Mikael Jungner, tapahtuman suojelija, puhumassa.
Tällä kertaa sana Pride ei liity mainioon brittiolueen London Prideen vaan Helsinki Pride 2011 -tapahtumaan, jonka avajaiset olivat maanantaina 27.6. Kolmen sepän patsaalla. Vaikka olenkin kuolettavuuteen asti tylsä umpihetero niin tarkoituksenani on jo pitkään ollut osallistua tapahtumaan, mutta en ole kokenut asiaa niin henkilökohtaiseksi, että olisin saanut aikaiseksi.
Kolme maijaa ja runsas määrä vartijoita sai pohtimaan kuinka paljon heitä on ollut aikaisempina vuosina. Tuopissa Belgiassa Vanhalle valmistettua Hampusta.
Viime vuoden pride-isku muutti asennettani niin, että tämän vuoden Prideen on pakko osallistua. En hyväksy väkivaltaa kuin itsen tai muiden suojelemiseksi ja mitä muuta kyynelkaasun ja savun levittäminen juhlakulkueeseen on kuin väkivaltaa, jolle ei pidä alistua? Kyynelkaasu on ikävää ainetta ja siihen voi pahimmillaan kuolla - esimerkiksi minun ei annettu astmani takia asepalvelukseni aikana osallistua harjoituksiin, joissa kyynelkaasua käytettiin kemiallisten aseiden korvikkeena.
Seksuaalivähemmistöjä kohtaan tunnettuja fobioita en kykene ymmärtämään kuin ksenofobian kautta; kaikki mikä on erilaista on pelottavaa joillekin ihmisille. Muutamien poliitikkojen kommentit aiheesta ovat olleet mielenkiintoisia. Muistatteko kuinka perussuomalaisten Oinonen kommentoi keskustelua sukupuolineutraalista avioliitosta, jotakuinkin näin Kohta kai ajetaan laji- ja ikäneutraalia avioliittoa. On kauniisti sanottuja jännittävää sekoittaa keskenään se mitä aikuiset ihmiset tekevät vapaaehtoisesti ja pedofilian toteuttaminen.
Kokoomuksen oikealta laidalta ja kristillisdemokraateilta kuului iskun jälkeen teon vähättelyä. "Tästähän puhutaan jo ihan liikaa.", "Ei se nyt niin kamalaa ollut." Mielenkiintoinen esimerkki oli se, että Kokoomuksen kansanedustajan Hemming kruunasi vähättelevät kommenttinsa vertaamalla tapahtunutta Kokoomuksen puoluekokoukseen tehtyyn Greenpeacen ydinvoimaa vastustavaan mielenosoitukseen, jonka minustakin olisi voinut jättää pitämättä, koska se häiritsi puoluekokousta. Mutta sen kutsuminen terrorismiksi on liioittelua. Greenpeacen mielenosoittajat eivät tietääkseni käyttäneet väkivaltaa.
Jostain syystä minua on usein luultu homoksi, mutta koska siitä ei ole koskaan tullut pientä rasittavuutta suurempaa niin asia lähinnä huvittaa minua. Jotkut kuvittelevat, että asia häiritsee minua, mikä taas huvittaa minua. Ei, ei se häiritse. Kerran eräs mies, joka kuului kuvittelijoihin, kommentoi todettuani, että en välitä mitä ihmiset minun seksuaalisesta suuntautumisestani ajattelevat. Vastaus oli hyvin hämmästynyt "Ihanko totta?" Ihan totta: se mikä on teidän tai minun seksuaalinen suuntautuminen ei kuulu muille niin kauan kuin emme syyllisty rikoksiin. Myönnetään, minusta on hiukan hämmentävää kun homopari suutelee julkisesti toisiaan, mutta heillä on siihen täsmälleen sama oikeus kuin heteropareillakin.
Avajaiset alkoivat muutamalla puheella, joista ensimmäinen oli kaupunginjohtaja Jussi Pajusen, jonka puhe oli virkamiesmäinen, mutta tärkeintä on tietysti Kaupungin tuki tapahtumalle ja erityisesti se, että Pride-viikko on olennainen osa Helsingin kulttuurikesää ja täysin normaali ja tasaveroinen muihin tapahtumiin verrattuna.
Paljon rennommin esiintyi tilaisuuden suojelija Mikael Jungner. Hienoa, että hänkin oli paikalla. Jossain tässä kohtaa Mannerheimintien puolella olleen aidan toisella puolella kulki kolmen nuoren miehen seurue, jonka huutelusta ei saanut selvää, mutta viesti tuli selväksi. Sitä ei tarvinne selittää?
Arvoisa lukijani: jos kannatat tasa-arvoa tule huomenna Senaatintorille. Kokoontuminen kello 12 alkaen, lähtö kello 13.
Loppujen lopuksi, virkamiesmäisyydestään huolimatta, Helsingin, joka mainostaa olevansa Gay Friendly Helsinki, kaupunginjohtaja Pajunen tiivisti homman (pun intended) paljon paremmin kuin hiukan liian itsestäänselvä tapahtuman teema rakkaus: Olkaamme ylpeitä kotikaupungistamme.
Tämänpäiväisellä lounastauolla Aleksanterinkadulla oli jazz-trio, josta ainakin minä pidin. On hienoa, että meillä on hienoja katumuusikoita. Olkaamme ylpeitä myös siitä, että Helsinki on Gay Friendly Helsinki.
Ja, valitettavasti, suomessa ei ole samaa homonyymiä kuin englannissa: Be gay. eli olkaamme iloisia vaikkapa Helsingistä.
Muualla verkossa
Puolustusministeri Wallinin tervehdys Helsinki Pride -tapahtumalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti