perjantai 17. lokakuuta 2008

Perjantain ravintolakierros

Perjantain ensimmäinen ravintola oli Etelä-Esplanadin Manhattan Steak House, joka meillä töissä tunnetaan paremmin Pihvihelvettinä. Kävimme tekniikkaporukalla yhdessä syömässä. Kollega kuvaili paikkaa huoltoasemamaiseksi. Ehkä se on sitäkin, mutta paikka on siisti ja ruoka on lounasaikaan syötävää.

Tilasin elämäni toisen metsästäsjänleikkeen ja aivan kuten Rymy-Eetussakin saatoin todeta, että minä olen hyvä. Metsästäjänleike oli leivittämätön, joka on minusta kovin kummallista. Varsin mauttomassa kastikkeessa ui muutama herkkusieni, purkista. Pihvihelvetissa tulen varmaankin silloin tällöin käymään lounaalla jatkossakin - varsinkin baari-illan jälkeen - mutta leikkeet saavat jäädä.

Villin Wäinön taisin bongata Hesarin ruokatorstaista, mutta voin muistaa väärinkin. Paikka on makuuni iso, mutta jako kolmeen kerrokseen jakaa tilaa miellyttävästi. Valaistus riittää lukemiseen, mutta ei ole sen kirkkaampi. Miellyttävää. Suomalaisten pienpanimo-oluiden korostaminen viehättää kuten myös Kalevalaa sivuavat freskot. Oluekseni valitsin Suomenlinnan panimon portterin, joka kyllä maistui. Helsingin keskustassa on hämmentävän vähän pubeja, jotka koen miellyttäviksi. Liian isoja, liian meluisia, persoonattomia. Valikoima on tyypillisesti hyvin epäkiinnostava.

Hádanka sen sijaan kuuluu lempipaikkoihini vaikka en ole siellä pitkään aikaan käynytkään. Ennen olin siinä vieressä duunissa, joten paikka tuli tutuksi esimerkiksi siten, että minulle ei suostuttu myymään pieniä tuoppeja. Kaksi kertaa yritin tilata pienen tuopin ja kummallakin kertaa vastaus oli "En mä sulle mitään pieniä myy." Sellaista sosiaalista pottuilua, joka on hyvää palvelua silloin kun henkilökunta ja asiakkaat tuntevat toisensa.

Ravintolassa kävin ensimmäisen kerran kun hyvän ystäväni kihlajaiset pidettiin siellä. Kihlajaispaikan valintaan taas syynä oli se, että paikan viehättävän sisustuksen on suunnitellut ystäväni isä. Sisustuken erikoisuus on miesten vessassa pisuaarin yläpuolella oleva pisuaarin pituinen tyyny, johon väsyneempi asiakas voi nojata otsaansa hoitaessaan tarpeensa.

Edellisestä käynnistä on monta vuotta, mutta nyt tuli käytyä pitkästä aikaa. Henkilökunta on vaihtunut, mutta fiilis on samanoloinen ja ilokseni tänään oli ravintolaketjun tshekkiolutviikkojen ensimmäinen päivä. Maistelin useampaa olutta, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Hupaisa yksityiskohta on myös lattiaan maalatut pukinsorkan jäljet, jotka johtavat pöntölle. Samanlaiset löytyvät ainakin saman ravintolaketjun Kaislasta.

En muistanut päivittää käsitystäni ravintolan ruokalistasta, mutta haikailen edelleenkin Hádankan wurstikorin perään. Mitä kaikkea siinä olikaan? Chiliwursti, jokin muu wursti, hapankaalia, sinappia ja muuta hyvää. Siitä voisi yrittää tietysti tehdä äijäruokaa-replikan.

Taapersin Hádankasta, jonka nimi muuten tarkoittaa arvoitusta, kolmosen pysäkille ja jäin pois kolmosen vanhalla päättärillä, josta taaperisin Vasista pitkin kännikalalaumoja väistellen päätyen, yllätysyllätys, Hilpeään haukeen. Hetki siellä ja sitten kotiin blogaamaan.

3 kommenttia:

Ketturouva kirjoitti...

Muistan että Hadankan wurstikorissa olisi ollut myös etikkapunajuurta, hillosipuleita ja suolakurkkua. Omaan makuuni se oli hiukan turhankin etikkainen.

ari kirjoitti...

Punajuurta siinä ei kyllä mielestäni ollut, muuten en muistaisi sitä niin hyvällä :) Hillospuleita ja suolakurkkua oli kyllä.

Ketturouva kirjoitti...

Ehkä siinä sitten olikin punahapankaalia? Jotain punaista joka tapauksessa, siitä minulla on vahva mielikuva, vaikka aikaa onkin jo ehtinyt vierähtää.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...