Tilasimme alkupalaksi kuusi kappeletta ostereita. Ne olivat tuoreita ja upean merisiä.
Matkasuunniltelmiimme kuuluivat osterit. Paikan päällä valitsimme paikaksi erään pubin, jossa olimme käyneet oluella, mutta verkkosivujen tiedoista poiketen ravintola oli kiinni maanantaina, seuraavan päivän ruokailu oli jo varattu, joten googlasimme ravintoloita ja kohteeksi valikoitui The Seafood Cafe. Paikka on suosittu ja kello oli jo sen verran paljon, että ihmisiä oli paljon liikkeellä, joten jouduimme odottamaan pöytää 45 minuuttia. Odottaminen kannatti, sillä osterit olivat tuoreita ja juuri sopivan kokoisia.
Alkuruokalistalta valitsin cevichen mangosalsalla eikä sekään tuottanut pettymystä, päin vastoin.
Sinisimpukat merimiehen tapaan sen sijaan olivat liian suolaisia. Simpukka-annos tehtiin päivän viimeisistä simpukoista. Ehkä simpukoiden luontainen suola oli kerääntynyt niihin? Liemen suolaisuudesta huomautettaessa ravintola poisti annoksen laskulta ja tarjosi hyvitykseksi pääruokaa, mutta tässä vaiheessa nälkä oli jo tyydytetty ja hyvitykseksi tarjottiin valtava tiramisu.
Jälkiruoaksi tilasin elämäni ensimmäisen créme caramelen, joka jäänee myös viimeiseksi: minun makuuni se oli aivan liian makeaa. Tiramisu oli hyvä.
Simpukoiden tuottamasta pettymyksestä huolimatta ravintolasta jäi hyvä muisto ja jos käymme joskus uudelleen Dublinissa se tulee varmasti olemaan vaihtoehto illallispaikaksi. Lämmin suositus. Jos käytte, kannattaa varata pöytä etukäteen.
