Olutleipä

From Äijäruokaa 2012-12

Syksyllä plantaasin väki kokoontui kekriin. Vaikka plantaasilla ei viljaa viljelläkään eikä panimokoaan ole näkynyt oli minun panokseni syötäviin olutleipä. Olen useammankin kerran tehnyt Fiona ja Wille Beckett'n hienon kirjan An Appetite for Ale kirjan reseptiin pohjautuvan olutleivän. Tällä kertaa halusin kokeilla hieman erilaista olutta ja mukaan päätyi Malmgårdin Blond Ale.

Tarvitset

510 g sämpyläjauhoja (vehnää, kauraa ja ruista)
15 g unikonsiemeniä
15 g auringonkukansiemeniä
3 dl vettä
1 pussi kuivahiivaa
1½ tl suolaa
runsas 1 rkl hunajaa
1½ dl Malmgård Blond Alea
1 rkl rypsiöljyä
rypsiöljyä vuoan voitelemiseen

Sekoita kulhossa jauhot, siemenet ja suola. Sekoita hyvin. Lisää 3 dl reilusti kädenlämpöistä vettä, lisää hunaja.

Ripottele hiiva jauhojen päälle tee jauhoseokseen kuoppa. Kaada kuoppaan kaksi kolmasosaa oluesta ja öljy ja lisää vähitellen niin paljon nestettä kuin taikinaan imeytyy. Taikina on kosteampi kuin normaali taikina. Sekoita kunnes taikina irtoaa kulhon reunuksista (noin kaksi minuuttia).

Kaada taikina voideltuun leipävuokaan ja levitä taikina vuokaan tasaisesti. Ripottele unikonsiemeniä koristeeksi. Peitä liinalla ja anna kohota.

Paista 45 minuuttia 200 °C uunissa.

Kommentit

Leipä oli hyvää vaikkakaan kirjan 40 minuuttia ei aivan riittänyt uunissaoloajaksi: leipä ei ollut raaka, mutta se olisi arvostanut pidempää uunissaoloaikaa. Olut toi mukavasti rakennetta, mutta ei juurikaan maistunut. Tätä ei tarvitse tehdä toista eli oishikatta 2/5.

You’re never alone with a rubber duck

Elämän suuret ilot tulevat hassutuksista. Kun Ari lähti New Yorkin lomaltaan takaisin Suomeen kevättalvella, Arin mukana matkusti pieni, suloinen kumiankka – suoraan New York Universitysta (NYU).

Samaan aikaan New Yorkissa...

Nyt Arin naispuoleisella ankalla on kumppani minun luonani New Yorkissa. Tämä ankka odottaa jo kovasti joululomaa... :)

“You’re never alone with a rubber duck.”

— Captain of the Golgafrinchan B Ark, The Restaurant at the End of the Universe —

Japanilainen ruoka arjen pelastajana

From Äijäruokaa 2012-12

Jo kuukausia sitten huomasin Liemessä-blogissa kirjoituksen Makaronilaatikko ja muita arjen pelastajia. Ja arki se on äijälläkin.

Makaronilaatikkoa ei Äijäruokalassa kovin usein nähdä, viimeksi kesällä. Mutta pastaa eri muodoissaan kyllä! Esimerkiksi äijäruokapastojen kuningas carbonara maistuu.

Itsekseni ollessani elän turhan paljon leivällä (voita, leikkelettä, juustoa ja kasviksia paahtoleivällä). Ruoanlaittoon innostuessani otan helposti wokin esiin, sillä riisinkeitin hoitaa vaivatta sen työlään osan ja wokkaus on nopeaa.

Erityisen helppoa on ottaa donburi-kulho, laittaa siihen sopivasti riisiä ja paistaa pikaisesti vaikkapa niku soboroa. Resepti on jotakuinkin suoraan kirjasta Just Bento. Kirjaa minulla ei ole, mutta tämän reseptin bongasin aikoinaan verkosta.

Tarvitset

400 g naudanjauhelihaa
1 rkl sesamöljyä
(maultaan neutraalia kasvisöljyä)
1 pieni sipuli hienonnettuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
2 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä
2 rkl sokeria
2 rkl sakea
3 rkl tummaa soijakastiketta
3-4 rkl osterikastiketta

Hienonna kasvikset.

Kuumenna 1 rkl sesamöljyä pannussa. Jos tarvitset enemmän öljyä käytä maultaan neutraalia öljyä, sillä sesamöljy on erittäin voimakkaan makuista. Lisää kasvikset ja pikapaista kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää liha ja ruskista hyvin

Lisää sokeri ja sekoita kunnes sokeri on hiukan karamelisoitunut.

Lisää sake, sekoita kunnes se on haihtunut.

Lisää soija- ja osterikastike. Hauduta kunnes neste on lähes haihtunut, mutta älä anna seoksen kuivua. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa soijakastiketta tai suolaa.

Kommentit

Ok. Ei kai kukaan mitään maailman suurinta odottanutkaan? Toisaalta, monet hienotkin japanilaiset ruoat ovat nopeatekoisia.

Ehkä suurin arjen pelastaja kotikokille ei olekaan ruokalaji vaan tiskikone, joka vapauttaa aikaa muuhun tekemiseen.