torstai 31. joulukuuta 2009

Gratin de pommes de terre et saucisson



Silmiäni on jo jonkin aikaa hivellyt kirjan Ranskalaisen keittiön salaisuudet resepti Gratin de pommes de terre et saucisson. Tuumasta toimeen, mutta englanninkielinen alkuteos puhuu keittämättömistä puolalaisista makkaroista ja suomennos lenkkimakkaroista, nakeista ja prinssimakkaroista joten en oikein tiedä missä mennään makkaroiden kanssa.

Makkaraksi tuli vaatimattomasta valikoimasta valittua Wilhelmin perusversio.

Tarvitset



1½ dl silputtua sipulia
200-250 g viipaloitua raakoja perunoita
makkaraa viipaloituna
3 munaa, joihin on vatkattu 3½ dl kermaa, ½ tl suolaa ja 1/8 tl pippuria
½ dl tahkojuustoa raastettuna
1 rkl voita

Kuumenna uuni 200 °C.

Käristä sipulia hiljaa voissa viitisen minuuttia niin, että se pehmenee mutta ei ruskistu.

Pane perunaviipaleet kiehuvaan suolattuun veteen ja keitä niitä 6-8 minuuttia kunnes ne ovat juuri ja juuri kypsiä. Valuta ne hyvin.

Voitele vuoka. Levitä sen pohjalle puolet perunoista ja niiden päälle puolet sipulista. Lado päälle perunaviipaleet, loput sipulista ja lopuksi loput perunat.

Kaada perunoiden päälle muna-kermaseos ja ravistele astiaa, jotta neste valuisi pohjalle.

Sirota juustoraaste pinnalle. Lisää voi pikku nokareina.

Paista uunin yläosassa 30-40 minuuttia uunin yläosassa eli kunnes pinta on kauniisti ruskistunut.

Kommentit



Tästä tuli mieleen erään ranskaa taitavan sukulaiseni kommentti:"Ranskalaiset sukunimet kuulostavat hienolta kunnes ymmärtää mitä ne tarkoittavat." Mitä tämä olisi suomeksi? Perunagratiini makkaroilla on sekin vielä hieman posh.

Tästä tuli hyvää peruskotiruokaa eli oishikatta 3/5. Ei mikään taivas, mutta maistui oikein hyvin.

Joululahjaksi saamani isojen mustien lautasten sukulainen, hyvin syvä syvä lautanen, toimi tämän kanssa oikein hyvin. Erilaiset gratiinit ja pataruoat kun eivät yleensä ole kovin esteettisiä, joten lautasen syvyys peittää asioita. Kiitos kauniista lautasista!

tiistai 29. joulukuuta 2009

SATVRNALIA MMDCCLXII


Kun vuosi oli vaihtumassa vuodesta MMDCCLXII (2762) vuoteen MMDCCLXIII oli jälleen kerran aika siirtyä viettämään saturnaliaa Ketun keittiöön.

Mikäli merkillinen vuosiluku ihmetyttää niin erään legendan mukaan Rooma perustettiin 753 eaa vaikka se todennäköisesti onkin vanhempi.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Torstaikalkkuna



Jouluksi valmistin elämäni ensimmäisen kerran kokonaisen linnun, joka ei ole kana. Luomukalkkunaa en valitettavasti löytänyt, mutta myönnettäköön että hyvin stressaavan elämäntilanteen vuoksi en häpeäkseni edes kovin paljon etsinyt. Kalkkunoita ei kovin jalosti kohdella.

Resepti on peräisin kirjasta Ruokatorstai. Kuvat eivät ole ottamiani, joten normaali blogini CC-lisensointi ei niitä koske.



Pääsimme tutustumaan myös fysiikkaan. Yllä oleva kuva kertoo alipaineesta.

Kalkkuna



noin 5 kilon kalkkuna
1 sitruunan mehu
2-3 tl suolaa
½ tl valkopippuria
75 g voisulaa

Kuivaa lintu ja hiero sisältä ja päältä mausteilla.

Sido kalkkuna ja aseta ritilälle uunipannun päälle kyljelleen. Voitele voisulalla ja paista 175 asteessa puoli tuntia. Käännä toiselle kyljelle, voitele ja paista puoli tuntia.

Käännä rinta ylöspäin, voitele ja jatka kypsentämistä. Suojaa lintu kypsymisen loppupuolella foliolla.

Varaa kypsymisaikaa 3-4 tuntia. Kypsän kalkkunan reisilihat ovat pehmeitä ja paistolämpömittari osoittaa 85 astetta.

Kastike




2 dl kanalientä
2 dl appelsiinimehua
3 rkl ohrakasta
½-1 dl kermaa
2 rkl sinihomejuustoa
1 tl curryä
2 tl rosépippuria
½ tl; rakuunaa
mustapippuria
(suolaa)

Sekoita kanaliemeen appelsiimehu ja Ohrakas ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Anna kiehua pari minuuttia.

Lisää kastikkeeseen kerma, murennettu sinihomejuusto ja mausteet. Kuumenna vielä kiehuvaksi.

Kommentit



Joulupöydässä kalkkunasta pidettiin ja kastikekin toimi, mutta suurin osa - mukaanlukien minä itse - olisi jättänyt curryn pois. Lautaskuvat on otettu joulupäivänä eli se oli jouduttu lämmittämään ja lämmitys tuli ilmeisesti tehtyä liian kovakouraisesti. Oishikatta 3/5 siis.

lauantai 26. joulukuuta 2009

Inkiväärikossu


Muutama vuosi sitten sain päähäni tehdä ystävilleni uuden vuoden kortit (japanilainent tapa), mutta varsin merkilliset sellaiset: printtasin etiketit, joissa oli kaksi kanjia 悪 (aku, abstrakti paha) ja 蟻 (ari, muurahainen) ja onnentoivotukset villisian vuodelle. Tällä piti alunperin vastata joulukuun ruokahaasteeseen, mutta kun toteutus jäi tapaninpäivään niin en ollut ajoissa.


Ostin Alkosta niitä pieniä, litteitä lasisia kossupullo. Kaadoin jokaisesta kossupullosta pois kossua ja täytin vajauksen inkiväärisuikaleilla. Tämän jälkeen lisäsin pulloihin omat etikettini.

Koekaniit kuvailivat sanoilla "Raikasta.", "Kylmänä parempaa." No, kai se vihdoinkin oli aika tehdä itsellenikin. Annan tekeytyä pari viikkoa ja kokeilen sitten itsekin eikä vain tehdä sadistisia kokeita ystävillä.

torstai 24. joulukuuta 2009

メリークリスマス

Äijäruokala toivottaa lukijoilleen メリ クリマス eli merii kurisumasu.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Pilaf de Mouton à la Catalane



Julie & Julia tuli vihdoinkin nähtyä. Se on sympaattinen elokuva, joka on rakennettu upean keittokirjan, Mastering the Art of French Cooking, sekä kahden naisen ja heidän parisuhteidensa ympärille.

Leffa sai minut hyvälle tuulelle, liikuttumaankin eikä minulle aivan helposti elokuvissakaan käy niin. Aiheen lisäksi toinen hyvä syy käydä katsomassa elokuva oli Meryl Streep, joka on eräs suosikkinäyttelijöistäni. Julieta esittävä Amy Adams oli minulle uusi tuttavuus mutta minä, toisin kuin jotkut muut blogaajat, pidin hänestä.

Miettiessäni mitä kirjasta kokkaisin oli selvää, että se olisi pataruoka, jotta voisin käyttää le Creuset-pataani - samanlaista punaista kun leffassa käyttivät sekä Julia että Julie. Mietin kokkaisinko kakkososasta, joka sekin on erinomainen, mutta päätin sitten olla leffalle uskollinen. Selaillessani kirjaa aloitin kaloista, mutta en löytänyt patareseptiä. Carbonnades à la flamande on tullut jo blogattua ja sitä kuuluisinta, boeuf à la bourguignon'a on tullut tehtyä niin monta kertaa, että halusin kokeilla jotain uutta. Sivulla 348 silmään osui lammaspata, joka on boeuf à la catalanen, kirjan häränlihapatojen helmi, muunnos, jossa on naudanlihan sijasta lammasta. Alkuperäisessä reseptissä on lisäksi juustoraastetta, jonka jätin (lue: unohdin) tällä kertaa pois. Padasta tuli aivan riittävän tuhtia näinkin.

Alkuruokana toimi Quiche lorraine ja kasvislisuke oli carrottes étuvés au beurre.

Pilaf de Mouton à la Catalane




Tarvitset


170 g amerikan pekonia
2 rkl oliiviöljyä
1,4 kg luutonta lampaan lapaa
3½ dl sipulia viipaleina
2½ dll riisiä
2½ dl kuivaa valkoista vermuttia
noin 5 dl häränlihalientä
suolaa maun mukaan
¼ tl pippuria
2 valkosipulin lohkoa
hyppysellinen sahramia
murennettu laakerinlehti
450 g kypsiä, punaista tomaatteja, joista on kuoret, siemenet ja mehu poistettu

Ruskista liha kevyesti lähes savuavan kuumassa öljyssä. Siirrä pataan ja leikkaa pekoni, ruskista se kevyesti ja siirrä pataan. Siirrä syrjään, alenna lämpöä, ja ruskista sipuli kevyesti ja siirrä se pataan. Kaada viini pannulle ja sekoita, jotta saat paistamistähteet talteen. Kaada pataan.

Lisää lihalientä niin, että se ulottuu melkein lihan korkeudelle asti. Suolaa miedosti. Lisää pippuri, valkosipuli, timjami, laakerinlehti ja sahrami. Anna padan hautua tunti. Ota pata uunista ja lisää tomaatti. Laita pata takaisin uuniin ja anna kiehua hiljaa 1 tunti. Liha on kypsää kun haarukka lävistää sen helposti.

Kommentit


Boeuf à la catalanessa olen fuskannut jättämällä riisin pois itse padasta, mutta nyt sekin tuli kokeiltua. Lopputulos oli yllättävän kiinteä, mutta kypsyessään makuja imenyt riisi Toimi. Kaunista tästä ei tullut, mutta makua ei voinut moittia. Oishikatta 4/5 siis.

Erikoista oli se kuinka vähän tässä loppujen lopuksi maistui lammas.

Mikä kirja



Elokuva toi luonnollisesti mieleen ajatuksen, että minkä kirjan kokkaisin itse kokonaan lävitse. Kiinnostava ajatus, mutta joutuisin kiertelemään antennikammoani ja joitakin allergioitani. Nipo minussa sanoo myös, että kirjan tekijänoikeudet omistavalta taholta pitäisi saada lupa.

Muualla verkossa



The Julie/Julia Project

Jokapäiväistä leipää
Kurpitsamoska
Sillä sipuli
Kulinaarimuruja
Kulinaarimuruja burgundinpadan kimpussa

maanantai 21. joulukuuta 2009

Carrottes étuvés au beurre

Tämä mainio resepti on peräisin Julia Childin kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Kuvaa ei tullut valitettavasti otettua.

Tarvitset



600 g porkkanoita
1 rkl sokeria
3½ dl vettä
1½ rkl voita
½ tl suolaa
hyppysellinen valkopippuria.

Ryöppää porkkanoita 5-8 minuuttia suolatussa vedessä. Leikkaa muutaman millimetrin paksuisiksi siivuiksi.

Kiehauta porkkanat kattilassa, jossa on vesi, sokeri voi ja suola. Pane kansi päälle ja keitä 30-40 minuuttia hiljaa eli kunnes porkkanat ovat pehmeitä ja vesi haihtunut.

