lauantai 8. syyskuuta 2012

Great Jazz on the Great Hill

From New York August/September 2012

New Yorkin kesä on täynnä erilaisia ilmaistapahtumia, joista kannattaa ottaa etukäteen selvää. Osa on hienoja, osa on floppeja. Great Jazz on the Great Hill -festivaalista jäi hyvä muisto. Kaunis kesäinen päivä, hyvää siideriä ja maittava välipala. Väkeäkin oli sopivasti, joten esityksiä mahtui seuraamaan mukavasti.

Great Jazz on the Great Hill on jokakesäinen tapahtuma, jota vietettiin elokuussa Steve Kroonia, Alyson Williamsia ja Wyliffe Gordonia kuunnellen.

From New York August/September 2012

Piknik! Alkoholin julkinen käyttäminen on kiellettyä (ei että tähän pulloon olisi kukaan kiinnittänyt mitään huomiota), joten kuvan pullossa on alkoholitonta normandialaista Duche de Longueville -siideriä. © Heidi

Steve Kroon


From New York August/September 2012

Latinosoundeja toi mukanaan Steve Kroonin orkesteri.


From New York August/September 2012

From New York August/September 2012

Poikkihuilua en muista aikaisemmin jazz-orkesterissa nähneeni.

Ruokaa


From New York August/September 2012

Jos eväät olivat jääneet kotiin niin paikalla olivat Bongo Brothers NYC Cuban Food Truck, The Morris Truck ja Van Leeuwen Artisanal Ice Cream Truck.

From New York August/September 2012

Meille maistuivat kanasliderit.

Alyson Williams


From New York August/September 2012

Toisena esiintyjänä oli Alyson Williams, Jazzmobilen laulukilpailun voittaja.

From New York August/September 2012

Williams sai ihmiset tanssimaan.

Wyliffe Gordon


From New York August/September 2012

Tapahtuma huipentui Wyliffe Gordonin kesän ainoaan esiintymiseen.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Sinne ja takaisin

From

Ensimmäinen kohde New Yorkissa oli yllätyksettömästi Strawberry Fields.

Elokuun 16. päivänä oli aika palata New Yorkiin. Minulla oli välilasku Lontoon Heathrowssa, jossa oli paitsi rasittava toinen turvatarkastus, niin myös portilla odottava yllätys. Ensin lentoemäntä ilmoitti, että lentolippuni päivitetään parempaan ja sen jälkeen pukumies esitteli itsensä Yhdysvaltain jonkin turvallisuuselimen edustajaksi ja esitti muutaman kysymyksen.

Kolmas vierailukerta kahdeksan kuukauden sisään oli ilmeisesti herättänyt epäilyksen, että etsisin maasta laitonta työpaikkaa. Mies oli tyytyväinen vastauksiini ja British Airways palkitsi "kärsimykseni" juhlavalla jalkatilalla ja kolmen ruokalajin lentokoneaterialla, jonka pääruoan sain valita itse. Ehkä se oli jopa hieman parempaa kuin normaali lentokoneruoka.

Rajalla kohtelu oli aikaisempia kahta kertaa epäluuloisempi; ehkä ei olisi pitänyt sanoa, että olen tulossa tapaamaan vaimoani. "Onhan sinulla kotona työpaikka? Ethän ole hakemassa täältä työpaikkaa?" oli kysymysten linja.

Newarkista Manhattanille


Newarkin kentältä pääsee näppärästi julkisilla kunhan tajuaa kaksi asiaa. Ensinnäkin Air Trainiin ostettu 12,50 USD lippu kelpaa myös New Jersey Transitin junaan, joka vie Penn Stationille. Toiseksi junalla mennään pääteasemalle Manhattanin Penn Stationille, vaikka varomattoman matkailijan iloksi myös New Jerseystä löytyy Penn Station.

Penn Stationilta pääsee helposti MTA:n metrojärjestelmään, jossa suunnistaminen on jo varsin helppoa.

