keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Portterilihamureke




Lapsuudenmuistoihin kuuluvat äidin lihamurekkeet, mutta lapsuuteen ne ovat jääneet. Olen itse yrittänyt tehdä lihamureketta vain kerran ja siitä tuli kuiva korppu. Ei siis mikään tribuutti äidille, joka opetti minut arvostamaan ruokaa.

Nyt on tarkoitus yrittää uudelleen ja hullu kun olen niin ihan omalla reseptillä, joka tosin pohjautuu Ison Ruutukokin reseptiin, mutta mureketaikinan vesi on korvattu portterilla.



Tarvitset



Mureketaikinaan


4 rkl korppujauhoja
2 dl portteria
1 tl suolaa
mustapippuria
400 g sikanautajahelihaa
1 muna

Sekoita korppujauhot ja vesi. Lisää suola ja pippuri ja anna turvota 10 minuuttia. Sekoita loput ainekset tasaiseksi seokseksi.

Tarjosin perunamuusin ja pakastevihannesten kanssa - energiaa ei minkään taidekasvislisukkeen tekemiseen ei riittänyt.

Täytteeseen


puolikkaan keltaisen suippupaprikan
pulikkaan punaisen suippopaprikan
tölkillisen säilöttyjä metsäsieniä
sipulin
portteria
mustapippuria
suolaa
voita paistamiseen

Paista sieniä kunnes niiden oma neste on poistunut. Siirrä syrjään. Kuullota sipuli ja paprika. Mausta suolalla ja pippurilla. Pane sienet takaisin pannulle ja lisää luraus portteria. Keitä kokoon.

Tee mureketaikinasta limppu ja muotoile siihen kuoppa. Laita kuoppaan haluamasi määrä kasvis-sienimuhonnesta (lopun voi jättää spydäriin, sillä Hauen synttäreiden jälkeen spydäriä saattaa kaivata) ja sulje limppu. Paista 175-asteisessa uunissa 45 minuuttia.

Kommentit



Olen tainnut oppia jotain ruoanlaitosta sillä tästä ei tullut kuivaa. Minä kyllä pidin vaikka ruokajuomaksi valitsemani bitter hiukan löikin mureketta korville. Oishikatta 3+/5.

lauantai 27. joulukuuta 2008

SATVRNALIA


Äijäruokalalla oli ilo viettää tapaninpäivä Päivättärellä vahvistetun Ketun keittiön kanssa kokaten ruokaa suoraan antiikin Roomasta. Oivallista seuraa ja ruokaa. Harmi, että tällä oli myöhäistä osallistua joulukuun haasteeseen.

Kuva on Cassinin ottama ja on siten public domainia.

torstai 25. joulukuuta 2008

Maksapasteija, toinen otos



Jouluaattoruoan ruokalajeista eniten odotin ja eniten pelkäsin sisarentyttäreni ja sisareni kanssa tekemääni maksapasteijaa.

Lopputulos oli tasaista (maksapasteija on kuvassa lautasella ylimpänä), mutta selvästi karkeampaa kuin kaupan tavallinen maksapasteija. Maku jakoi mielipiteitä: kukaan ei pitänyt sitä huonona ja ylistystäkin löytyi, mutta itse kuuluin niihin, joiden mielestä maksan maku olisi voinut olla miedompi. Lisää kermaa ja munia? Oishikatta 3/5 siis.

keskiviikko 24. joulukuuta 2008

メリ クリマス

Otsikko sanoo sen kaiken olennaisen: hauskaa joulua!

Yöllistä aijäruokaa: siideripossu



Jostain puun takaa tuli idea kokeilla siideriä viinin sijasta possun valmistuksessa. Pieni googlaaminen kertoi, että tämä on Normandiassa aivan tavallista. Reseptit, jotka bongasin olivat kaikki aika yksinkertaisia ja yksinkertaisuuteen päädyin minäkin.

Tarvitset



porsaan ulkofilettä ohuiksi siivuiksi leikattuna
salottisipulin karkeaksi pilkottuna
kuivaa omenasiideriä (täällä oli Crowmoren Extra Dryta)
suolaa
mustapippuria

Paista lihaa hetki, kunnes se on saanut väriä, mutta ei ole vielä ruskistunut. Lisää sipuli ja paista kunnes liha ja sipuli ovat kypsiä. Lisää runsas desi siideriä, suola ja mustapippuri.

Kommentit



Tästä tuli hyvää. Oishikatta 4/5.

tiistai 23. joulukuuta 2008

Kallista ja pahaa

Kun viskipullo maksaa neljäkymppiä sitä odottaisi saavansa hyvää tavaraa, mutta tällä kertaa kokeiluni meni metsään ellen sitten totu tähän makuun. Kun silmiini osui minulle uusi viski, Mullin saarelta peräisin oleva Ledaig, erittäin savuinen kuulosti hyvältä, mutta enemmän olisi pitänyt kiinnittää luonnehdinnan sanaan terävä. Viskin vaaleus miellyttää silmää (tumma värihän on pelkkää sokerikulooriä), mutta siihen se miellyttävyys sitten jääkin. Mitäköhän tälle tekisi? Voisikohan tämän omistaa ruoanlaittokäyttöön?

Kaduttaa, että en ostanut vaikkapa samanhintaista Bowmorea tai Bruidladdichia. Lempiviskini on Lagavulin, mutta se on nykyään järjettömän kallista. Bowmoresta tulee mieleeni Kööpenhaminan lentokentältä ostamani sherrytynnyrissä kypsytetty versio. Black Bush oli tehnyt vaikutuksen edullisena perusviskinä ja halusin sitten kokeilla samalla idealla valmistettua Bowmorea. Siinä kuitenkin sherryn maku on hyvin läpitunkeva ja eräs naispuolinen ystäväni kommentoikin viskiä karkealla ilmaisulla French Whore Perfume (hieman hupaisaa, että nainen voi olla karkea tavalla, jonka ainakin minä kokisin omassa suussani täysin sopimattomaksi). En koskaan oikein osannut päättää pidinkö kyseisestä viskistä vai en, mutta enpä taida sitä toista kertaa ostaa.

Äijäruokala ei suosittele Ledaigia, mutta tietysti YMMV.

maanantai 22. joulukuuta 2008

Huulia polttaa



Chicken vindaloo helmikuussa 2012 eli paljon myöhemmin. Pardon my kännykkäkamera.

Duunikaverin kanssa oli tarkoitus mennä tänään Kotoon lounaalle, mutta onneksi tarkistin veppisivuilta, että sehän on lomakauden vuoksi kiinni lounasaikaan. Pysyimme Aasiassa, mutta ruoan tyyli vaihtui täysin sillä päädyimme Etelä-Esplanadilla olevaan intialaiseen ravintolaan Samratiin.

Olen ollut töissä ydinkeskustassa runsaat yhdeksän vuotta ja lounaspaikat ovat ehkä hiukan liiankin vakiintuneita. Aluksi Samratin lounaat eivät oikein iskeneet, mutta joitakin vuosia sitten taso nousi. Lounasruoka on tietysti lounasruokaa: kalliita raaka-aineita ei voi käyttää, mutta itse koen hyvän lounaan merkiksi siitä, että ruokaa kannattaa kokeilla myös illalla.

Eräs tuntemani ihminen arvostelee Samratia puolitetusta naan-leivästä ja tulisuuden puutteesta. Minusta puolikas naan-leipä on aivan tarpeeksi suuri lounaalla ja lounasruuasta kieltämättä puuttuvaan tulisuuteen löytyi tänään harvinaisen yksinkertainen ratkaisu.

"Ari, saako Samratista ekstratulista jos pyytää?"
"En mä tiedä. Kokeile."

Lounaslistalta valitsimme molemmat butter chickenin ja työtoverini kysyi, että saako sitä extratulisena. Tarjoilija nauroi iloisesti ja sanoi, että kyllä. Kun annokset saapuivat eteemme ja maistelimme niin niistä tosiaan löytyi potkua. Ei liikaa. Sen verran, että endorfiinit lähtevät liikkeelle kun kroppa luulee, että sitä satutetaan.

lauantai 13. joulukuuta 2008

Chimichurri-hampurilainen eli blogaamisen vaikeudesta

Alkujorinat



Kun ruokablogaaja saa lahjan verkkoruokakaupalta ollaan vaikeakulkuisilla vesillä sillä eihän lahja pyyteetön ole vaan siinä tavoitellaan edullista näkyvyyttä. Pelissä ovat sekä blogin maine että oma itsekunnioitus. Kaiken lisäksi lahjan antajaa kohtaankin pitää olla korrekti: ei saa olla tuotetta kohtaan ylikriittinen vaan kirjoittaa siitä kuten muutenkin kirjoittaisi.

