Suolainen Dutch baby

Olen tyypillisesti huono muistamaan ruoka-ainesten sesongit, mutta tänä keväänä parsa on pysynyt mielessä. Tällä kertaa valmistimme suolaisen Dutch babyn. Voiko mikään, missä on gruyèreä olla pahaa? Perusidean löysimme Jo Eats -sivustolta, mutta muokkasimme reseptiä, koska meillä oli kermatilkka ja halusimme parsan al dentenä, ei raakana. Prosciutton jätimme pois, koska kumppanini ei syö lihaa, mutta ilmakuivatun kinkun ystävänä olen varma, että se olisi toiminut oikein hyvin. Alkuperäisessä reseptissä on 5-6 siivua prosciuttoa, mikä on mielestäni hyvin paljon. Jos olisin syönyt tämän yksin, olisin todennäköisesti käyttänyt sitä, mutta huomattavasti vähemmän, vain antamaan hieman makua ja rakennetta.

Tarvitset

Kahdelle

Lämmitä uuni 220 °C. Laita valurautapannu, tai jokin muu sopiva astia, uuniin lämpiämään.

• 3 isoa munaa
• 1 dl kermaa
• 0,9 dl kevytmaitoa
• ½ tl merisuolaa
• ¼ tl mustapippuria sekä hieman lisää valmiin pannarin päälle.
• 1,9 dl vehnäjauhoja
• 1,9 dl gruyèreä
• 3 rkl voita
• 2 tl sitruunamehua
• 2 rkl oliiviöljyä

1. Riko munat tehosekoittimeen ja sekoita 1-2 minuuttia korkealla teholla. Munista tulee kuplivia ja vaaleankeltaisia.
2. Lisää kerma, maito, suola ja mustapippuri ja sekoita vielä minuutti.
3. Lisää jauhot ja sekoita, kunnes taikina on täysin sekoittunut.
4. Ota pannu pois uunista ja lisää voi. Kun se on täysin sulanut, lisää taikina. Ripottele päälle juusto.
5. Paista 18-20 minuuttia.
6. Halkaise parsat pitkittäin ja paista oliviiöljyssä pitkittäin. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
7. Kun pannari on valmis, nosta se pois uunista, nosta parsat päälle ja mausta mustapippurilla ja sitruunamehulla.

Kommentit

Tästä tuli oikein hyvää, ja jopa kaunista. Äijäruokala suosittelee.

Ravintola Mix Fusion

Tallinnassa vieraillessa on aina mielenkiintoista nähdä, miltä Venäjän, itäisen terroristivaltion, suurlähetystön edessä näyttää. Tällä kertaa se näytti kovin Navalnyi-painotteisella.

Minun on hiukan vaikea ymmärtää, kuinka Navalnyin pimeämmät puolet on lännessä unohdettu, mutta en ole saanut täyttä tolkkua hänen ajatusmaailmastaan. Oliko hänen äärioikeisto ja nationalsimivaiheensa opportunismia vai oliko hän oikeasti liberaalin demokratian kannattaja?

Ravintola Mix Fusion

Kahden kokeilun jälkeen en keksi, mistä saisi lounaan paremmalla hinta-laatusuhteella, kuin tallinnalaisesta ravintola Mixistä. Kolme ruokalajia, 18 €. Ravintola saanee lounaansa katteen alkoholista ja siitä, että hanavettä ei saa edes erikseen pyytämällä.

Alkuruoka

Alkuoruoaksi valitsimme molemmat burratan, jonka mielenkiintoisiin yksityiskohtiin kuului balsamiviinietikkakaviaari. Mietitimme, miten sitä saisi tehtyä itse ja pienellä guuglauksella vastaus toki löytyi ja osoittautui, että arvauksemme tekniikasta oli oikea. Burrata oli erinomaisen herkullinen.

Pääruoka

Pääruoaksikaan emme päätyneet erimielisyyteen valitessamme molemmat sous vide -lohen. Olemme tehneet muutaman kerran sitä itse emmekä ole olleet aivan tyytyväisiä lopputulokseen, joten meitä luonnollisesti kiinnosti laadukkaan ravintolan toteutus. Perunapannukakku, jonka päällä oli kesäkurpitsaflan ei vakuuttanut. Se oli maukas, mutta annos olisi kaivannut jonkinlaista rapeaa elementtiä. En voinut olla kaipaamatta Rataskaevu 16:sta nyhtöankan ihastuttavan rapeita kasviksia. Makeahko bearnaisevaahto oli lähinnä outo, olisin vaihtanut sen milloin tahansa perinteiseen bearnaiseen tai hollandaiseen.

Mutta itse lohi, sen kypsyysaste oli täydellinen, sen päällä ollut ripaus teriyaki-kastiketta ja jossain välissä suoritettu lievä tohotus nosti annoksen olennaisimman komponentin liki täydelliseksi.

Jälkiruoka

Sisilialainen sitruunapiirakka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.

Kumppanini jälkiruokavalinta oli vadelmaminttugazpacho. Sekin oli oikein maukas.

Rataskaevu 16

Alkuruokani, nyhtöankka, oli erinomainen.

Loman ja syntymäpäiväni kunniaksi vietimme muutaman päivän Tallinnassa. Tällä kertaa, sesongin ulkopuolella, saimme varattua pöydän Rataskaevu 16:sta, jossa kumppanini on käynyt vuosia sitten, mutta minä en koskaan. Ravintolalla on hyvä maine, joten odotin päivällistä mielenkiinnolla.

Alkudrinkit

Kumppanini drinkki, jossa oli limoncelloa ja kuohuviiniä.

Minun drinkkini nimi oli All about apple, jossa, yllättäen, oli omenaa monessa muodossa: ainakin viinana, mehuna ja tuoreena.

All about apple oli miellyttävän raikas ja maukas.

Viini

Txakoli oli meille uuni viinityyppi ja tässä tapauksesa tyyliä edusti Rezabal Arri kauniissa kobolttilasipullossa.

Pyydämme usein viinisuosituksen tarjoilijalta, mutta tällä kertaa uteliaisuus vei voiton ammattilaiselta saadusta suosituksesta: milllaista mahtaa olla Espanjan baskialueen valkoviini? On pakko tunnustaa, että että emme oikeastaan tienneet mitä tarkalleen ottaen olimme tilaamassa, mutta viini osoittautui helmeksi, joka toimi mainiosti kaikkien ruokalajien kanssa. Viinityyppi oli meille uusi: Txakoli, joka on tyypillisesti valkoista, mutta sitä löytyy myös roséna ja punaisena. Kysyimme tarjoilijalta, että voiko Rezabal Arria ostaa jostain Tallinnasta vai onko se omaa maahantuontia. Hän kertoi, että viiniä saa Bestwine-nimisestä alkoholiliikkeestä, joten päivällisen jälkeen suuntasimme Kentmanniin viiniostoksille ja ostoskassiimme päätyi muun muassa kaksi pulloa Rezabal Arria.

Txakoleita löytyy myös alkosta ja guuglaillessani löysin myös txakoli.eu:n, joka on erikoistunut txakoleihin. Verkkokaupan anti on tosin sieltä arvokkaammasta päästä.

Ruoka

Ensimmäisenä pöytään saapui kaksi siivua talon leipää, joka vei kielen mennessään ja sai välittömästi aikaan halun kopioida se kotikeittiössä ja ensimmäinen yritys on jo tehtykin. Lopputulos oli vähän sinnepäin, mutta kaukana ravintolan leivästä. Oikein hyvää siitä tosin tuli.

Kumppanini päätti valita kolme alkuruokaa, minkä ymmärrän oikein hyvin: alkuruoat on usein se paras osa ateriaa.

Kermainen sienikeitto, jolle kuva ei oikein tee kunniaa: voita on käytetty runsaasti ja kuvassa faasien reunat näkyvät selvästi. Todellisessa elämässä keitto oli kaunis.

Kumppanini toisessa alkuruoassa oli putkivinokasta, mustajuurta ja latva-artisokkaa. Mikä näillä aineksilla voisi mennä hyvässä ravintolassa pieleen? Mustajuuriviipaleen ulkonäkö muistutti etäisesti ja hauskasti kampasimpukkaa.

Kolmen juuston piiras.

Kolmen juuston piiras oli yllättävän makea, ei häiritsevän makea, mutta vähän outo.

Nyhtöankka.

Oma valintani alkuruoaksi oli nyhtöankka, jonka seurana oli marinoitua kesäkurpitsaa, savumajoneesia, suolayrittä, rucolaa ja lehtikaalia. En ollut vuosikausiin syönyt ankkaa ja nyt oli pakko omnivoorin kysyä itseltään miksi en? Annos oli erinomaisen herkullinen.

Kampela

Pääruoaksi valitsin kampelan kyssäkaalin, perunan, marinoidun sipulin ja porkkanan, silakanmädin ja hapankerma- ja ruohosipulikastikkeen kera. Kaunis, taidokas ja maukas annos, mutta täydellisen ankan jälkeen pieni pettymys.

Jälkiruoaksi jaoimme suklaafondantin. Se tuntuu ainakin Tallinnassa olevan jonkinlainen muoti-ilmiö, aivan kuten pari vuotta sitten kaikki tuntuivat tekevän erilaisia taiteellisia versioita pavlovasta.

Kommentit

Rataskaevu 16 on sympaattinen, pieni ravintola, jonka ruoka on erittäin laadukasta. Suosittelemme lämpimästi. Ilman pöytävarausta ei kokemuksiemme perusteella kannata yrittää.