Kirja on kiinnostava, mutta kuten Suomessa usein tehdään Mannerheim nostetaan jalustalle, lähes pyhimykseksi, mutta toisaalta vaikkapa korvasieniepisodissa hänestä näkyy tavallinen, sodan stressaama ihminen, joka polttaa pinnansa loppujen lopuksi täysin tyhjänpäiväisestä asiasta.
Koska itse pyrin ottamaan etäisyyttä sisällissotaan ja suhtautumaan siihen neutraalisti minua hivenen ärsyttää kirjan käyttämä termi vapaussota. Carl Gustaf Emil Mannerheim. Mitä tästä suurmiehestä pitäisi ajatella? Toisille sotasankari, toisille pyöveli. Ainoa vastaus, jonka osaan antaa on:"En tiedä." Sisällissota, Talvisota, Jatkosota ja itse Mannerheim ovat vielä liian lähellä, jotta me suomalaiset voisimme suhtautua sotiimme tai häneen tyynesti ja kriittisesti eikä asiaa auta lainkaan se, että en ole tutustunut moderniin historiankirjoitukseen Suomen lähihistoriasta vaan olen sen varassa mitä koulussa opetettiin ja mitä on sattumalta tullut luettua.
Mitä tahansa Mannerheimista ajatteleekin hänestä ei voi olla kiinnostumatta: kuinka ihminen, joka saa potkut lyseosta ja Haminan kadettikoulusta päätyy lopulta toiseksi niistä kahdesta chevalier-kaartin upseerista, jotka olivat Nikolai II kruunajaiskulkueessa miekat paljaana? Tai johtamaan tutkimusmatkaksi naamioitua sotilastiedusteluretkeä läpi Aasian aina Bejingiin asti? Ja siinä sivussa tekee vielä kiinnostavan tutkimusmatkan.
Mutta siis itse aiheeseen eli ruokaan: kirjan viimeisiin alalukuihin kuuluu Marsalkan mieliruokia, joista eräs on karjalanpaisti. Puolikarjalaiselle on hivenen noloa, että en ole koskaan tehnyt itse alusta asti karjanlanpaistia vaan olen toiminut vain apukokkina.
Annosta pienensin ja sukuni kummallisten tapojen mukaan lammasta pataan ei tullut. Lisäksi pienensin annosta hiukan.
Tarvitset
800 g lihaa, porsasta (niskaa tai lapaa), naudanpaistia, lammasta (rintaa, etuselkää tai lapaa)
6 pientä sipulia
1 laakerinlehti
8 kokonaista maustepippuria
suolaa
vettä
Lado liha sipulilohkojen kera pataan. Pane päällimmäiseksi rasvaista sikaa. Ripottele kerrosten väliin suolaa ja pippureita. Kaada pataan haaleaa vettä niin että lihat juuri ja juuri peittyvät. Työnnä lihojen väliin laakerinlehti.
Kypsennä pataa ensin 200 asteessa ilman kantta kunnes pintakerros ruskistuu hyvin. Käännä lihoja, alenna lämpö 150 asteeseen ja hauduta paistia ainakin 2-3 tuntia. Pane loppuajaksi pataan kansi ettei pata kuivu liikaa. Karjalanpaisti pitää pitkästä, hiljaisesta haudutuksesta, joten jos on aikaa niin lämpötilan voi laskea 90 asteeseen, jotta pata ei kiehu, ja padan voi "unohtaa" uuniin yöksi.
Tarjoa padasta keitettyjen perunoiden ja vaikkapa ruskistettujen lanttukuutioiden kera.
Kommentit
Ollakseni rehellinen pidän enemmän burgundinpadasta, flaamilaisesta padasta ja katalonialaisesta padasta, mutta kyllä tästä silti hyvää tuli. Oishikatta 3/5.
3 kommenttia:
Ei asioihin ole välttämätöntä suhtautua tyynesti eikä kriittisesti. En minäkään suhtaudu tyynesti tai kriittisesti esimerkiksi lammaslihapulliin tai punaviiniin, paitsi niitä liikaa nautittuani. Kriittisesti siis.
Pitäisin itseäni nykyistäkin oudompana, jos esimerkiksi Pol Pot herättäisi minussa ensisijaisesti tyyneyttä.
Mannerheimia on lupa vihata tai jumaloida, eivätkä tietomme hänestä ja hänen toimistaan tai toimimatta jättämisistään esimerkiksi kansalaissodassa tule luultavasti tästä olennaisesti lisääntymään.
Asioihin on luvallista suhtautua tunteella, ja on luonnollista valita puolensa. Totaalinen puolueettomuus pelaa aina jonkun puolensa valinneen pussiin. Mutta puolia on usein enemmän kuin kaksi. Se tuppaa ihmisiltä unohtumaan.
Pol Pot on aika kärjistetty esimerkki kuten hyvin tiedät. Suomen sisällisota oli pientä siihen leikkiin verrattuna.
Tietomme Mannerheimista tosiaan tuskin tulevat olennaisesti enää muuttumaan, mutta olemassaolevaa tietoa osataan katsoa useammasta näkökulmasta kun aikaa kuluu.
Pyrkimystäni neutrauliteen perustelen sillä, että en tosiaan ole perehtynyt moderniin historiankirjoitukseen ja varsinkaan en muiden kuin suomalaisten kirjoittamiin teksteihin. Pitäisi.
Huomiosi useammasta kuin kahdesta puolesta on hyvä ja usein unohdettu.
Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario, A. H. Saastamoinen ja Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Pohjois-Suomea (Kemijoki rajaksi) ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi."
Suomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.
lyyxem.freehostia.com/teljo.htm
Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten [1931]. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia.
Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan.
- Veikko Heiskanen, kansanedustaja (ml), professori
lyyxem.freehostia.com/1930.htm
Vuonna 1905 yleistä äänioikeutta vastusti Huusis-lehti. Linkissä Tuulispään pilapiirros.
Piikkilangalla aidattu koulu Espoossa talvella 1908
Vähävaraisten torpparien ja muonamiehien ponnistuksilla syntyi Luukkaan eli Luukin kansakoulu vuonna 1906. Jouluna 1907 C.G. Avellan teetti koulurakennuksen ympärille piikkilanka-aidan sekä karkoitti kevätlukukauden alussa kouluun pyrkivät lapset pois.
http://suomenmaa.bravehost.com/
Lähetä kommentti