En ole pitkään aikaan kuvannut juuri muuta kuin ruokaa blogiini, mutta New York sai minut innostumaan kuvaamisesta ja tuliaisina tulikin 2500 kuvaa duplikaatit, siinä lennossa kameraa ei ehtinyt joka päivä siivota, mukaan lukien. Sunnuntaina päätinkin lähteä kauniin, julmavaloisen päivän kunniaksi kuvaamaan lintuja. Menestys ei päätä huimannut vaan pääsin kuvausetäisyydelle vain tämän ainokaisen sinitiaisen kanssa. Kuvasta voisi ehkä napsaista alaosaa pois?
Kuvausreissulla tuli nälkä ja kun kerran Säästöpankinrannassa olin niin Juttutupa oli ensimmäisenä mielessä. Sinne siis.
 |  Graniittilinna on nimensä veroinen sosialidemokratian linnake Hakaniemessä ja tavallaan sopii seudun hiukan mahtipontiseen rakennustyyliin (Kallion kirkko, Ympyrätalo ja Merihaka). |
Graniittilinnassa on useita ravintoloita, joista Marco Polo on tullut tutuksi shakin SM-sarjojen pelien jälkeisenä ruokapaikkana ja Juttutuvassa on taas istuttu ystävien seurassa ja kuuntelemassa Art Goes to Kapakan esityksiä.
Olutmakkarat.
Ravintola kuvaa ruokaansa konstailemattomaksi ja mikä olisikaan enemmän sitä kuin hyvä makkara jallusinapilla hapankaalin ja röstiperunoiden kera? Erityisesti voi kehua tällä kierroksella aivan täydellisiä röstiperunoita. Sattumalla paikalla oli kantispariskunta Hauesta ja he kehuivat paikan pizzoja kaupungin parhaiksi. Itse lienen syönyt pizzaa Juttutuvassa viime vuosituhannalla, mutta kyllä sekin taisi maistua.
Juttutuvan härkäviikkojen listoilta löytyy hurjanhintainen kokonainen härän jalka: 1999 €. Kuinkakohan monta ihmistä sellaisesta saa illallisensa? Annos itsessään kuulostaa melkoiselta äijärituaalilta.
Olohuoneessa
Kuvassa harrastusvälineeni Nikon D90 ja Weihenstephanerin vehnää.
Hakaniemestä singahdin Haukeen lukemaan Suomen kuvalehden, jossa pääsin Susanna Niinivaaran masentavan oikeaan osuneeseen arvioon Venäjän viimeisimmistä vaaleista. Kuva näyttää, että aika kaukana ollaan Nokian taannoisesta kannanotosta, jonka mukaan puhelinten kamerat korvaisivat harrastelijakamerat ja osan ammattimaisestakin välineistöstä. Kuva on otettu Samsungin Xcoverilla enkä tuota puhelinmallia valinnut sen mediaominaisuuksien vuoksi, siitä siihen ei ole, vaan sen vuoksi, että sen pitäisi kestää silloin tällöin hieman ronskia "Oho, taskussani oli salmiakkia, puhelin ja nyt siellä on myös merivettä." -elämäntyyliäni.
On selvää, että puhelimeen on mahdotonta saada verrattavissa olevaa optiikkaa ja lisäksi älypuhelinten virrankäyttö on ainakin toistaiseksi sellaista luokkaa, että vakavasti otettavaa harrastusta, työstä puhumattakaan, ei voi harjoittaa välineellä, jota saa olla lataamassa aina kun pääsee verkkovirran ääreen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti