maanantai 20. kesäkuuta 2011

Pelmenit



© Bernd Hutschenreuther, lisenssi GNU-FDL.

Kustaankadulla, Alppiharjussa (en ole kaupunginosanationalisti, mutta Kallio jää tukevasti Hesarin toiselle puolelle), on ollut jo pitkään ravintola Pelmenit, joka kylteissään mainostaa tarjoavansa suomalaista ja venäläistä kotiruokaa. Monet ovat sitä suositelleet, mutta jostain syystä minä en ollut koskaan siellä käynyt.

Palattuani saaristosta olin ränsistynyt ja väsynyt ja kaipasin seuraa, joten hiukan yllytettynä lähdin kantakaupunkiin kopattuani matkalukemisekseni keittokirjahyllystäni venäläisen keittokirjani ja se johti siihen, että Taivaallisen rauhan aukiolla päätin mennä syömään Pelmeniin.

Kävelin sisään, paikka osoittautui siistiksi, maanläheiseksi paikaksi, jonka henkilökunta osaa suomea venäjäksi murtaen. Paikassa pärjäsi hyvin kunhan jätin turhat koukerot pois omasta kielenkäytöstään. Olutvalikoimaakin oli: kylmäkaapista löytyy ainakin tshekki-oluita. Tilasin pelmeneitä vaikka muitakin kiinnostavia ruokalajeja oli listalla. Lautasella oli lisäksi smetanaa ja jotain hieman tulista mausteseosta. Äijäruokala suosittelee.

Muualla verkossa



Eat.fi
Wikipedia

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Calvados-sinappi

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Lidlissä, josta löysin saksalaistyyppistä hapankaalia ja myöhemmin Hakaniemen hallin Neumatista pekoniostoksen yhteydessä mukaan tuli myös bratwurst, jonka seuraksi päätin tehdä calvados-sinappia.

Tarvitset



1 dl sinappijauhetta
1 dl sokeria
2 rkl kermaa
2 kananmunaa
1 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl calvadosta
ripaus suolaa

Sekoita ainekset. Keitä hiljaa muutama minuutti.

Kommentit



Miksiköhän sinappia tulee edes ostettua kaupasta? Hyvää, calvadosta olisi voinut olla ehkä enemmänkin, joten oishikatta 3/5.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Tomaattivarras



Tokiolainen Dizz kuuluu suosikkiravintoloihini ja eräs suosikkiannoksistani siellä on äärimmäisen yksinkertainen: pekoniin käärittyjä kirsikkatomaatteja vartaassa grillattuina. Kerrankin voi todeta, että mausteet ovat tarpeettomia.

Tomaattipekonivartaista olen blogannut aikaisemminkin kuten yllä mainitusta linkistä näkee, mutta tällä kertaa panostin pekonin laatuun hankkimalla sitä Hakaniemen hallin Neumatista. Siellä on pitänyt käydä jo pitkään pekoniostoksilla, mutta lopullisena sysäyksenä toimi HK:n pöyristyttävä pekonitempaus. Sorsanpaistaja tiivistää tempauksen hyvin:


Kiitos HK! Jos maailmassa on jotain pyhää niin pekoni. Se ei näemmä ole estänyt tuomasta markkinoille “sydänystävällistä rypsipekonia”. Kun ostan pekonia, minua ei kiinnosta, että sen rasvasta alle 1/3 on kovaa rasvaa, että se sisältää runsaasti omega kolmosta tai että se on tehty sydämelle paremmasta rypsipossusta. Kun ostan pekonia, haluan suolaa, verisuonet tukkivan kolesterolipaukun ja pekonieläimen taivaallista makua.


Tarvitset



kirsikkatomaatteja
kaksi paksua viipaletta pekonia

Täytä vartaat tomaateilla ja laita pekoniviipaleet kummallekin puolelle varrasta ja grillaa kunnes pekoni on ruskistunut. Anna jäähtyä hieman - kenellekään ei tarvinne kertoa, että grillatut tomaatit ovat täydellinen tapa hankkia ikävä palovamma.

Kommentit



Oishikatta 4/5 vaikka olikin hieman liian pitkään grillissä ja lisäksi kuvasta tuli kovin tumma. Yksinkertainen on hyvää. Neumatin pekoni teki vaikutuksen: se ei ole märkää ja sitä saa ostettua sekä siivuina että palana, joten sitä voi kuutioida kuten monissa resepteissä ohjeistetaan. Suolaista tavaraa, joten ymmärrän ensimmäisen kerran elämässäni Childin ohjeen siitä, että pekoni ryöpätään.

Paras tomaattireseptini on edelleen kuitenkin tomates à la provençale, mutta se on hieman liian klassikko, jotta sillä viitsisi osallistua kesäkuun 2011 ruokahaasteeseen.