Mausteinen kikherne- ja porkkanatagine

Talvi on pataruokien aikaa ja olen aina pitänyt pohjoisafrikkalaisesta ruoasta, joten tagineita vilahtaa ruokapöydässä silloin tällöin. Resepti on kotoisin Ghillie Başanin kirjasta Tagines & Couscouses – Delicious recipes for Moroccan one-pot cooking.

Tarvitset

3-4 rkl oliiviöljyä
1 sipuli hienonnettuna
3-4 valkosipulin kynttä hienonnettuna
2 tl kurkumaa
1-2 tl jeeransiemeniä
1 tl kanelia
½ tl cayennepippuria
½ tl mustapippuria
1 rkl hunajaa
3-4 keskikokoista porkkanaa, vinoittain viipaloituna
2 kpl 400 g purkkia kikherneitä, huuhdeltuina ja valutettuina
merisuolaa
1-2 rkl ruusuvettä
tuoreita korianterinlehtiä
sitruunalohkoja tarjoiluun

(halutessasi: rapeaa leipää ja maustamatonta jugurttia tarjoiluun)

Kuumenna öljy taginessa tai paksupohjaisessa padassa. Lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota sekoittaen. Lisää kurkuma, jeeransiemenet, kaneli, cayennepippuri, mustapippuri, hunaja ja porkkana. Lisää vettä niin, että ainekset peittyvät. Keitä hiljaa 10-15 minuuttia.

Lisää kikherneet, tarkista nesteen määrä – lisää tarvittaessa. Peitä kannella ja keitä hiljaa 5-10 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat kypsyneet.

Mausta suolalla, pirskottele ruusuvettä ruoan päälle ja lisää korianterinlehdet sekä sitruunanlohkot. Tarjoile halutessasi leivän ja maustamattoman jogurin kanssa.

Kommentit

Tästä tuli oikein hyvää, oishikatta 4/5. Olimme jättää ruusuveden pois, mutta onneksi sitä löytyi kaupasta ja se teki ruoasta ehdottomasti mielenkiintoisempaa.

Walesiläinen kani – Welsh rarebit

Tarkkaavaiset lukijat lienevät huomanneet, että teen varsin harvoin äijäruokaa. Jonkin aikaa sitten oppimani Welsh rarebit on nimenomaan sitä: paahdettua leipää, olutta ja juustoa. Ei kasviksia. Turmiollisen herkulliseen pikkusyötävään saa vaihtelua valmistamalla punastunut kani eli lisäämällä perusversioon tomaattia.

Vanhaa reseptiä muokkasimme käyttämällä sinappijauheen sijasta dijon-sinappia ja pienellä määrällä Poppamiehen savuchiliä. Valkopippurin voi aivan hyvin korvata mustapippuerilla. Leipänä on toiminut parhaiten Fazerin Kaura & hapanjuuri. Valmistus on erittäin helppoa – jotakuinkin ainoa asia, joka voi mennä pieleen on liian korkea lämpötila, jolloin kastike juoksettuu.

Tarvitset

150 g cheddaria
1 rkl voita
¾ tl sinappia
1 maustemitta valkopippuria
¾ dl olutta
savuchiliä
1 muna
4 viipaletta paahdettua leipää



Leikkaa juusto pieniksi kuutioiksi tai raasta karkeaksi. Sulata voi miedolla lämmöllä paksupohjaisessa kattilassa. Sekoita joukkoon juusto, sinappi ja pippuri. Lisää olut, kun juusto on alkanut sulaa. Lisää savuchili. Sekoita.

Vatkaa muna ja kaada se juustoseokseen, sekoita tasaiseksi.

Kaada juustoseos lämpimien paahtoleipien päälle.

Punastunut kani

Welsh rarebitiä voi mukailla monella tapaa. Oma suosikkini on punastunut kani, jossa perusreseptiin lisätään tomaattia. Meidän versiomme valmistetaan seuraavasti.

Tarvitset

4 tomaattiviipaletta
mustapippuria
suolaa

Paista tomaattiviipaleet niin, että ne hiukan ruskistuvat. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää tomaattiviipale jokaisen leivän juustokerroksen päälle.

Kommentit

Helppoa ja hyvää, turmiollisen herkullinen arkiruoka.

Arvottomien Suomi

Mika Kaurismäen Arvottomat on suomalaisen elokuvan klassikko, aiheesta. Se on niitä harvoja elokuvia, joita en kyllästy katsomaan uudelleen. Tällä hetkellä poikkeuksellisen ajankohtainen, sillä vuodenvaihteeseen asti Kansallisessa audiovisiuaalisessa instituutissa on näyttely Arvottomien Suomi, joka käy lyhyesti lävitse elokuvaa ja erityisesti sitä millaisia kuvauspaikat olivat silloin ja millaisia ne ovat nyt.



Minun on pitänyt käydä näyttelyssä pitkään ja nyt oli tilaisuus yhdistä se myöhäiseen lounaaseen ravintola Pekingissä, joka on 1983 aloittaneena Suomen vanhimpia kiinalaisia ravintoloita. Ruoka on herkullista ja edullista. Tällä kertaa minua ilahdutti erityisesti se, että kattaukseen kuului riisikulho, sillä tämä ei ole kovin tavallista lounasaikaan ja muu ruoka sotkeutuu ikävästi riisiin ja on puikoilla hankalasti syötävissä. Annos oli todella iso, joten puolet siitä lähti mukaan ja sain vielä maittavan illallisen.

Kahdeksankymmenluvun puolivälissä tutuistuin ensimmäisen kerran puikkoihin juuri Pekingissä. Muistan, kuinka ensimmäisellä kertaa käsi kipeytyi sormien jännittäessä liikaa. Seuraavalla kerralla syöminen onnistui jo paremmin.



Matkalla näyttelyyn kävin hakemassa Hilpeän hauen uuden, hienon mukin. Taidepalkinto on yleensä tapana nauttia ennen näyttelyä, mutta tällä kertaa näin.



Elokuvan dialogi on persoonallista. Minun huumorintajuuni se osuu oikein hyvin.

Näyttely on pieni, mutta se kuvaa kuvapareilla hyvin Suomen maaseudun muuttumista ja kaupungistumista, joten vaikka ei olisikaan Arvottomien suuri fani, kuten minä, näyttelyä voi suositella lämpimästi.