maanantai 24. syyskuuta 2012

Cottage Pie with Stout

From Äijäruokaa 2012-09

Voiko laatikkoruoista saada kauniita kuvia? Ei ainakaan ylimittaisessa vuoassa.

Lauantai-illan vietin vieraana Ketun keittiön Bilbon syntymäpäiväjuhlissa. Minun panokseni juhliin oli joskus myös landlord's piena tunnettu cottage pie. Resepti on peräisin Will ja Fiona Beckettin keittokirjasta An Appetite for Ale ja sitä muunsin vain hieman ainososien määrän muutoksilla, jotka sanelivat pakkauskoot ja vaihtamalla lihaliemen kantarellifondiksi. Oikaisin lisäksi perunasoseessa käyttämällä härskisti Oolannin pakastepussin sisälltöä. Aika ei riittänyt alusta asti tekemiseen tällä kertaa.

En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt mitään tämän kaltaistakaan ja olin nähnytkin tätä käsittääkseni vain kerran: Columbus Circlen Whole Foodsin valmisruokatiskillä New Yorkissa. Tämä englantilainen klassikko tuntui kuitenkin oikein soveliaalta hobittijuhliin varsinkin kun Beckettien reseptissä käytetään olutta, joka maistuu oikein hyvin hobiteillekin.

Tarvitset


öljyä paistamiseen
400 g naudan paistijauhelihaa
2 pientä sipulia hienonnettuna
2 porkkanaa pilkottuna
½ tl timjamia
1 rkl vehnäjauhoja
225 ml vettä, johon on sekoitettu luraus kantarellifondia
175 ml stouttia
3 tl Worchestershirekastiketta
(1 rkl ketsuppia)
merisuolaa
vastajauhettua mustapippuria

400 g perunasoseainesta
25 g voita
4 dl maitoa
merisuolaa

Ruskista jauheliha kevyesti. Poista liha pannulta, lisää pannulle öljyä ja paista sipulia ja porkkanaa matalalla lämmöllä viitisen minuuttia kunnes ne ovat pehmenneet.

Lisää timjami ja jauhot. Paista muutama sekunti. Lisää lihaliemi ja olut. Keitä hiljaa kunnes liemi sakenee. Palauta liha pannulle, kiehauta. Lisää worchester-kastike ja halutessasi ketsuppia tuomaan makeutta. Keitä hiljaa puoli tuntia. Tarkista maku, mausta suolalla ja pippurilla.

Kuumenna uuni 200 °C.

Siirrä kasvis-lihaseos uunivuokaan, valmista perunasose pussin ohjeen mukaan ja levitä sose tasaiseksi kerrokseksi. Paista uunissa 35-40 minuuttia kunnes peruna on kauniisti ruskistunut.

Valokuvaus


Kannattaa huomata, että jos säätää kameran valkotasapainoa, niin säätö pitää tehdä uudelleen kun luonnonvalo on kadonnut kokonaan. Muuten syntyy keltainen kuva ellei tee asiaa RAW-kuvan kautta.

Kommentit


Lopputulos ehdottomasti enemmän kuin osionsa summa. Maittavaa ja kaiken lisäksi edullista ruokaa. Oishikatta 4/5.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Flada 13: illallinen

From Flada 13

Mainion brunssin jälkeen odotukset illallisesta olivat korkealla, kun eräänä elokuun iltana suuntasimme kohti Flada 13 -ravintolaa; omistaja Jarmo Salosen kutsumana.

Ravintola oli lähes täynnä saapuessamme. Onneksi tilaa löytyi sen verran, että saimme vaihdettua pöytämme mieluisammaksi ja myös paremmin valokuvaukseen sopivaksi.

From Flada 13
Kauniit voisiivut tehtiin juustohöylällä!

Flada 13 panostaa laatuun, tuoreuteen ja lähiruokaan. Keskustelimme ravintolan toisen omistajan, Jarmo Salosen, kanssa muun muassa possun ja kanan kypsentämisestä. "Tyypillinen virhe on, että lihaa kypsennetään liian paljon, jolloin siitä tulee kuivaa. Riittää, että liha käy riittävän korkeassa lämpötilassa. Silloin se on turvallista, mutta jää vielä meheväksi", olivat kutakuinkin Salosen sanat.

From Flada 13
Alkuruokana ollut kantarellikeitto oli erinomainen.

From Flada 13
Arin pääruoka: rosmariinipossu. Mehevyyslupaus täyttyi. Jopa Heidi innostui possusta maistettuaan palasen, vaikka ei juuri koskaan syö possua.

From Flada 13
Heidin pääruoka: Erinomainen pihvi, jonka kypsyysaste oli täydellinen.  Suomessa on harvoja paikkoja, joissa medium miinuksena tilatun pihvin saa oikeasti verta tihkuvana. Salosen suositteleman viini täydensi mehukkaan pihvin. Kalliista hinnasta huolimatta viinilasia täydennettiin illan aikana.

From Flada 13
Heidin jälkiruoka: uuniomenapannacotta

Jälkiruoatkin maistuivat. Heidi valitsi uuniomenapannacottan ja Ari mustikkapiirakan vaniljajäätelöllä. (Jälkimmäisestä ei valitettavasti tullut edustavaa kuvaa.)

Viiniä ja vettä jouduimme odottamaan pariin kertaan: henkilökunnalla riitti selvästi töitä, ja tarjoilija ei aina huomannut lasien tyhjenemistä. Muuten palvelu toimi erinomaisesti. Tunnelma oli hämärän valaistuksen ja kynttilöiden ansiosta intiimi ja romanttinen. Hyvänkin illallispaikan voi nimittäin pilata liian kirkkaalla valaistuksella.

Flada 13 illallinen jätti hyvän mielen, ja muiston elegantista sekä herkullisesta ateriasta. Voimme suositella ravintolaa lämpimästi myös illallispaikkana.

Muualla verkossa

Flada 13, kotisivut
Flada 13, Facebook-sivut
TableOnline: pöytävaraukset
Eat.fi

Tekstin kirjoittivat Heidi ja Ari yhdessä.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Rapujen juhlaa

Arilla on antennikammo. Kaikki merenelävät, joilla on antenni, saavat Arin kädet tutisemaan. Tämä ei tule esille kovin usein, mutta kesti hetki saada Ari houkuteltua firmani Moniverson vuotuisiin rapujuhliin elokuun alussa. Lähteminen helpottui, kun kerroin, että tapana on ollut herkutella muillakin ruokalajeilla.


Arin käyntikortti: quiche


Niin kauan kuin olen Arin tuntenut, hän on puhut quichesta. Eikä suotta. Quiche on selkeästi yksi monista Arin onnistuneista herkuista; Arin käyntikortti. Näihin juhliin Ari taituroi quiche savoyarden.



Yksi antenniotus tuhottu!


Olen ylpeä Arista: hän sai tuhottua yhden antenniotuksen itse kammostaan huolimatta! Minä autoin hieman, joten pääsimme molemmat nauttimaan muutaman herkullisen rapuleivän. :)









Grilliruokaa ja ihania salaattia


Rapujen jälkeen siirryimme pääruoan eli grillattavan lihan ja salaattien pariin. Kiitos Annelille ja Pirjolle upeiden salaattien loihtimisesta.





Loppuhuipennuksena piiras ja juustoja


Iltamme päättyi herkulliseen piiraaseen sekä juustoihin. Kiitos Arille tämän blogauksen kuvista. Ja erityiskiitos Moniverson kollegoille herkullisesta, hauskasta ja kaikinpuolin ikimuistoisesta illasta!