuli täyteen kun sain gci.fi-domainista postia otsikolla Tietoa jauhelihasta. Posti alkaa tällä kertaa sanoilla

Löysin surfailemalla mielenkiintoisen blogisi ja lähetän jauhelihaan liittyvää informaatiota.

Myöhemmin mailissa minulle tarjotaan lahjaksi mainostettavaa Snellmanin Kunnon jauhelihaa.

Meilin on allekirjoittanut VIESTINNÄN SUUNNITTELIJA - ilmeisesti SEK:illä, johon sekä GCI:n että Perfecton jäljet johtavat, on tarkoitus harrastaa tällaista lisää eikä sitä pidä sallia sillä se ei lopu koskaan jos se päästetään vakiintumaan.

Yksityishenkilölle ei saa lähettää markkinointiviestintää ilman lupaa. Se, että kerron sähköpostiosoitteeni, ei ole lupa vaan se on tarkoitettu blogini lukijoille ja kanssablogaajille yhteystiedoksi.

Kaksi saatua roskapostia antaa aihetta epäillä, että SEK:lla on henkilörekisteri ruokablogaajista, mitä heillä ei saisi olla, ja että SEK enemmän tai vähemmän aktiivisesti myy tällaisia meilejä palveluna ruokataloille.

Gratin pommes de terre Provençal

Jo varhain syksyllä lupaamani fisuvaihe odottaa edelleenkin tulemistaan, mutta jostain syystä Äijäruokalassa on perunavaihe. En ole mikään erityinen perunan ystävä ja keitettyinä syön niitä mielelläni vain uusina, mieluusti suoraan maasta nostettuina, mutta sellaisina perunoita saan vain plantaasilta. Silloin ne ovatkin hyviä!

Pienenä anekdoottina kerrottakoon, että broidin luona maalla luovuttiin nopeasti yrityksistä kasvattaa perunaa: kahden tuhoamani kuokan jälkeen perunoita istutettiin rautakangen avulla eikä perunoita, joista tuli kyllä oikein hyviä, enää sen jälkeen ole yritetty kasvattaa. Klassista hämäläistä savimaata.

Vanhemmat perunat haluan paistettuina, valkosipuliperunoina, pyttipannussa tai gratiineina. Kirjasta Mastering the Art of French Cooking, joka minulla vihdoinkin on alkukielisenä jatko-osineen, löytyy monta erinomaista perunagratiinireseptiä ja nyt on aika kokeilla reseptiä gratin pommes de terre Provençal, joka jostain syystä on aina jäänyt syrjään vaikka ainesosat ovatkin hyvin lupaavia.

Tarvitset

4½ dl sipulia ohuina viipaleina
2 rkl oliiviöljyä
600 g tomaatteja, joista on poistettu kuoret, siemenet ja mehu
¼ tl suolaa
6 öljyyn säilöttyä anjovista valutettuina
2 murskattua valkosipulin kynttä
¼ tl basilikaa
¼ tl timjamia
hyppysellinen pippuria
2 rkl oliiviöljyä (osana anjovisrasian öljy)
900 g keitinperunoita 3 mm paksuisina viipaleina
raastettua parmesan- tai tahkojuustoa
1 tl oliiviöljyä
(2 dl kermaa)

Kuumenna uuni 225-asteiseksi.

Kuullota sipuli oliiviöljyssä. Leikkele tomaatin malto 1 cm levyisiksi suikaleiksi. Lisää tomaattisuikaleet ja suola kattilaan. Siirrä syrjään.

Survo anjovikset tahnaksi valkosipulin, yrttien, pippurin ja öljyn kanssa.

Levitä neljännes tomaatti-sipuliseoksesta vuokaan. Lado sen päälle puolet perunaviipaleista ja levitä niille puolet anjovistahnasta ja sitten jäljelläoleva tomaatti-sipuliseos. Lisää loput perunoista ja niiden päälle loput anjovistahnasta. Levitä pinnalle juustoraaste.

EDIT: Ideana on siis se, että tomaateista tuleva neste riittää pitämään perunat riittävän kosteina.

Kommentit

Kirjahyllyyni saapunut Ranskalaisen keittiön salaisuuksien alkuperäisversio antaa pelottavan esimerkin huolettomasta käännöstyöstä: käännetyssä versiossa puolet perunoista jätetään käyttämättä.

Paistamisen loppuvaiheessa totesin, että neste ei tule riittämään ja koska kermaa ei voi olla ruoassa liikaa lurautin gratiinin päälle reippaasti kermaa. Gratiinista tuli oikein hyvää vaikkakaan ei oikeaoppista. Oishikatta 3/5 siis.

Erittäin feminiini ja naisellinen

Äijä raapii päätään ihmetyksestä: minulta kysyttiin jälleen kerran olenko homoseksuaali. Saan kuulla suhteellisen usein olevani puhetavoiltani ja eleiltäni erittäin feminiini ja naisellinen. Homoseksuaaleilta tuttaviltani olen taas saanut kuulla olevani tylsä hetero.

En koe kysymystä mitenkään loukkaavaksi tai häiritseväksi. Mutta hieman huvittava se on. Ehkä minun pitäisi vaihtaa blogini nimi 180-astetta toiseen seksistiseen suuntaan ja kutsua blogiani Neitiruokalaksi? :)

Sen kyllä haluaisin tietää mikä minusta tekee feminiinin? Sitä piirrettähän voisi vaikka korostaa kun haluaa provosoida.

Go figure, onneksi minun ei tarvitse ymmärtää kaikkea mitä minusta ajatellaan.

Petti di pollo alla parmerise

Eilinen alkoi hyvin: sain japanilaiselta tuttavapariskunnalta joulukortin. Ikävälle tekniselle ongelmalle keksittiin ratkaisu ja pääsin toteuttamaan ajatukseni siitä, että olisin perjantain lomalla. Torstaita synkensi ystävältä tullut tekstiviesti, mutta pohjavire jäi silti iloiseksi sillä olin menossa entisen duunikaverini bändin keikalle. Keikka oli oivallinen ja mieltä piristi myös se, että en ollut koskaan aikaisemmin ollut seuraamassa jameja.

Perjantaipäivästä vei iloa se, että kuulin, että Kaarle "Kalle" Ojanen, suomalainen shakkilegenda, kuoli eilen.

Tarvitset

500 g broilerin rintafilettä
vehnäjauhoja
100 g parmankinkkua, pekonia tai mortadellaa
100 g parmesanlaastuja tai -raastetta
50 voita
1 dl kuohukermaa
(suolaa)

Halkaise kokonaiset fileet ohuiksi leikkeiksi. Tasoita ja muotoile kevyesti nyrkillä. Pyöritä leikkeet vehnäjauhossa.

Kuumenna voi paistinpannussa ja ruskista liha molemmin puolin. Suolaa hyvin säästeliäästi.

Peitä rintaleikkeet parmankinkulla, pekonilla tai mortadellalla. Sirottele päälle runsas kerros parmesanjuustoa. Kaada kerma pannulle ja peitä kannella.

Kypsennä miedolla lämmöllä kunness juusto on sulanut.

Kommentit

Le Creuset'n lämmönhallinta alkaa näköjään olla näpeissa ja ruoasta tuli erinomaista, oishikatta 4/5.

Pitäkää peukalo pois tsubalta eli batata ma' hasselban

Christiane Dabdoub Nasserin kulinaarisesti kiehtovasta ja poliittisesti hämmentävästä kirjasta Classic Palestinian Cuisine olen blogannut ennenkin. Gazassa ei ole juuti nyt kellään hauskaa. Ei Hamasin taistelijoilla eikä israelilaissotilailla eikä varsinkaan puolustuskyvyttömillä siviileillä. Kotimaisia agressioita voi käydä keräämässä vaikkapa Hesarin keskustelupalstalta, jossa ollaan ah niin mustavalkoisia. Jos syyllisiä olisivat vain nuo ilmeiset kaksi osapuolta niin Lähi-Idän inhimillisen tragedian voisi ehkä jopa ratkaista.

Miekan vetäminen huotrasta aloitetaan työntämällä sitä hieman peukalolla tsubasta, kädensuojuksesta. Miekka on kaunis, mutta kuten Kurosawan elokuvassa Sanjuro Mutsutan vaimo sanoo:

You're too sharp. That's your trouble. You're like a drawn sword. Sharp, naked without a sheath. You cut well. But good swords are kept in their sheaths.

Paljasta miekkaa ei saa enää kovin helposti takaisin huotraan.



Eräs ensimmäisistä resepteistä, johon iskin silmäni Nasserin kirjasta, oli rosmariiniperunat, batata ma'hasselban.

Tarvitset

5 isoa perunaa
pieni nippu silputtua tuoretta rosmariinia
3 valkosipulin kynttä
0,75 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria

Pese ja kuori perunat ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Lado ne oliiviöljyllä voideltuun uunivuokaan. Levitä rosmariini perunoille.

Sekoita kulhossa murskattu valkosipuli, suola, öljy ja pippuri. Levitä seos perunoiden päälle. Paista 220-asteisessa uunissa 40 minuuttia. Tarkista ja lisää öljyä jos se on tarpeen ja paista vielä 10 minuuttia.

Kommentit

Viimeksi kun katsoin niin 51 ihmistä on saanut surmansa maahyökkäyksen alkamisen jälkeen. Ihmisiä on muutama miljardi liikaa, mutta järjetön, turha, tulokseton molemminpuolinen väkivalta ei ole ratkaisu.

Illallisen musiikkina toimi tällä kertaa David Bowien Sorrow.

Ai niin se ruoka: oishikatta 4/5. Todella hyvää ja kokin sormet tuoksuvat vieläkin rosmariinilta.

Siiderisinappi

Hesarin Ruokatorstaissa oli ennen joulua erikoinen sinappiresepti, joka herätti kiinnostukseni: en ollut koskaan edes kuullut sinapista, jonka pohjana olisivat siideri ja omenasose. Reseptin ainesosiin kuuluu sokeriton omenasose ja sellaista on turha yrittää kaupasta löytää, mutta Google löysi minulle reseptin. En ole koskaan tehnyt itse sen enempää sinappia kuin omenasosettakaan, joten viattomuuteni vähenee tämän blogauksen kohdalla kahdella pykälällä.

Voikohan sinappia pakastaa? Maustetut sinapit kun eivät oikein säily.

Tarvitset

Hesarin alkuperäinen resepti on tällainen, mutta mitä ihmettä on piparkakkumauste? Päädyin siihen, että omesoseen kaneli yhdistettynä neilikkaan, inkivääriin ja kardemummaan ajavat saman asian.

1 dl sinappijauhetta
1½ dl sokeria
1 dl omenasiideriä
2 kananmunaa
2 dl sokeritonta omenasosetta
2 tl vaaleaa balsamicoa
1/2 tl piparkakkumaustetta
ripaus suolaa

Mittaa sinappijauhe, sokeri, siideri ja omenasose kattilaan. Riko joukkoon munat ja sekoita tasaiseksi.

Kuumenna seosta keskilämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes se kiehahtaa ja sakenee.

Mausta balsamicolla, suolalla ja piparkakkumausteella.

Kommentit

Harvinainen oishikatta 5/5. Siiderinä toimi Crowmoore Extra Dry.

Sake

A friend of mine asked about sake (酒) in Facebook. For some reason I was not able to save my text there so I copy the text here.

Alko sells nowadays two good quality sakes: Okunomatsu Tokubetsu Junmai and Okunomatsu Junmai Ginjo.

The US produced Gekkeikan which is also sold in Alko is not good but I sometimes use it for cooking. The Japanese usually warm low quality sakes because they think it masks the flavors and aroma. Good sake is not generally warmed.

There are many producers and I really don't know them well because the availability in Finland is so poor. All the sakes I tasted in Japan were much better than the Gekkeikan sold in Finland so if someone does not like sake because of it I recommend to try again.

Note that good sake is very delicate drink and doesn't keep well even in an unopened bottle. Something like three months is the upper limit.

Try to find word "junmai" from the the bottle. See Wikipedia about the classification of sake. Prizes are won often by honjōzō which has a little addition of distilled alchol

Well, I could of course email to Japan and ask for recommendations