maanantai 7. tammikuuta 2008

Japanilainen pihvi inkivääriperunamuusilla





Joulu tuli ja toi tullessaan lahjaksi toivomani tummat matalat lautaset. Hienot, isot ja mustat! Niin isot, että niiden sijoittamisessa pöytämalliseen tiskikoneeseen pitää olla hiukan luova, mutta toisin kuin epäilin en ole vielä kertaakaan pessyt niitä käsin. Kuten aikaisemmin totesin toivoin lautasilta helpotusta kuvausongelmiin. Tulokset ovat olleet parempia kuin valkosinisillä lautasillani, mutta kuten tämän blogauksen kuvasta näkee niin nämä lautaset eivät anna armoa ja väärään paikkaan pudonneen nestetipan pyyhkäiseminen vain pahentaa tulosta. Nämä lautaset opettanevat vakaata kättä.





Resepti on hiukan muunneltu Harumi Kuriharan kirjan Harumi's Japanese Cooking reseptistä Japanese Pepper Steak with Ginger Mashed Potatoes. Muuntelu on siinä, että kuulun siihen koulukuntaan, joka maustaa pihvin vasta hieman ennen paistamisen loppua.




Reseptissä mainittua sansho-pippuria lienee turha yrittää löytää Suomesta. Ostettuani Kurihara-sanin kirjan taapersin Tokyokaniin ja löysin sansho-pippuria ale-merkinnöin. Purkin tyhjennettyä menin ostamaan lisää, mutta ei sitä enää saanut. Ei kuulemma ollut kysyntää. Syksyllä vietin kolme viikkoa Japanissa ja sieltä toin neljä isoa purkkia tätä persoonallista pippuria. Toivottavasti joku japanilainen, jolle lahjoitin salmiakkia, friikahtaa siihen, jolloin voisimme tehdä vaihtokaupan: minä lähetän hänelle Japaniin salmiakkia ja hän minulle sansho-pippuria.
Keittokirja mainitsee korvikkeeksi setsuaninpippurin (oletan, että Szechwan pepper on suomeksi setsuaninpipppuri). Enpä muista setsuaninpippuria koskaan maustahyllyssä nähneeni, mutta en ole erityisemmin etsinytkään. Molempia erikoisempia pippureita voisi ehkä löytää Hämeentien etnosuoran kaupoista, mutta en ole niissä juuri käynyt. Aiheesta ei kuitenkaan kannata suunnattomasti murehtia sillä perinteinen mustapippuri sopii ruokaan aivan hyvin.



Japanilainen pihviateria kahdelle

  • Sopivasti naudan sisä- tai ulkofilettä
  • suolaa
  • sansho-pippuria
  • maultaan neutraalia öljyä paistamiseen


  • Perunamuusia
  • 1 dl soijakastiketta
  • 1 dl miriniä
  • 4 rkl maissijauhoa sekoitettuna pieneen määrään vettä
  • 2 rkl raastettua inkivääriä



Perunamuusin voi itse kukin valmistaa tavallaan. Kurihara-san tekee sen ennakkoluulottomasti mikroaaltouunissa, itse olen tätä pikaruokana pitämääni ruokaa tehdessäni ollut vielä laiskempi ja olen käyttänyt Oolannin pakastejuttua, josta tulee hyvää kunhan käyttää voita ja maitoa. Pihvin itse kukin paistaa myös itselleen mieluisalla tavalla: minä haluan pihvini mediumina ja niin, että mausteet on lisätty loppuvaiheessa. Pihvin paistaminen on helppoa, mutta sopivan kypsyysasteen saavuttaminen vaatii tietysti kokemusta.




Inkiväärikastike lienee kuitenkin uusi juttu useimmille, joten sen ohjeen esitän tarkemmin.



  1. Laita soijakastike ja mirin kastikasariin. Kiehautä. Lisää maissijauho ja keitä hiljaa kunnes kastike on saostunut.
  2. Poista lämmöltä ja sekoita inkivääri kastikkeeseen.



Arigatō gozaimasu, Harumi-san!

lauantai 5. tammikuuta 2008

Autotallikanaa



Tämäkin resepti on kotoisin Yamada-sanin kirjasta "Japanilainen keittokirja". Koska siinä on inkivääriä se ei voi olla pahaa. Ruokalajin nimi on japaniksi tori no kara-age ja minulle tulee siitä väkisinkin aina mieleen englanninkielen sana garage eli autotalli.


  • 2 broilerin rintafilettä paloiteltuna
  • ½ dl soijakastiketta
  • Pala tuoretta inkivääriä
  • Perunajauhoja
  • ½ l öljyä


Raasta inkivääri ja sekoita se soijakastikkeeseen. Mukaan voi lisätä myös valkosipulinkynnen. Marinoi broileria syntyneessä seoksessa vähintään 20 minuuttia. Kuivaa broilerinpalat ja kierittele ne perunajauhoissa.

Uppopaista öljyssä.

Inkivääripossu


2016-07-21_4232_makela_ari_01

Inkivääripossu kuuluu herkkuihini. Helppoa ja yksinkertaista. Parasta tähän ruokalajiin on porsaan ulkofile sillä siitä saa kauniita isoja, ohuita siivuja toisin kuin sisäfileestä. Kuvan inkivääripossu on reunoiltaan vähän kärähtänyt, mutta se maistui silti mainiolta. Liian kypsäksi ei pidä paistaa possuakaan. Kun kerran otetaan hengiltä toinen eläin niin kunnioitetaan sitä edes sen verran, että yritetään tehdä siitä hyvää ruokaa.

Resepti on kotoisin Machiko Yamada-Alhon keittokirjasta Japanilainen keittokirja, joka todellakin kannattaa hankkia. Minulla on alkuperäinen versio, mutta kirjasta on otettu kovin erinäköinen, mutta sisällöltään ilmeisen samanlainen uusintapainos. Yamada-sanin keittokirja sopii hyvin Suomeen ja resepteissä on muunmuassa silakkaa.

Inkivääripossun teen näin: leikkaan inkiväärin ohuehkoiksi puikoiksi (julienne), possun mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Hiukan öljyä wokille, lisään inkiväärin kuumaan wokkiin ja nostan inkiväärin wokin reunoille kunhan inkivääri on saanut väriä ja sen jumalainen tuoksu leijuu ilmassa. Paistan possusiivut, siirrän ne wokin reunoille, lorautan soijaa wokin paljasta pintaa kohti. Maustan miedosti mustapippurilla.