Kommentit



Oikein hyvää, mutta omat porkkanani kypsyivät paljon ennen 30 minuuttia. Taisin ryöpätä liian kauan? Oishikatta 4/5.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Quiche lorraine


Quiche lorraine on ehkä se klassisin quiche. Julia Childin reseptissä pekoni ryöpätään ja sitä on 100 g, mutta minulla ei ole tapana ryöpätä pekonia koska pidän siitä sellaisenaan ja pekonipaketin koko on 170 g, joten käytän sen kokonaan.

Tarvitset



voitaikinapohja
170 g pekonia
n. 1 l vettä
3 munaa
3½-4½ dl kermaa
½ tl suolaa
hyppysellinen valkopippuria
hyppysellinen muskottia
1-2 rkl voita herneen kokoisina nokareina

Paloittele pekoni ja ruskista se kevyesti paistinpannussa. Painele pekoni taikinakuoren pohjalle.

Vatkaa kulhossa sekaisin munat, kerma ja mausteet. Tarkista maku. Kaada seos taikinakuoreen ja levitä voinokareet pinnalle. Paista 30 minuuttia eli kunnes quiche on kohonnut ja ruskistunut.

Kommentit



Quiche lorrainea voisi kuvailla munakkaana voitaikinakuoressa. Tästä tuli hyvää, mutta minulla oli jonkinlainen lämpötilanhallintaongelma: quiche oli paljon pidempään kuin 30 minuuttia uunissa sen pinta hieman kärähti. Oishikatta 3/5.

Kuvan ottaminen jäi turhan myöhäiseen hetkeen: kuten japanilaiset ajattelevat niin annos menee rikki kun sen syöminen aloitetaan.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Ravintolakokemuksia

Helsingin keskustassa on hämmentävän vähän pubeja, joissa on kiinnostava valikoima. Ehkä se sitten johtuu siitä, että halpa Karhu ja Karjala kiinnostavat enemmän kuin persoonallinen olut. Keskustan hyviin paikkoihin kuuluu Kaisla, jossa on laaja valikoima oluita hanassa - myös suomalaisista pienpanimoista. Muutaman kokeilun perusteella pikkusyötävätkin ovat ok.

Viikolla olin pahalla päällä sillä olisin mennyt mieluummiin kotiin kuin duunitilaisuuteen, jonka tiesin jatkuvan pitkälle iltaan. Mutta kuten kovin usein käy niin tälläkin kertaa tilaisuus oli hauska kun sille vain antoi tilaisuuden. Paikkana toimi Vanha viilatehdas, jonka takan lämmössä oli mukava mukava valmistaa loimutettua setää. Paikka sai pisteitä hyvästä ruoasta ja siitä että se ei ollut ylenmäärin jouluinen vuodenajasta huolimatta. Esimerkiksi kinkun sijasta oli porsaan ulkofilettä ja mitään laatikoita ei ollut. Ei, ei minulla ole mitään perinteisiä suomalaisia jouluruokia vastaan - en vain halua pilata jouluani sillä, että syön niitä n+1 kertaa ennen joulua. Palvelu oli erinomaista, mutta sen tyyli oli epätavallisen ronski. Minä pidin siitä.

Ja se jälkiruoka: ulkonäkö toi mieleen maksapasteijan, mutta se oli kaikkea muuta. Kastikkeen kera tarjoiltu piparkakkujuttu oli omituinen, mutta oikein hyvä.

Jatkoille lähdin Oljenkorteen kuuntelemaan Oljenkorsi Small Bandiä ja vaikka en todellakaan ole joululaulujen ystävä (olkaa itse 10 vuotta Helsingin keskustassa töissä ja sietäkää sen jälkeen joululauluja...), mutta sahalla soitettu Jouluyö, juhlayö teki vaikutuksen.

torstai 17. joulukuuta 2009

Hirvipullia jallukermakastikkeessa


Lihapullista jallukermakastikkeessa on tullut moderni suomalainen klassikko. Tällä kertaa tein niitä hirven jauhelihasta ja tarjosin kuskusin kera.

