sunnuntai 23. elokuuta 2009

The Living Was Easy eli quiche à la Nouvelle-Orléans


Kysyessäni millaisen quichen toisin New Orleans -bileisiin vastaus oli cajun. Pyörittelin ajatusta pitkään päässäni ja selailin uutta kreolikeittokirjaani keksimättä oikein mitään kunnes Unelias kokki antoi pelastavan inspiraation josta syntyi Quiche à la tomate, niçoise -muunnelma.

Tarvitset



esipaistetun voitaikinapohjan
sipuli pilkottuna
2 valkosipulin kynttä
mieto punainen chili pilkottuna
punainen paprika siivuina
pussillisen katkarapuja
600 g tomaatteja
lämminsavulohta
voita paistamiseen
suolaa
mustapippuria
jallua
150 g punaista emmentalia raastettuna
1 dl kermaa
3 kananmunaa
cayannepippuria

Kalttaa ja kuori tomaatit. Poista mehu ja siemenet. Leikkaa siivuiksi.

Kuumenna voi pannussa, lisää chili ja purista valkosipuli sekaan. Paista kunnes aromit irtoavat. Lisää paprika, sipuli ja katkaravut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lurauta sekaan taskumatin täyttämisestä yli valunut jallu, riko lohi sekaan ja sekoita.

Riko munat kulhoon, lisää kerma ja ripaus cayannepippuria. Sekoita. Lisää juustoraaste ja sekoita.

Levitä täyte esipaistetulle pohjalle ja sen päällä kermamunajuustoseos. Paista 225 °C-asteisessa uunissa vartti, laske lämpötila 175 °-asteeeseen ja paista toinen vartti.

Kommentit



Niin paljon kuin merenelävistä pidänkin niin en ole oikein koskaan ollut tyytyväinen merellisiin quicheini. Miedot maut ovat ok, mutta kokeilujani on aina vaivannut tietty mitäänsanomattomuus. Cajun- ja kreolimietteet saivat minun lisäämään täytteeseen chiliä ja aiheeseen oletettavasti sopimatonta lämminsavulohta. Vaikka täyte jäikin liian kosteaksi ja kostutti myös hieman pohjaa niin lopputulos oli silti varsin maukas. Seuraavalla kerralla täytteestä tulee kuivempi ja quiche oli turhan kauan tai liian kuumassa uunissa, joten oishikatta 3/5.

Illan kaunein kehu taisi olla se, että ystäväni, joka ei todellakaan koske mereneläviin, söi pienen siivun.

Kiitokset



Kiitokset talon väelle, bändille ja Ketturouvalle, joka otti kuvat quichestä. Hivenen hymyilytti kun kahtena päivänä peräkkäin kuulin Summertime'n livenä.

1 kommentti:

Tintin kirjoitti...

Kuten sanottu, jos kalaa on joskus pakko syödä, tämä oli vähiten vastenmielinen muoto. Mutta en yhtään isompaa palaa olisi syönyt (tiedät intohimoni muihin quicheihin).
Eikä se mun mielestäni ollut yhtää liian märkää. Mut sä oletkin perfektionisti.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...