Olutta, corn dogeja ja kondomeja

Heinäkuun alun ilahduttaviin uutisiin kuului Hesarin uutinen siitä, että Angleterre (helsinkiläinen Kalevankadun ja Fredan kulmassa oleva pubi). Viides tämän kunnianosoituksen saaneista paikoista Britannian ulkopuolella. Neljästä muusta kaksi on Ruotsissa ja kaksi Tanskassa. Merkillisen pohjoismaispainoitteista vaikka laatuolutta saa muualtakin.

Angleterressä ei tule juurikaan käytyä sillä se ei ole oikein normaalien reittieni varrella. Lähinnä se on ollut minulle tapaamispaikka jos seuraava paikka on Koto tai Kynsilaukka. En ollut edes tiedostanut sitä, että Angleterre panostaa real aleen.

Kesän projektina on ollut käydä maistamassa real alea paikan päällä ja nyt lomalla idea tuli toteutettua. Turhan hätäisesti, tosin. Paikka tuntui jotenkin viihtyisemmältä kuin muistin. Palvelu oli ystävällistä ja hanasta tullut stout, jonka nimen totta kai unohdin, oli oikein miellyttävää.

Paikkaan liittyy hupaisa muisto vajaan kahdenkymmenen vuoden takaa. Olin menossa johonkin tai tulossa jostakin tulevan tyttöystäväni kanssa - tiedättehän sen ihmissuhteen vaiheen, jossa kierrellään ja kaarrellaan, ihmetellään onko tuo toinen ihminen nyt sitten oikeasti kiinnostava. Parin tuopillisen jälkeen tuntui siltä, että jotain pientä voisi syödä ja listalta löytyi tuuleemme sopiva corn dog. Tarjoilija kuitenkin kuuli tilauksemme väärin ja pöytään ilmestyi pikkusyötävän sijasta siististi hieman tikkuaskia pienempään pahvirasiaan yksittäispakattu kondomi. Onneksi tunsimme toisiamme jo sen verran, että tilanne vain nauratti. Toisella iteraatiokierroksella pöytään ilmestyi kaksi maissintähkää, joiden kova ydin oli korvattu makkaralla (nakilla?). Wikipedia kertoo corn dog olevan jotain aivan muuta.

Kritiikkiä

Cask Marque on saanut myös kritiikkiä CAMRA:lta vaikka sävy onkin lempeä:

1
2

Kritiikkiä lukiessa kannattaa huomata vuosi: 2001. Maailma lienee sen jälkeen muuttunut.

Verkossa

Cask Marque
CAMRA: About Real Ale
Wikipedia on Cask Ale
Olutkulttuuri.fi
Hesari: Pub Angleterre sai tunnustusta real alen laadustaan

China Flavor

Niin hyvin kuin täällä Helsingin Arabiassa viihdynkin niin seudun ravintolatarjonta ei kauheasti innosta. Helmenä esiin on helppo nostaa olutravintola Oljenkorsi (sivut ovat tätä kirjoitettaessa rikki), jonka persoonallinen pitäjä, laaja olutvalikoima ja kaurismäkeläinen nuhjuisuus viehättävät.

Idyllisellä paikalla olevassa Koskenrannassa ei ainakaan aikaisemmin ollut erityisen kiinnostavaa terassijuotavaa, mutta en ole pariin vuoteen käynyt. Nyt lomalla voisi käydä testaamassa paikan lounaan tai käydä siellä illemmalla syömässä.

Erityisesti olen kaivannut aasilaista ruokaa ja ilahduin huomatessani Arabian ostoskeskukseen ilmestyneen China Flavorin. Pakkohan siellä oli käydä lounaalla. Minulle ravintolan lounas on ravintolan mainos ja maistiainen: jos lounas on hyvä niin illalla voi hyvillä mielin odottaa hyvää ruokaa.

Toisessa kerroksessa sijaitseva China Flavor osoittautui siistiksi paikaksi ilman yleistä Kiina-kitchiä. Nykymittapuun mukaan kohtuuhintainen (8,20 €) lounas maksetaan ennen ruokailua. Tapa, josta pidän lounasruokailussa: työpäivän keskellä ei haluaisi käyttää ylimääräistä aikaa tarjoilijan odotteluun ruokailun jo päätyttyä. Buffet-muotoinen lounas on miellyttävä, koska voi olla varma että saa syödäkseen riittävästi eikä myöskään tarvitse ärsyyntyä siitä, että järjettömän isosta annoksesta jää 2/3 syömättä.

Ensimmäiset pisteensä China Flavor sai siitä, että puikkoja ei tarvinnut erikseen pyytää vaan ne löytyivät valmiiksi buffet-pöydästä. Aloitin lounaani äyriäiskeitolla, joka oli ok - kiinalaiset keitot eivät ole koskaan minua oikein sytyttäneet, joten tämä ei ole moite ravintolalle.

Ensimmäiselle lautaselliselle otin kevätkääryleitä ja friteerattua kalaa hapanimeläkastikkeen kera. Hiukan harmitonta, mutta ok. Seuraavalle lautaselle otin riisiä, joka osoittautui maukkaaksi ja oikein keitetyksi ja etukäteen kiinnostavimmalta vaikuttanutta ruokalajia: paahdettua porsasta grillikastikkeella, joka osoittautui erittäin hyväksi.

Kolmannelle lautaselliselle otin naudanlihaa mustapapukastikkeessa ja kanaa ananaksen kera. Kana ja ananas ei kuulu suosikkiannoksiini ja tämäkin toteutus oli harmiton. Naudanliharuoat ovat aina testi kiinalaisessa ravintolassa, sillä wokkiruoissa naudanlihan laadusta ei voi tinkiä. Tähän ruokaan olisin kaivannut mureampaa lihaa, mutta kyllä tämäkin annos oli ok.

China Flavorin palvelu on ystävällistä ja mukavan rentoa ja paikan ruoka on parasta lounasruokaa, jota seudun ravintoloista saa. Kulinaarisia pisteitä tuli riisistä ja paahdetusta possusta. China Flavorissa tulee varmasti käytyä jatkossakin lounaalla ja kai sitä pitäisi joskus illallakin testata.

Quiche aux fruits de mer

Quiche on muodostunut ruokalajityypiksi, jota minulta usein odotetaan ja toivotaan. Lievä henkinen pahoinpitely on lähes varmaa jos saavun bileisiin tyhjin käsin. Se on tietysti kohteliaisuus.

Tämänkertainen quiche syntyi kahdesta syystä: ensinnäkin jäin eilen neljän viikon vuosilomalle. Which is nice. Toinen syy oli se, että duunikaverini valitteli sitä, että rapujuhlia ei ole tiedossa. Impulsiivisenä ihmisenä kysyin Auttaisiko jos tekisin merellisen quichen? Vastaus kuului: Joo. Koska tarina alkoi ravunkaipuusta niin merellisen ainesosan piti totta kai olla rapu. Vaikka lähikaupasta olisikin löytynyt eläviäkin rapuja niin antennikammoisena otin pakastealtaasta ravunpyrstöjä vaikka teollinen jalostaminen heikentääkin laatua.

Tarvitset

taikinapohjan
3 rkl salottisipulia hienonnettuna
3 rkl voita
250 g rapua kuutioituna
¼ suolaa
hyppysellinen mustapippuria
3 rkl kuivaa valkoista vermuttia

4 luomumunaa
2½ dl kermaa
1 rkl tomaattipyrettä
¼ tl suolaa
hyppysellinen pippuria

runsas ½ dl punaleimaista emmentalia raastettuna

Paista salottisipulia keskilämmöllä 1-2 minuuttia kunnes ne ovat pehmenneet, mutta eivät ruskistuneet. LIsää rapu ja ja paista kevysti sekoittaen pari minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää viini ja anna kiehua hetken. Anna täytteen jäähtyä hieman.

Sekoita munat, kerma, tomaattipyre ja mausteet. Lisää rapusipuliseos vähitellen joukkoon.

Täytä taikinakuori seoksella ja ja paista 225 °C uunissa 25-30 minuuttia kunnes piiras on kohonnut ja ruskistunut.

Kommentit

Kokki tarkastelee epäluuloisena kypsyysastetta.

Niin paljon kuin merenelävistä pidänkin niin tämä quiche ei ole koskaan ollut suuri suosikkini. Monet siitä tosin tuntuvat pitävän kovastikin. Perinteisin ja suosituin quicheni on quiche au roquefort, mutta omaan makuuni se on hivenen liian raskas. Oma suosikkini on quiche savoyarde vaikka myös tätä reseptiä voisi joskus hiukan säätää. Lopputulos oli miellyttävä, mutta minua se ei tälläkään kertaa erityisemmin sykähdyttänyt.



Paljon nestettä sisältävien quichejen ongelmana on se, että ne vuotavat helposti irtopohjavuoassa. Tällä kertaa kävi niin pahasti, että vuoka ei auennut kunnolla ja quiche nousi reunojen mukana ilmaan. Se piti leikata veitsellä irti. Quicheä paistaessa kannattaa laittaa pelti vuoan alle.

Sanotaan, että oishikatta 3/5. Jostain täytyy kehittää minun makuuni sopiva merellinen quiche.