Yksinkertaisinta olisi ollut kieltäytyä Poppamiehen lahjasta, mutta toisaalta miksi niin kauan kuin yritän olla reilu lahjan antajalle, lukijoilleni ja itselleni? Ensimmäiset pisteensä Poppamies sai siitä, että mitään mainospyyntöä ei tullut.

Kun paketti saapui siinä oli chilpotle-pastaa, tulista cayannepippuripohjaista kastiketta, liquid smokea ja kuivaa chimichurria - en edes tiennyt, että viimemainittua saa kaupasta vaikka Raholakin sellaisesta kertoo. Erityisesti ilahduin chimichurrista ja nestemäisestä savusta. En ole vielä kokeillut mitään, mutta tätä kirjoittaessa on tarkoitus käyttää ainakin chimichurria kun kokeilen chimichurri-hampurilaisen tekemistä kun kerran noita hampurilaissämpylöitä tuli ostettua.

Chimichurriin törmäsin ensimmäisen kerran ravintola Memphisissä, jonka menussa se on erittäin prominentti. Memphisissä saa kunnon äijälounaan (illalla olen tainnut käydä siellä vain kerran) ja se oikeastaan ansaitsisi säännöllisempiäkin vierailuja, vaikka hieman harmittaakin että jossain välissä chimichurri-pihvien lukumäärä supistui kovasti ja nyt listalla taitaa olla vain yksi eikä sitä voi sanoa edulliseksi annokseksi. Mutta Äijäruokala kyllä suosittelee.

Jorinat sikseen ja ruokaan.

Chimichurrihampurilaiseen tarvitset



Jauhelihapihvi


400 g naudan paistijauhelihaa
mustapippuria
suolaa
korppujauhoja
kananmuna

Sekoita ainekset ja paista.

Chimichurrikastike


chimichurri-jauhetta
liraus etikkaa
luraus oliiviölyä
muutamia tippoja Texas Pete's Hot Saucea

Sekoita ainesosat ja anna niiden turvota hetki.

Kasviksia


luumutomaatti
roomansalaattia
kevätsipulia

Muut ainekset


hampurilaissämpylä
valkosipulimajoneesia

Kasaaminen


Leikkaa tomaatin keskeltä kaksi viipalatta. Paahda sämpylänpuolikkaita hetki ja paista tomaatin päät alapinnaltaan. Truuttaa sämpylän alaosalle hieman valkosipulimajoneesia. Lisää salaatti ja pihvi. Lisää chimichurri-kastike, tomaattiviipaleet ja saksi hiukan kevätsipulia päälle. Lisää sämpylän yläpuoli kanneksi.

Nauti


Nauti kuunnellen Hugo Prattin Corto Maltese Tango-albumin mukana tullutta Trio_Esquinan levyä, joka alkaa seksikäästi bilrjakepin ja -pallojen kilahduksella. Pitäisi huoltaa snookerkeppi - viime kerralla kärkinahka jäi pöydälle.

Kommentit



Perusidea sinänsä toimi, mutta etikkaa käytin liikaa ja se peitti muita makuja. Mitä lahjatuotteisiin tulee niin niistä jäi laadukas kuva, joten ehkä Poppamies saa minusta uuden asiakkaan. Oishikatta 3/5 siis. Chimichurrilistalla lienee seuraavaksi pihvi.

torstai 11. joulukuuta 2008

Kalahampurilainen

Terveisiä blogitapaamisesta. Osanotto oli kovin vähäinen, mutta seura oli oivallista kuten ruokablogitapaamisissa tapana on. Neljästä paikallaolleesta kolme joi olutta ja yksi survival-kolaa. Cantillionin luostarioluita kannattaa maistaa eikä Kurvin William K:n hanasta löytynyt Dalesiden Winter Jewelkään ollut yhtään hassumpaa vaikka omaan makuuni paremmin sopivia talvioluita olenkin tämän Helsingin loska-ajan keskellä löytänyt.

