Tokiolainen Dizz kuuluu suosikkiravintoloihini ja eräs suosikkiannoksistani siellä on äärimmäisen yksinkertainen: pekoniin käärittyjä kirsikkatomaatteja vartaassa grillattuina. Kerrankin voi todeta, että mausteet ovat tarpeettomia.
Tomaattipekonivartaista olen blogannut aikaisemminkin kuten yllä mainitusta linkistä näkee, mutta tällä kertaa panostin pekonin laatuun hankkimalla sitä Hakaniemen hallin Neumatista. Siellä on pitänyt käydä jo pitkään pekoniostoksilla, mutta lopullisena sysäyksenä toimi HK:n pöyristyttävä pekonitempaus. Sorsanpaistaja tiivistää tempauksen hyvin:
Kiitos HK! Jos maailmassa on jotain pyhää niin pekoni. Se ei näemmä ole estänyt tuomasta markkinoille “sydänystävällistä rypsipekonia”. Kun ostan pekonia, minua ei kiinnosta, että sen rasvasta alle 1/3 on kovaa rasvaa, että se sisältää runsaasti omega kolmosta tai että se on tehty sydämelle paremmasta rypsipossusta. Kun ostan pekonia, haluan suolaa, verisuonet tukkivan kolesterolipaukun ja pekonieläimen taivaallista makua.
Tarvitset
kirsikkatomaatteja
kaksi paksua viipaletta pekonia
Täytä vartaat tomaateilla ja laita pekoniviipaleet kummallekin puolelle varrasta ja grillaa kunnes pekoni on ruskistunut. Anna jäähtyä hieman - kenellekään ei tarvinne kertoa, että grillatut tomaatit ovat täydellinen tapa hankkia ikävä palovamma.
Kommentit
Oishikatta 4/5 vaikka olikin hieman liian pitkään grillissä ja lisäksi kuvasta tuli kovin tumma. Yksinkertainen on hyvää. Neumatin pekoni teki vaikutuksen: se ei ole märkää ja sitä saa ostettua sekä siivuina että palana, joten sitä voi kuutioida kuten monissa resepteissä ohjeistetaan. Suolaista tavaraa, joten ymmärrän ensimmäisen kerran elämässäni Childin ohjeen siitä, että pekoni ryöpätään.
Paras tomaattireseptini on edelleen kuitenkin tomates à la provençale, mutta se on hieman liian klassikko, jotta sillä viitsisi osallistua kesäkuun 2011 ruokahaasteeseen.
3 kommenttia:
Loistoidea, tomaatti ja pekoni vartaassa. Miten tämä on mennyt multa ihan ohitse edellisellä kerralla.
Söin viikolla Atelje Finnessä vasikan maksan parina uunitomaattia ja kaprista. Ihan mieletön yhdistelmä!
Jostain syystä repesin (nauramaan) lukiessani tuota Sorsanpaistajan vuodatusta. Miten joku voikin olla niin oikeassa!
Minäkin rakastan maksaa, mutta en tomaatteja erityisesti muuten kuin tiivistettynä soseena. Kapriksetkaan eivät ole aivan ykkössuosikki...
Tuttu kävi eilen ravintola Saaristossa ja kehui heidän vasikanposkensa taivaisiin. Listan mukaan sitä on kypsytetty 16 tuntia ja se oman poskikokemukseni mukaan voisi olla hyvä aika. Tämä tuli mieleen vasikasta.
Lapsena pidin maksasta, mutta nykyään en juuri välitä. Kyllä se menee, mutta suuria tunteita se ei herätä. Kapriksista pidän, mutta säilöttyjen etikkaisuus pitää jotenkin taittaa.
Lähetä kommentti