Tarvitset



400 g hirven jauhelihaa
1 dl korppujauhoja
pieni sipuli hienoksi raastettuna
½ tl juustokuminaa
kananmuna, rakenne rikottuna
suolaa ja mustapippuria

Muuotoile taikinasta pullia ja paista kolme varttia 175-asteisessa uunissa pari kertaa paiston aikana pyöräyttäen.

Kastike



2 rkl härkäfondia
2 dl ruokakermaa
0,5 dl Jaloviinaa
3 katajanmarjaa huhmaroituna
mustapippuria
(suolaa)

Sekoita kastikekasariin härkäfondi, ruokakerma ja jaloviina. Mausta. Keitä kokoon.

Kommentit



Tästä tuli ihan ok, mutta kastike ei pärjännyt hirven voimakkaalle maulle. Ei huono idea, mutta kastiketta pitää säätää - oishikatta 3/5 siis.

Keittokirjabongauksia

Joululahjaostoksilla bongasin Akateemisessa kolme keittokirjaa, jotka kiinnittivät huomioni. Taannoin jäi nimittäin harmittamaan, että Risto ja Ritva Lehmusoksan Mannerheimin pöydässä jäi hankkimatta ennen painoksen loppumista ja tuntui jotenkin oudolta, että olisin ostanut suomalaisen keittokirjan englanninkielisenä. Mutta nyt sitä taas saa! Tosin pehmeäkantisena, mutta onhan se puolet halvempikin kuin kovakantinen ensimmäinen painos. Lomaa sekä luku- ja kokkausaikaa odottaessa.

The Julie/Julia Project'sta kertova leffa on tehnyt tehtävänsä sillä näin ensimmäisen kerran Suomessa Julia Childin Mastering the Art of French Cooking -kirjan molemmat osat. Pehmeäkantisina nämäkin, mutta tälläkin kertaa hinta on puolet siitä mitä omat kovakantiseni maksoivat netissä. Childin kirjoja voi vilpittömästi suositella.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Päärynäpiirakka

Eräs tuttavani pyysi päärynäpiirakkani reseptiä. Kuvaa minulla siitä ei ole, mutta näin syntyy yksinkertainen ja maukas jälkiruoka.

Tarvitset



Pohja


1½ dl sokeria
150 g voita
1 muna
2½ dl vehnäjauhoja

Täyte


vajaa kilo päärynöitä viipaloituna
2 dl kermaviiliä
2 munaa
1 dl sokeria (itse käytän huomattavasti vähemmän, ehkä 0,6 dl)
hyppysellinen valkopippuria
1-2 tl kanelia
mantelilastuja

Vatkaa sokeri ja sulatettu voi vaahdoksi. Vatkaa sekaan muna. Sekoita sekaan jauhot. Viipaloi päärynät ja aseta ne pohja päälle limittäin. Sekoita kermaviiliin munat, sokeri, valkopippuri ja kaneli. Kaada kermaviiliseos tasaisesti päärynöiden päälle. Ripottele päälle mantelilastuja. Paistetaan 180 °C noin 45 minuuttia.

EDIT

Päärynäpiirakasta on uudempikin blogaus kuvan kera.

Oliivikastike



Kastike pohjautuu siihen, että istuin Pilsner Urquell -tuopillisen verran Arabian Chicosissa kun kiinteistövälittäjä esitteli kotiani ostajaehdokkaille. Seuranani oli Arteknon suuri kastikekirja, josta bongasin tomaattioliivikastikkeen. Reseptissä on peräti ½ dl chilikastiketta eikä lainkaan tomaattia, joten kyseessä täytyy olla tomaattikastike, jossa on chiliä.

Tarvitset



2 dl kermaa
12 mustaa, kivellistä kalamata-oliivia
makeaa thai-chilikastiketta maun mukaan
mustapippuria
voita

Revi oliivit palasiksi, poista kivi ja silppua oliiveja vielä hieman. Kuumenna voi kastikekasarissa ja lisää oliivit. Paista hetki. Lisää kerma ja mausta mustapippurilla ja chilikastikkeella. Suolaa ei tarvita, koska oliiveissa on sitä jo riittävästi. Keitä kokoon.

