Sinisimpukat merimiehen vaimon tapaan – Moules marinières

Sinisimpukat merimiehen vaimon tapaan, moules marinières, on tunnetuin tapa valmistaa sinisimpukoita eikä ihme, sillä simpukat näin valmistettuina ovat helppoja, vaikkakin työläitä ja kylmiä, valmistaa. Tämä nimenomainen resepti on Anthony Bourdainin kirjasta Les Halles Cookbook. Reseptissä on hieman huvittavaa, kuinka mittayksikkömuunokset on tehty grammantarkasti unsseista grammoihin, mutta sen ei kannata häiritä. Reseptejä on monenlaisia, esimerkiksi tämä BBC:n versio on mielenkiintoinen.

Tarvitset

Raaka-aineet

112 g voita
2 salottisipulia ohuina viipaleina
450 ml kuivaa valkoviiniä
vastajauhettua valkopippuria
suolaa
2,7 kg sinisimpukoita, juuri ennen valmistusta harjattuina
4 oksaa silolehtipersiljaa

Tarvikkeet

iso, kannellinen kattila

Kuumenna voi korkealla keskilämmöllä. Kun voi on sulanut, lisää sipuli ja kypsennä, kunnes sipuli on pehmentynyt ja alkanut ruskistua. Lisää viini ja kiehauta nostamalla lämpö korkeimmilleen. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää simpukat kattilaan ja peitä kannella. Keitä kunnes simpukat ovat täysin avautuneet, enintään kymmenen minuuttia. Ravista kattilaa, lisää persilja ja ravista uudelleen. Halutessasi voit lisätä pehmennettyäv oita nokareen tuomaan täyteläisyyttä.

Tarjoile ja nauti.

Kommentit

Kaunista ja hyvää, harvinainen oishikatta 5/5, siis.

Keitinlientä ei kannata heittää hukkaan, vaan siitä saa mainion kastikepohjan.



Liemen lisäksi tarvitset kermaa tai ranskankermaa, tai molempia, sekä hiukan voita.

Keitä lientä runsaasti kokoon. Lisää kerma ja keitä kokoon. Lisää nokare voita. Kaipasimme kastikkeeseen hiukan makeutta, joten liraus olorosoa lurahti mukaan. Nautimme kastikkeen gratin jurassiennen ja paisttujen ahvenfileiden kera

Juustoinen perunagratiini – Gratin jurassien

Perunagratiinit sopivat tukevina ja lämpöisinä ruokina mainiosti talvisten illallisten lisukkeeksi. Julie Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjaa selaillessa silmiini osui mielenkiintoinen peruna- ja porkkanagratiini gratin de pommes de terre crécy, mutta sen ohjeita lukiessani siinä viitattiin gratin jurassieniin, jonka ohjetta jonkin verran lyhennetystä suomennoksesta ei kuitenkaan löydy. Googlella löytyi luonnollisesti ohje, joka vaikutti niin herkulliselta, että porkkanat unohtuivat.

Alkuperäistä reseptiä muutimme hieman: käytimme pippureina sekä mustaa että valkoista ja hetken pohdittuamme päätimme lisätä myös suolaa ajatellen, että juustojen suola ei riittäisi. Lisäksi peitimme gratiinin foliolla paistamisen loppuvaiheessa, koska gratiini oli saanut riittävästi väriä, mutta ei ollut vielä kypsää.

Tarvitset

1 kg kiinteitä perunoita
4 rkl voita
2 dl gruyèreä
1 dl punaleimaista emmentalia
3 dl huoneenlämpöistä kuohukermaa
1,2 dl maitoa, keitettynä ja lämpimänä pidettyä
valko- ja mustapippuria myllystä
suolaa

Kuori ja viipaloi perunat ja siirrä ne kylmään veteen. Anna niiden tekeytyä tunti. Valuta perunat ja taputtele ne kuiviksi.