Mukavan iltapäivän kruunasi se, että hovioikeus totesi, että yhdistys, johon kuulun, ei ole syyllistynyt rahankeräysrikokseen. Tämä oli voitto kaikelle kansalaisjärjestötoiminnalle Suomessa. EFFIillä on paljon vastustajia ja osalta niistä ei rahaa puutu ja uskon että ilmiannon teki joku, joka ei meistä pidä, ilkivaltaisessa tarkoituksessa. Sitä tosin en ymmärrä miksi syyttäjä päätti nostaa syytteen. No, saihan tästä hyvän ennakkotapauksen siitä, mitä järjestö voi tehdä ja mitä ei. Me effiläiset olemme kaikkea muuta kuin homogeeninen ryhmä, mutta se meille on yhteistä että yritämme tehdä tästä maailmasta hieman paremman paikan. Kansalaisjärjestöille pitää antaa tilaa silloinkin kun on kansalaisjärjestön kanssa eri mieltä.

Kalahampurilinanen on se pikaruokahampurilainen, jonka tilaan koska sitä ei ole koskaan valmiina, joten sen saa juuri tehtynä. Sitä piti siis kokeilla myös itse.

Tarvitset



Fish & Chipsin jämät
rooman salaattia
luumutomaattia
hampurilaissämpylän
kevätsipulia muutaman sentin pätkinä
tartar-kastiketta
voita

Sulata voi, paista sämpylänpuolikkaita leikkuupinnat alaspäin hetki. Siirrä lautaselle. Laita sämpylän alapuolelle salaattia ja tartar-kastiketta. Fish & Chips -jämät ja pari tomaattiviipaletta. Lisää kevätsipuli. Laita sämpylän yläpuoli kanneksi.

Kommentit



Kivaa arkiruokaa, mutta kun rumista jämistä tehdään pyramidi niin jätän kuvat arkiston uumeniin.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Kuudenkympin kriisi eli Fish and Chips


Eräs lukijani kysyi taannoin meilitse kuinka monta keittokirjaa minulla on. Taapersin yhdelle kirjahyllyistäni ja aloitin laskemisen. Yy, kaa, koo... 59. Luvusta saattoi puuttua jokin kirja, joka on hajasijoitettuna väärään paikkkaan, mutta lukumäärä on kyllä mieletön. Kaiken lisäksi ranskalaisen keittiön salaisuuksien alkukielinen versio on tulossa pukinkonttiin ja 60 meni rikki virallisesti koska en voinut vastustaa Fina ja Will Beckett'n kirjaa An Appetite for Ale - Hundreds of Delicious Ways to Enjoy Beer With Food. Tarkkaavaiset lukijat ovat varmasti huomanneet, että pidän oluesta sekä sellaisenaan että ruoan raaka-aineena.

An Appetite for Ale kiehtova kirja eivätkä sen pisteet todellakaan laskeneet huomatassani viimeisen sivun: CAMRAn liittymiskuponki.

Eräs kirjan resepteistä on klassinen Fish and Chips, jonka ainesosista self raising flour oli minulle terminä uusi juttu.

Reseptiä säädin paljon sillä olin yksinkertaisella tuulella ja kellokin oli paljon: tartar-kastikkeen ostin kaupasta. Öljynä käytin alkuperäisen reseptin auringonkukkaöljyn sijasta rypsiöljyä. Kananmunanvalkuaisen jätin pois kuten myös öljyn leivityksestä.

Tarvitset



rypsiöljyä uppopaistamiseen
400 g pakasteturskaa

55 g itsenousevaa vehnäjauhoa leivitykseen
vehnäjauhoja
¼ tl merisuolaa
5 dl pilsner urquelia

3 keskikokoista perunaa

Kuori perunat ja leikkaa ne pitkittäin samankokoisiksi palasiksi. Kuivaa ja uppopaista viisi minuuttia öljyssä. Siirrä perunat talouspaperille.

Sekoita jauho, suola ja olut. Pyörittele kala seoksessa ja pyöritele uudelleen vehnäjauhossa. Uppopaista kalaa kunnes kala on rapeaa ja kullankeltaista.

Siirrä perunat takaisin öljyyn ja paista pari minuuttia.

Tarjoile tartar-kastikkeen ja salaatin kera.

Kommentit



Tästä tuli rumaa, mutta hyvää. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla alkuperäistä reseptiä.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Maksapasteija, ensimmäinen otos



Synkkänä alkutalven iltapäivänä suuntasin kohti itäistä Helsinkiä.

Jostain päähäni pälkähti tehdä täksi jouluksi itse maksapasteijaa. Tuumasta toimeen, ajatteli äijä. Karkasin töistä Stockan herkun lihatiskille ja kysyin, että löytyisikö vasikan maksaa. "Pakastettuna voi löytyä, käyn katsomassa." No, ei löytynyt. Soitto lihatukkuun eikä sieltäkään löytynyt. Hienoa palvelua ja ostin tyytyväisenä kaksi karitsankyljystä. Otin puhelimen kouraan ja soitin Reinin lihaan. "Tammikuussa olisi." kuului vastaus. Hiukan liian myöhään jouluksi. Kiitin ja olin tyytyväinen palveluun. Duunikaverini ehdotti Wotkinsia, jossa puheluuni vastattiin iloisesti "Löytyy vaikka heti!". Edellisen kahden viikon duunipäivät olivat olleet niin pitkiä, että kehtasin helposti pitää lyhyen perjantaipäivän. Metrolla Kalasataman asemalle ja lyhyt taaperrus tehtaanmyymälään. Ihailin lihatiskiä havaiten muunmuassa metsäkauriin kyljyksiä. Vuoroni koittaessa kysyin vasikanmaksaa mainiten, että täältä puheluni mukaan saa. Vastauksesta muistan sanat "Jos maksaa sanotaan vasikan maksaksi se on melkein aina naudan maksaa." Palvelu oli ystävällistä ja asiallista, mutta silti nolla pistettä, Veijo Votkins Oy. Stockan herkku ja Reinin liha myivät reilusti ei-oota.

Tarvitset





Resepti mukailee Uuden ruutokokin maukasta maksapasteijaa sivulta 366. Matkalla uuniin maksapasteija esiintyi monessa epämiellyttävän näköisessä muodossa.



Sitä itseään, maksaa.

1½ rkl voita
¾ dl vehnäjauhoja
4 dl kermaa
340 g pekonia
500 g jauhettua naudanmaksaa
2 anjovisfilettä
1 sipuli
3 kananmunaa
¾ rkl suolaa
3 mmt valkopippuria
2 mmt neilikkaa

Sulata voi kattilassa. Vispaa jauho kerman joukkoon tasaiseksi seokseksi ja kaada seos kattilaan. Sekoita ja kuumenna kiehuvaksi. Alenna lämpöä ja anna seoksen kypsyä hiljalleen 3-5 minuuttia.

Jauha pekoni hienoksi ja sekoita se kermajauhoseokseen. Sekoita kunnes pekoni sulaa. Jäähdytä massa.

Jauha anjovisfile.

Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota se vähässä voissa.

Lisää seokseen jauhettu maksa, jauhettu anjovis, sipuli, munat ja mausteet

Kypsennä nokare taikinaa ja tarkista maku ja rakenne.



Voitele pitkulainen vuoka ja kaada taikina vuokaan. Peitä alumiinifoliolla.

Kypsennä paisteijaa vesihauteessa 175-asteisessa uunissa 2½ tuntia. Anna pasteijan jäähtyä täysin ennen kumoamista.

Kommentit





Pannulla kypsennetty taikina maistui jauhemaksapihviltä. Tunnin paistamisen jälkeen totesimme, että pasteija on raakaa ja minä lähdin kotiin. Illemmalla sain sisarentyttäreltäni tekstarin "Tuli tosi hyvää!" ja kysymykseeni paistoajasta sain vastauksen 2½ tuntia eli hivenen kauemmin kuin alkuperäinen, mutta eihän reseptimmekään aivan samanlainen ollut.

Olenko muuten koskaan sanonut, että parasta mailmassa on olla eno?

maanantai 8. joulukuuta 2008

Pikkujoulujen puutteessa II

Kommenttiloorassa on ennätysmäinen määrä kommentteja ja nyt on aika päättää mitä, missä ja milloin. Tapaamme Kurvin William K:ssa torstaina 11.12.2008 kello 17 alkaen (vain Kannat kattoon otti kantaa kellonaikaan) ja kun lomallaolijalle se on aivan sama niin olkoon se Raunan ehdottoma 17-18.