Tarjoile vaikkapa lämminsavulohen ja paistettujen perunoiden kera.

Kommentit



Oliivit jyräsivät alleen muun ruoan vaikka valmistusvaiheessa kastiketta maistelikin mielellään. Ehkä tätä voisi kokeilla vielä toisen kerran huomattavasti pienemmällä oliivimäärällä.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Pesäpuu

Viimeksi kalastaessani törmäsin Huvilan ja ravintola Pikkulinnun yhdessä tekemään Pesäpuu stouttiin. Se on vahva, yhdeksänprosenttinen olut. Makea ja vahva - ja minä en yleensä erityisesti välitä hyvin vahvoista oluista - mutta Pesäpuussa on jotain viehättävääkin. Ei siitä lempioluttani tulisi vaikka se jäisikin vakiovalikoimaan, mutta kannattaa kerran kokeilla jos on tummien oluiden ystävä. Stout, ainakaan siinä mielessä, missä minä stoutin ymmärrän, se ei maultaan tai suutuntumaltaan ole. Kahta en joisi saman illan aikana.

Analyyttisempiä arviointeja Pesäpuun edellisestä versiosta voi lukea ratebeeristä. Arde, kuka hän onkaan, ei innostu.

torstai 10. joulukuuta 2009

Paahdettuja balsamipuikuloita



Äijäruokalassa on eletty stressaavia aikoja sekä kotona (asuntoni myydään) ja töissä (melkoinen proggis meneillään). Kummassakin on hyvä puolensa: olen saanut siivottua pitkästä aikaa kunnolla ja työproggis antaa tilaisuuden korjata typeryyksiä, joita tulin tehneeksi vuosia sitten.

Edessä on pari kotini näyttöä, joten kielsin itseltäni liedellä paistamisen. Paistaa kuitenkin pitää, joten kehittelin edelleen uunissa paahdettuja perunoita.

Tarvitset



4 puikulaperunaa
½ dl oliiviöljyä
1 rkl valkoista balsamicoa
½ tl suolaa
¼ tl cayannepippuria
3 tippaa tabascoa



Harjaa perunat huolellisesti ja leikkaa pitkittäin kahtia. Sekoita muut ainekset keskenään ja sudi perunat seoksella. Paista 250 °C uunissa 15. Sivele perunat uudelleen ja pane perunat uudelleen vielä toiseksi vartiksi.

Kommentit



Näistä tuli kivoja. Pidän puikuloista ja kun otin vuoan uunista se kiehui iloisesti uunimakkarasta irronneen rasvan ja mausteseokseni sekoituksessa ja lopputulos teki hyvää perunan kuoripuolelle. Paistoaika osui varsin nappiin: perunat olivat kypsiä, mutta niillä oli miellyttävä rakenne. Mausteita olisi voinut käyttää reippaamminkin, mutta aivan ehdottomasti oishikatta 3/5.

Kuvasta näkee, että Hackmanin perinteinen Savonia-sarjan, josta kaikessa yksinkertaisuudessaan pidän, ei pärjää isoille lautasilleni, joista pidän vielä enemmän.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Mikä on keinotekoista?

Glutamaattia siivotaan pois elintarvikkeista kirjoittaa Hesari, mutta mikä on keinotekoista? Samaa tavaraa löytyy luonnosta ainakin merilevästä, mutta toki pienempinä pitoisuuksina kuin eineksestä tai huonon kiinalaisen ravintolan lounaasta. Vaikkapa liekitykseen käytetty viski on sekin melkoisen keinotekoinen tuote, jota ollaan prosessoitu pitkään ja hartaasti. Tosin se prosessointi on tehty hitaasti ja rakkaudella toisin kuin einespizza.

Muualla verkossa



Erinomainen blogaus aiheesta
Kauppalehti: Lihatalot: Nyt lähtee lisäaine
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...