Valokuvausta


From New York August/September 2012

Samyang 8 mm kalansilmä


Helsinki-Vantaalta takertui hihaan Samyangin 8 mm kalansilmä, jota olen päässyt kokeilemaan aikaisemmin. Nyt se löytyi useampaa kymppiä halvemmalla kuin mitä sen saa Suomesta tai Yhdysvalloista. Olin tammikuun ja toukokuun matkoilla moneen kertaan harmitellut sitä, että levein objektiivini on 18 mm. Kalansilmää tulikin käytettyä paljon rakennusten, laivojen ja Imagine-mosaiikin kuvaamiseen.

Manhattanilta Newarkiin


Ensin kannattaa luonnolliseti olla hyvin varma siitä miltä New Yorkin kentältä kone lähtee sillä niitä löytyy peräti kolme (JFK, Newark ja La Guardia). Lisäksi sunnuntaiaamuisin metroa voi joutua odottamaan hyvän tovin. Lause "Missä se C-juna oikein viipyy?" toistui monta kertaa lähtöaamuna.

Manhattanin Penn Station on iso metroasema ja vaikka kylttejä seuraamalla New Jersey Transitin junat löytyvätkin niin paikat tuntevasta oppaasta on runsaasti apua (kiitos, Heidi).

Newarkilta Chicagoon



Bombardier CRJ-700 © Mark Wagner (Creative Commons 2.5)

Erikoisesti edullisehkot lentoni veivät minut ensin Chicagon O'Haran lentokentälle American Eaglen Bombardier CRJ-700 pikkukoneella. The Windy Citynä tunnetun kaupungin lennot ovat kuulemma usein myöhässä sään vuoksi. Sää ei tällä kertaa ollut ongelma.

Ilahduttavasti Chicagossa ei ollut toista turvatarkastusta, joten pääsin jonottamisen sijasta toiselle aamiaiselle Starbucksiin (grande cool lime ja mustikkamuffinsi). Epätyypillisesti itselleni päädyin juttelemaan kahden suomalaisen kanssa portilla ja aika kuluikin mukavasti kunnes boardingin jälkeen koneessa oli tai epäiltiin olevan sivuvakaimessa vikaa. Samalla kun lähtöaikaa siirrettiin toistuvasti eteenpäin American Airways ravitsi meitä vedellä ja välipalapatukalla.

Lentopelkoisilla lienee ollut mukavaa koko matkan ajan?

Vantaa - Helsinki


Aika harva tuntuu tietävän, että HSL:n bussilla 615 pääsee Rautatientorille. Se on täydempi kuin Finnairin bussi, mutta toisaalta se pysähtyy tasaisin väliajoin jättämään matkustajia. Muutaman euronkin siinä säästää.

lauantai 18. elokuuta 2012

Flada 13: brunssi


Joku on ehkä huomannutkin, että Äijäruokalan kirjoittajalista on pidentynyt. Myös Heidi kirjoittaa blogiin jatkossa. Tämä on ensimmäinen yhdessä kirjoittamamme ruokablogaus.

Flada 13 kutsui meidät testaamaan ravintolaansa – sekä sunnuntaibrunssia että kolmen ruokalajin illallista. Menimmekin heinäkuun viimeisenä sunnuntaina brunssille valoisaan, viihtyisään ja kahdesta eri liiketilasta onnistuneesti yhdistettyyn ravintolaan.

Flada 13 on ottamassa paikkaa Helsingin kulinarististen ravintoloiden joukossa omistajien Jarmo Salosen, Antti Salosen ja Kimmo Karvosen luotsaamana. Tämä näkyy niin sisustuksessa, ruokalistassa kuin asiakaspalvelussa. Ravintola korostaa raaka-aineidensa tuoreutta, ja käyttää lähiruokaa mahdollisimman paljon.

Helsinkiläinen Flada 13 kerää sympatiaa jo nimellään, sillä Kalevankatu on alkuperäiseltä nimeltään Vladimirinkatu, joka kulki Stadin slangissa nimellä Flada tai Fladda. Historiantuntua lisää se, että talo on vanha Elannon talo ja siinä on aikoinaan ollut useita pieniä ruokaputiikkeja.

From Flada 13
Yllätykseksi olutlista on kattava. Hiukan syksymmällä hanaan saapuu hieno sanfransicolainen Liberty Ale.

From Flada 13
Ravintolassa ei yleensä ensimmäisenä kiinnitä huomiota lattiaan. Food & Wine -parkettia ei kuitenkaan voi olla huomaamatta, ja se sopii erinomaisesti ravintolan muuhun sisustukseen.

From Flada 13
Pöydässä ruokailijaa odottaa lomake oman munakkaan suunnittelemista varten.

Ruokailijan istuttua pöytään Farangissakin työskennellyt ravintolapäällikkö Roshan Salwathura tuo ystävällisesti lasillisen kuohuviiniä, mikä virittää mukavasti makuaisteja. Samalla kuulemme opastuksen siitä, miten brunssi toimii. Alku- ja jälkiruoat haetaan noutopöydästä. Pääruoka munakas tarjoillaan pöytään.

Noutopöytä


Munakkaita odotellessa asiakkaat voivat siirtyä noutopöydän ääreen.

From Flada 13


Noutopöydän takana olevaa seinää koristaa arkistokuva. Se sijoittuu vuodelle 1929, jolloin Kalevankatu oli vielä Vladimirinkatu.

From Flada 13


From Flada 13

From Flada 13

From Flada 13
Lopputuloksena kaksi lautasellista hyviä alkupaloja.

Noutopöydän tarjoilu oli yllätyksetön, mutta kaikki oli tuoretta ja hyvää.

Munakkaat


Munakkaaseen saa valita kolme täytettä ja kaksi lisuketta.

From Flada 13
Ari valitsi munakkaansa täytteiksi chilin, sipulin ja juuston. Lisukkeina oli Fladassa paikan päällä savustettua lohta sekä pekonia.

Pekoni on laadukasta ja chiliä on riittävästi, mutta ei liikaa. Lohi on erinomaista, mutta voisi olla ehkä vielä vähemmän kypsennettyä.

From Flada 13
Heidin munakas sisälsi paprikaa, juustoa ja kinkkua. Lisukkeina olivat uunitomaatti ja chorizo.



Munakas oli maukas. Erityispisteet herkullisesta chorizosta.

Jälkiruokapöytä ja vohveli


Munakkaan jälkeen on aika siirtyä jälkiruokapöydän pariin. Pöytä sisälsi erilaisia kuivakakkuja ja piirakoita sekä muroja, mysliä, jogurttia ja hedelmäsalaattia.

From Flada 13

Brunssi päättyy ilahduttavasti juuri valmistettuun vohveliin, joka tuotiin suoraan pöytään. Tämä paksu vohveli oli ehkä liiankin paksu makuumme. Mutta päällä oleva vaniljanmakuinen kermavaahto loihti elämyksestä silti mieleenpainuvan.

Kommentit


Flada 13 tarjoaa viihtyisässä tilassa hintavahkoa 22 euron brunssia. Paikan viihtyisyys, ystävällinen palvelu ja suunnittele-se-itse-munakas saa ajattelemaan, että kyllä: täällä voisi käydä silloin tällöin.

Jälkiruokapöytään toivoisimme vaihtelua. Pöytä ei tarjoa juuri mitään ihmiselle, joka ei rakasta kuivakakkuja tai piirakoita. Pöytää voisi raikastaa ja keventää. Jälkiruoanhan on tarkoitus tuoda pieni pikantti maku herkulliselle aterialle – ei uuvuttaa raskaudellaan.

Brunssista saisi vieläkin omaleimaisemman vaihtamalla peruskuohuviinit mimosaksi. Tämä erilaisten tuoremehujen ja kuohuviinin yhdistelmä on Amerikassa suosittu brunssijuoma.

Jazzin ystävinä ilahduimme kovasti svengaavasta taustamusiikista. Voisiko tähän lisätä myös tunnelmalliset kynttilät syksyn pimeyden lähestyessä?

Ravintolaa voi lämpimästi suositella brunssipaikkana.

Muualla verkossa

Flada 13, kotisivut
Flada 13, Facebook-sivut
TableOnline: pöytävaraukset
Eat.fi

Tekstin kirjoittivat Heidi ja Ari yhdessä.