Jotta löytäisimme toisemme niin Äijän kuvia voi käydä katsomassa tuolla. Jos pesukone suo valitsen merkillisimmät vaatteeni: pukeudun mustiin farkkuihin, mustaan T-paitaan, jonka selässä lukee "Yamato" (kaksi kanjia sellaista kiinalaista merkkihäkkyrää) japaniksi ja toivottavasti läheisessä naulakosta löytyy ruskea hattu ja laivastonsininen pitkä öljykangastakki. Tuskin sellaisia tyyppejä ravintolasta kovin montaa löytyy. Puhelinnumeroni on 040 766 3106.

Tervetuloa niin blogaajat kuin lukijatkin.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Viimeistä päivää



[EDIT: kuva ei ole omani vaan Wikipediasta, jossa sitä levitään public domain -kuvana.

Hokusai & Hiroshige, matkalla Edoon näyttely pyörii sunnuntaina viimeistä päivää Ateneumissa. Näyttely lienee tänään vielä ahdistavamman täynnä kuin keskiviikkona, jolloin itse jonotin narikassa saadakseni takkini ja reppuni takaisin. Mutta kyllä Äijäruokala suosittelee, vaikka Hokusain kuuluisa suuri aalto onkin aika kulunut. Onhan se hieno, mutta muitakin hienoja teoksia on olemassa.

Mustaa ja valkoista on myös hieno näyttely, mutta lukiessani näyttelyn kuvausta...


Nämä valokuvaajat ovat eläneet sodan ajan, ja monet teoksista kuvaavat mm. sen fyysisiä ja henkisiä seurauksia sekä sodanjälkeistä vaikeaa jälleenrakennuksen aikaa.


..mieleeni tulevat ensimmäisenä kuvat rannekellosta, sulaneesta olutpullosta. Kuva ihmisestä, joka kaikesta huolimatta jäi eloon. Kurt Vonnegutin hieno, ja kammottava, romaani Teurastamo 5 ei voi olla tulematta mieleen. Äijäruokala suosittelee, mutta ei heikkohermoisille.

Ei, en ole vieläkään kyennyt lukemaan kirjaa The Rape of Nanking kahdeksatta sivua pidemmälle.

So it goes.

perjantai 5. joulukuuta 2008

Japanilainen joulu



Marraskuun ruokahaasteen voitto meni ansaitusti Sillä sipuliin. Oma ehdokkaani menestyi hämmentävän huonosti, mutta olisin hyvin voinut äänestää voittajaakin. Voittanut resepti on kiinnostava ja pidän siitä, että ruokaa tehdään hitaasti ja rakkaudella.

Uusin haaste jatkaa hetkeksi keskeytynyttä painajaishaasteiden sarjaa asettamalla aiheeksi joulun. En ole jouluihminen ja Helsingin keskustassa töissä käyvälle ihmiselle ainakin minun tapauksessani kaduilla soiva joulumusiikki ja tajunnan räjäyttävä kaupallinen jouluntäyteys nostaa syvän kyllästymisen tunteen, joka helpottaa vasta joulusaunassa ja sitä seuraavalla aattoillallisella. Tämä ei ole moite haastajia kohtaan: syksyn aikana on ollut kiinnostavaa kokeilla omia rajojaan kun haasteaiheet eivät ole olleet oikein omaan makuun sopivia.

Sunnuntaina on luvassa perinteistä jouluruoan valmistusta, josta blogaan myöhemmin, mutta koska Äijäruokalassa on taas päällä japanilainen vaihde niin googlasin japanilaista jouluruokaa odottaen, että en löytäisi juuri mitään kuvitellen, että japanilaiset kristilliset perinteet olisivat jääneet vuonna 1596 Nagasakin risteille ja että loppu olisi hävinnyt Tokugawa-shogunaatin aikana. Mutta ei, joulu saattaa olla Japanissa modernia tuontitavaraa, mutta kyllä sitä juhlitaan ja Googlen perusteella kana on suosittu raaka-aine jouluruokiin. Netti kertoo myös sen, että KFC:t ovat jouluaattona täynnä.



Kōenjissa olisi ollut tilaisuus kokeilla Kentucky Fried Chickeniä, mutta se jäi väliin...



...sillä Tsuki no Ya oli oli paljon miellyttävämpi.

Löysin miellyttävän yksinkertaisen teriyaki-kanan reseptin, jota muokkasin lisäämällä marinadiin raastettua inkivääriä. Ilman inkivääriä ei ole elämää. Alkuperäisestä reseptistä puuttuu paistoaika, joten sitäkin piti hiukan googlata. Päädyin hyvin runsaaseen tuntiin.

