Kun suuresti arvostamani ruokablogaaja kehui eilen Naamakirjassa ravintola Club Havannan ruokia niin mieleeni tuli heti, että voisin käydä siellä vaikkapa heti tänään lounaalla. Ravintolan sivut saavat minut kirkumaan kauhusta ja käyntiosoitteenkin löysin vasta googlaamalla City-lehden ravintola-arvostelun. Pisteitä ravintola ei saa siitäkään, että ruokalistat ovat PDF-tiedostoina.
Ihmettelin eilen ruokalistaa netissä ja tänään houkuttelin mukaani duunikaverin ja torstain lounasbuffetin listalla oli hernekeittoa (Sopa de Chicaros), broileria ja riisiä (Arros con Pollo) sekä makaronilaatikkoa (Macarrónes Habaneros). Hernekeitto kuulosti kummalliselta ja kovin epäkuubalaiselta ennenkuin sain sen eteeni: oudon vaalea keitto oli soseutettu tasaiseksi ja siihen oli ilmeisesti kaadettu ämpärikaupalla kermaa, joka toi pehmeyttä ja keittokattilan vieressä oli kahta erilaista juustoa, joista valitsin tunnistamani parmesanin. Juustoa hernekeittoon. Eksoottinen ajatus, mutta se toimi. Inttiajoilta peräisin oleva hernekeittokammoni katosi nopeasti ja keitto oli ehdottomasti parasta hernekeittoa ikinä.
Makaronilaatikko, jolle oltiin ehkä vilautettu habaneroa, oli turhan kuiva ja kanaruokaan jäin kaipaamaan enemmän kasviksia ja tulisuutta. Keittoa lukuunottamatta harmitonta safkaa. Lounasruoka on tietysti pakko tehdä halvalla ja tämän kokemuksen perusteella aion käydä Havannassa joskus illallakin.
Tilan sisustuksen koin viihtyisäksi. Erikoisena yksityiskohtana katosta riippuivat suksi- ja porkkapari.
3 kommenttia:
Minulle mieluisin sisustuselementti oli kehystetty valokuva Fidel Castrosta baseball-vetimissään :-)
olisimme kovasti kiinnostuneita kuulemaan aamupalatavoistasi. eli haaste odottaa blogissamme
Havannan ongelma on tylsä lounaslista jonka syö aika nopeasti läpi. Vaihtaisivat nyt joskus sitä. Mutta kyllä, kaikki keiden kanssa olen siellä käynyt ovat samaa mieltä että se hernari on parasta ikinä. Liekkö jostain kik-herneistä tehty kun on niin vaaleaa, vai onko se vaan se kerma..
-Laiska
Lähetä kommentti