Särkynytsydäminen kanttarellikeitto

Minulla oli vaikea suhde sieniin. Mykofobiksi minua ei ole koskaan voinut kutsua, mutta jokin sienten rakenteessa tuntui epämiellyttävältä. Kaikki muuttui kun sain Vilnassa juhlaillallisella jumalaisen kermaista kantarellikeittoa. Syvän pehmeää, tasaista ja miellyttävää. Tunnelmaa ei liene heikentänyt se, että istuin silloisen ihastukseni ja tulevan eksäni jalkojen juuressa polvillani musta puku päällä.

Tarvitset

1 dl vettä
luraus riistafondia
2 dl kermaa
120 g kanttarellejä
voita
sherryä
mustapippuria
suolaa

Pilko sienet ja kuullota ne. Poista ne pannusta ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi jättäen kuitenkin sattumia

Kiehauta vesi ja lurauta siihen riistafondia. Lisää kerma ja palauta sienet keittoon. Mausta maun mukaan suolalla, pippurilla ja sherryllä. Keitä hetki kokoon

Kommentit

Oikein hyvää. Kantarellit ovat lempisieniäni ja sherry maistui mukavasti läpi. Jotain jäin kaipaamaan, joten oishikatta 3/5.

Dementoitunutta itsehäpäisykokkausta

Pyrin yleensä siihen, että kirjoitan blogauksen rungon jo ennen kuin käy kaupassa. Teksti toimii ostoslistana ja pohjana sille toivottavasti syvää intohimoa tihkuvalle tulevalle blogaukselle. Mutta nyt sorruin olemaan muutaman kerran laiska ja sitten kun on tarkoitus blogata en enää oikein muista mistä on kysymys. Ei näin, ei näin. Saisinko piiskaa?

Chimichurrikana

Sain aamulla kummallisen himon saada rosé-viiniä Anjousta, sitä jota d'Artagnanilla ja kumppaneilla oli tapana lipittää ainakin Äijäruokalan mielikuvituksen mukaan. Sitä tuli sitten haettua pullollinen kaupasta.



Marinoin kanan rintafilettä chimichurissa, makeassa thaichilikastikkeessa, mustassapippurissa ja suolassa. Muistaakseni. Laitoin samaan 200 °C-uuniin kahtia leikatun tomaatin ja herkkusienen, joiden leikkaupinnat olin maustanut suolalla ja mustapippurilla.

Kastikkeena toimi kylmä limen mehulla maustettu ranskankerma.

Tästä tuli kyllä hyvää, pitänee ottaa uusiksi, jotta saisin järkevän blogauksen aikaiseksi.

Umeshu

Umeshu on Helsingin uudempia japanilaisia paikkoja. Bongasin sen ollessani matkalle lounaalle Gyosai Sushiin joskus viime vuonna. Ravintolan sivuissa ärsyttää hivenen se, että suoraan ruokalistaan ei voi linkittää. Listalta silmiini osui misokatsu, minulle entuudestaan tuntematon ruokalaji, mutta saan ruokaa ja olutta keittiöjapanillani oli helppo arvata, että siinä on misoa ja possua. Wikipedia kertoi, että kyseessä on tonkatsun muunnelma, jonka kastikkeessa on misoa.

Umeshun nimestä vaatimaton japaninkielentaitoni havaitsee sanan ume, Japanissa kasvavan aprikoosin sukulaisen, jota lähes aina virheellisesti kutsutaan ume-luumuksi.

Normaalisti fillaroin kotiin Helsinginniemen itäistä rantaa pitkin, mutta perjantaina poikkesin Töölössä varaamassa pöydän eiliselle lounaalle. Selvisi että himoitsemaani misokatsua tai muitakaan lämpimiä ruokia ja salaatteja ei lounaalla saa. Paikan ensivaikutelma on mukavan siisti. Palvelu osoittautui ystävälliseksi ja pöytävaraus sujui vaivattomasti. Mukaani sain valokopion ruokalistasta. Lista vaikuttaa kiinnostavalta ja sillä on kalalajeja, joiden nimeä en muista. Lista on hivenen sekakielinen: löytyy suomea, englantia ja japania rōmajilla (ローマ字) kirjoitettuna. Useimmat kalat ovat listalla sekä japaniksi että englanniksi, mutta esimerkiksi lohi (鮭, sake) on vain suomeksi. Nipottaa voisi myös listan yhdys sanasta isopiikki makrilli. Verkossa oleva ruokalista kärsii samasta sekakielisyydestä.

Nigirizushin päällysteeksi listalta löytyy lohta, tonnikalaa, makeaa ravunpyrstöä, keitettyä ravunpyrstöä, siikaa, grillilohta, ankeriasta, kananmunaa (kysymyksessä on tietysti tamago-yaki eli makea munakas), avokadoa, isopiikkimakrillia ja inaria. Listalta löytyy kaksi nigiri-lajitelmaa (12 kpl ja 8 kpl). Nigirin määritelmää ravintola venyttää melkoisesti listaamalla tekkadonin nigireiden alle.

Makeista tarjolla on kurkku, lohi, tonnikala, ankerias+avokado, rapu+avokado, jättirulla, spicy tuna (mitä se sitten tarkoittaakaan), grillilohi ja friteerattu rapu. Temakeista löytyvät california, spicy tuna, grillilohi ja friteerattu rapu.

Sashimilajitelma löytyy ja pienempiä sashimi-annoksia löytyy kolmen euron hintaan.

Lounaslistaa sivuilla ei valitettavasti ole.

Hyvässä seurassa nauttimastani lounaasta on sekä hyvää sanottavaa että hiukan moitittavaa. Saavuin hieman etukäteen, nappasin ravintolan ulkopuolelta blogauksen kuvan, ja kävelin sisälle ja tilasin vihreää teetä. Palvelu oli ystävällistä.

Lounaaksi saapui pienempi sushi-lajitelma, joka näytti herkulliselta ja se sisälsi tavallisimpiin lounas-susheihin verrattuna harvinaisemman valikoiman eri kalalajeja. Itse tilasin annoksen tonnikalanigirejä ja grillattua lohta nigireinä misokeiton kera. Grillilohinigirit olivat erikoinen kokemus: miedosti grillattua lohta, hiukan majoneesiä ja ruohosipulia. Kerta ei oikein riittänyt definitiivisen mielipiteen muodostamiseen. Tonnikalanigirit olivat hyviä ja riisin kypsyysaste oli sopiva kummassakin nigiri-parissa.

Lempijapanilaistani Umeshusta ei tule, mutta kyllä siellä tullee käytyä uudelleenkin vaikka se onkin kaukana normaalien kulkureittieni varresta. Erityisesti minua kiinnosti edellä mainitun misokatsun lisäksi pihvi-tataki.

Verkossa

Google löysi useita verkkokirjoituksia Umeshusta ja tässä yksi niistä: Umeshu.