Tarvitset



3 maustamatonta kanankoipea
2½ dl teriyaki-kastiketta
tuuma tuoretta inkivääriä raastettuna
suolaa
mustapippuria

Tee teriyakikastike (tai osta kaupasta, Äijäruokala suosittelee itse tekemistä). Sekoita kastikkeeseen tuoretta raastettua inkivääriä.

Töki koipien nahkaa haarukalla. Ripottele hiukan mustapippuria ja suolaa koiville. Marinoi koipia 30-60 minuuttia. Paahda tunnin verran 175-asteisessa uunissa välillä teriyakikastikkeella valellen. Käännä koivet paahtamisen puolessa välissä.

Kommentit



Tästä tuli oikein hyvää, oishikatta 4/5. Teriyaki on kumma juttu: en ole muuten mitenkään perso makealle, mutta teriyaki uppoaa oikein hyvin.

Prinsessameemi

Prinsessakeittiö heitti meemin. Kai tähän voi vastata.

1. Where is your cell phone? On the bed. It wakes me too early today.
2. Where is your significant other? She does not exist.
3. Your hair color? Darkish.
4. Your mother? She cares a bit too much sometimes. She's one reason I live for cooking.
5. Your father? Dead.
6. Your favorite thing? Food and friends.
7. Your dream last night? Really sick violent nightmare.
8. Your dream/goal? Well, well. I won't tell it in public.
9. The room you’re in? Living room.
11. Your fear? Losing a close friend.
12. Where do you want to be in 6 years? I'm pretty comfortable here and now. The idea of a Finnish restaurant in Tōkyō still fascinates me, though.
13. Where were you last night? At my regular pub with my niece. She tasted some ales but preferred Coca Cola.
14. What you’re not? In Tsuki no Ya.
15. One of your wish-list items? A small irtopohja-vuoka for a quiche for one or two.
16. Where you grew up? Pirkkala
17. The last thing you did? I sent an email to a friend.
18. What are you wearing? Yukata
19. Your TV? None.
20. Your pet? None, I would have a cat if I wasn't allergic to them, though.
21. Your computer? AMD64, 2 GB RAM, Ubuntu Linux.
22. Your mood? Tired. Waiting for the holiday which starts tomorrow.
23. Missing someone? Sure.
24. Your car? I don't like cars.
25. Something you’re not wearing? Hakama.
26. Favorite store? Tokyokan, I suppose.
27. Your summer? It rained a lot.
28. Love someone? Yes, but not in that way. I've been single for many years.
29. Your favorite color? Twisted Thisle? :9
30. When is the last time you laughed? On Tuesday when I was reading some Terry Pratchett.
31. Last time you cried? It's been a long time, too long a time, perhaps. When Kriska, the leader of our sled dogs, died, I think.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Lohikeittoa lounaaksi

Café Esplanadista saa tällaiseen kurjaan keliin sopivan mainion lounaan: lohikeittoa. Äijäruokala suosittelee.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Hirvimakkarapyttis



Pikapyrähdykseltä ruokamessuille hihaan takertui virolaista salamintyylistä hirvikestomakkaraa. Ensimmäisenä se päätyi, kuinkas ollakaan, pyttipannuun. Puikuloita on vielä yhden spydärin verran - saa nähdä mitä niistä syntyy.

Tarvitset



melkein kypsiksi keitettyjä puikulaperunoita kuutioituna
hirvikestomakkaraa
herkkusieniä
punasipulia
1 dl kermaa
mustapippuria
suolaa
kananmunan

Silppua sipuli, kuutioi peruna ja makkarat. Kuumenna voi pannussa ja pyöräytä makkarakuutioita hetki pannulla, mutta älä liian kauan, jotta makkara ei kuivu. Siirrä makkara syrjään. Kuullota silputtu sipuli, lisää herkkusienet ja peruna. Paista rapeaksi. Lisää kerma, mausta suolalla ja pippurilla. Pane makkara takaisin pannuun ja jatka lämmöllä pitämistä kunnes liika neste on haihtunut.

Kommentit



Aika hyvää. Hirven maku tuntui voimakkaana, mutta seuraavana päivänä mikrottaminen kuivasi makkaraa liikaa. Kaunis häränsilmä ei näytä onnistuvan, mutta edelliseen spydäriin verrattuna edistystä on tapahtunut.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...