Kuumenna uuni 180 °C.

Voitele noin viisi senttimetriä korkea vuoka ja asettele perunat kerroksittain lisäten jokaisen kerroksen päälle pippuria, suolaa ja juustoa. Lisää jäljelle jäänyt voi päällimmäisen kerroksen päälle.

Kuumenna kerma varovaisesti ja kaada se perunoiden päälle ja maitoa, mikäli se on tarpeen. Nesteen pitäisi nousta noin puoleen väliin.

Paista uunissa 1½ tuntia, kunnes pinta on ruskistunut kauniisti. Gratiinin tulee olla kypsää, mutta ei muusiintunutta. Poista vuoka uunista, peitä se ja anna asettua 10 minuuttia.

Kommentit

Tästä tuli kaunista ja erinomaisen maukasta, joten oishikatta 4/5. Gratiini toimi mainiosti paistettujen ahventen ja sinisimpukoista ylijääneen liemen päälle tehdyn kermaisen kastikkeen kera.

Kalajuttu

Helsingin Harjussa sijaitsee maailman paras pub, Hilpeä hauki, joka on toiminut olohuoneenani vuodesta 1994. Ravintolan olen kuitenkin maininnut blogissa kovin harvoin ja silloinkin ohimennen. Paikka on tuntunut jotenkin liian tutulta ja läheiseltä kirjoituksen aiheena, mutta ehkä nyt vihdoin on aika kirjoittaa muutama sana kantapubistani.



Hauen hyviin puoliin kuuluu musiikittomuus. Paitsi silloin, kun musiikki on elävää.

Hauessa on nautittu, keskusteltu ja tutustuttu. Käyty porukalla syömässä, pelattu jalkapalloa – paitsi minä, entisenä jalkapalloharrastajana ja siten puolitoistapolvisena. Ei ollenkaan hassummat vajaat 26 kuusi vuotta, siis.

Kalamestarit

Mallaskosken panimon panimomestari Jyri Ojaluoma.

Sysäys kirjoittamiseen syntyi, kun Kalaravintolat aloittivat Kalamestarit-projektin, jonka ideana on tehdä kantisten kanssa olutta Mallaskosken panimolla. Minulla oli ilo ja kunnia olla Hauen kalamestarina syksyllä 2018. Projekti alkoi asiakkaan näkökulmasta syyskuun alussa kokoontumisella Leijuvan lahna kabinetissa. Oluttyypistä keskusteltiin – ehdotin trippeliä, mutta nopeasti selvisi, että aikataulullisesti niin vahva olut olisi mahdoton tehtävä. Lopulta päädyttiin milk stouttiin ja muutamaa viikkoa myöhemmin lähdimme aamujunalla Seinäjolle.



Maltaita.



Laktoosin lisäys.



Keiton jälkeen käsissämme oli valmis vierre, joka oli makeaa eikä erityisen miellyttävää.



Hiukan myöhemmin Kalamestarin 7 saapui ravintoloihin.

Kalamestarin 7 nimetty olut osoittautui lopulta varsin miellyttäväksi stoutiksi, jonka mausta en itse laktoosia löytänyt. Kauniit kiitokset Kalaravintoloille mielenkiintoisesta kokemuksesta. Keväällä tehtiin toinen olut ja parhaillaan on menossa kolmas erä.

Putkiremppa

Keväällä taloyhtiö meni putkiremppaan, joka tarkoitti tietysti myös tuskallista taukoa olohuoneen käytössä. Runsaat pari kuukautta vierähti, kunnes remontoitu ravintola aukesi kesäkuun alussa.





Vanhat ikkunakoristeet päätyivät seinälle.

Hauki avautui uudelleen kesäkuun alussa, entistä valoisampana ja perinteitä kunnioittaen rempattuna. Vanha "kabinetti" ilahdutti väljyydellään. Kuten on tapana sanoa:"Hauki on auki.".