Jos Alankomaissa jotain osataan, niin uppopaistaminen. Ravintola Prooflokal A.V.Weesissä söimme lounaaksi kala- ja maistelulautaset, joista varsinkin jälkimmäinen oli erinomainen bitterballeineen ja juustokroketteineen. Duikelman-keittiötarvikeliikkeestä löysimme Nicole Holtenin kirjan 500 Dutch Recipes, joista yksi on juustokrokettien resepti ja sitä piti kokeilla jo seuraavana päivänä kotiinpaluun jälkeen.
Tarvitset
Kirja ehdottaa juustoiksi goudaa, cheddaria tai cheddarin ja sinihomejuuston sekoitusta. Mikä tahansa hyvin sulava juusto toiminee, pohdimme muun muassa mustaleimaista emmentalia ja koskenlaskijaa.
35 g voita
35 g vehnäjauhoja, hiukan ylimääräistä paistamiseen
250 ml maitoa
175 g juustoa raastettuna
vastajauhettua mustapippuria
2 munaa
150 g pankoa
rypsiöljyä paistamiseen
Sulata voi kattilassa
Lisää jauho ja sekoita, kunnes on muodostunut paksu tahna.
Lisää maito vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen niin, että maito on täysin imeytynyt taikainen ennen seuraavaa maidon lisäystä.
Lisää juustoraaste sekoittaen nelisen minuuttia niin, että juusto on täysin sulanut taikinaan.
Mausta pippurilla.
Anna taikinan jäähtyä ja siirrä se sen sen jälkeen jääkaappiin vähintään 30 minuutiksi.
Levitä lautaselle vehnäjauhoja, riko munat sopivaan astiaan ja levitä panko toiselle lautaselle.
Kuumenna öljy 180 °C.
Pyöritä pallot jauhossa, sitten munassa ja lopulta pankojauhoissa.
Paista muutama kerrallaan muistaen, että pallojen lisääminen öljyyn laskee huomattavasti öljyn lämpötilaa.
Tarjoile dippikastikkeiden kera. Alankomaissa käytetään usein sinappia ja makeaa chilikastiketta. Me tarjosimme lisäksi mangochutneytä.
Ensimmäisen päivämme Amsterdamissa aloitimme vierailemalla merimuseossa ja sen jälkeen meiilä oli nälkä. Amsterdam on kuuluisa indonesialaista ravintoloistaan ja katuruoastaan, mutta en vastustanut kumppanini toivoessa pastapizzaa. Läheltä museotalöytyi italialaine ravintola A Tavola. Ravintola oli aukeamassa vasta puolen tunnin päästä, mutta meile tarjottiin mahdollisuutta ottaa lasilliset terassilla odottaessa.
Ravintolan avauduttua saimme menut, joka osoittautui varsin lihapainotteiseksi, mutta listalta löytyi myös äyriäisiä ja kalaa. Kumppanini valitsi tagliano al frutti di maren ja minä päivän tuoreet raviolit.
Äyriäispastassa oli sini- ja sydänsimpukoita, katkarapuja ja jotain tunnistamattomiksi jääneitä isompia rapuja, tomaattia ja tomaattichiliöljyä. Mukavan voisissa ja öljyisissä ravioleissa oli jonkinlainen lihatäyte ja muutama salvianlehti tuomaan tuoksua ja makua. Molemmat annokset olivat oikein hyviä, joten voimme suositella ravintolaa.
Olen ollut Tolkien-fani siitä asti, kun sisarusteni vaikutuksesta tutustuin J.R.R. Tolkienin Taruun Sormusten Herrasta ollessani ehkä 12-vuotias. Siitä alkoi koko tähän astisen elämäni kestänyt lukunautinto ja runsaan kymmenen vuoden ajan luin kirjat noin kerran vuodessa uudelleen, liitteineen, totta kai. Eräänä jouluna sain Silmarillionin lahjaksi, keskeneräisyydestään huolimatta koukkuun jäänyt teini ahmi senkin. Hobitin ensimmäiseen käännökseen, Lohikäärmevuoreen, sen sijaan petyin ja hankin kirjan englanninkielisen version ennen kuin osasin riittävästi englantia vanhahtavaa kieltä ymmärtääkseni. Luin myös satukirjat, kuten Seppä ja Satumaan ja ilahduin suuresti, kun veljeni toi pyynnöstäni matkaltaan Englantiin minulle tuliaisiksi kirjan The Adventures of Tom Bombadil. Kirjahyllystä löytyy luonnollisesti myös Kersti Juvan, joka on kääntänyt ansiokkaasti Tolkienin teoksia, kirja Tolkienin tulkkina, joka on vielä kesken, mutta joka vaikuttaa erittäin kiinnostavalta. Ilahduttavasti Hobitti on julkaistunut uudelleen Tove Janssonin kuvittamana ja Kersti Juvan kääntämänä versiona.
Kirjoista rakkaimmaksi on jäänyt Taru Sormusten Herrasta, mikä ei liene yllätys. onhan se on paitsi kirjoitettu aikuiseen makuun, niin myös valmistunut, toisin kuin isänsä työtä jatkaneen pojan Christopher Tolkienin kirjat, joilla toki on harrastajalle paljon annettavaa. Kirjat alleviivaavat hobittien intohimoa ruokaan ja olin toki kiinnittänyt huomiota Frodon sieniperäiseen pelkoon isäntä Magotia kohtaan. Sam Gamgi pilaa jänöset nuotiolla Klonkun harmiksi, mikä lopulta pelastaa seurueen ohjatessaan hobitit Faramirin tarjoamaan turvaan. Tarvittiin silti ystävieni Ketun keittiön kirjallisen ruokahaasteen voittanut postaus, jotta sisäistin, kuinka merkittävässä asemassa ruoka kirjoissa on.
En muista, että kirjoissa ruoka esitettäisiin yhdessäkään kohtaa epämiellyttävässä yhteydessä, mutta Peter Jacksonin ohjaamassa trilogiassa näin on.
Denethor, Gondorin käskynhaltija, suosikkipoikansa Boromirin kuoleman katkeroittama mies, syö kirsikkatomaatteja.
Elokuvat? Sormusten Herra -elokuvissa Peter Jackson teki hienoa työtä, mutta tolkienfriikin on syytä jättää nipopipo kotiin. Elokuvissa hienoa ovat Howard Shoren musiikki ja se, että opin arvostamaan kahta näyttelijää: Kate Blanchettia ja Miranda Ottoa. Pidän elokuvista ja jos harrastuneisuutta löytyy sekä lyhyiden että pitkien versioiden ekstrat kannattaa DVD:ltä katsoa. Elokuvat luonnollisesti siivittivät Tolkienin suositota ja ehkä sen seurauksena on syntynyt ainakin kolme keittokirjaa.
Tällä kertaa kokeilimme ensimmäisen kerran Robert Tuesley Andersonin kirjaa The Elven Cookbook.
Kirjassa on resepti kaikille kolmelle haltiasormukselle ja tämä on Nenyan. Turska reseptissä hiukan ihmetyttää, sillä Nenya oli Lothlorienin Valtiatteren Galadrielin hallussa: Galadriel sai sormuksen Cerebrimborilta, Eregionissa, Khazad-dûmin lähettyvillä. Merikalana turska ei siten tarinaan istu. Lisäksi, miksi Lothlorienissa olisi syöty thaimaalaisittain? Mutta kuten elokuvienkin kanssa, jätetään nipopito kotiin, sillä lopputulos ratkaisee.
Neljälle
Tarvitset
1 rkl maapähkinäöljyä
2 tl juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
2 vihreää chiliä, siemenet poistettuna ja viipaloituna
1 kanelitikku
1 tähtianis
6 limetinlehteä
400 g kookosmaitoa
4 noin 150 g palaa turskafilettä
1 limen mehu
tuoretta korianteria
Ohjeet
Kuumenna öljy pannulla, lisää mausteet, limen lehdet ja sekoita noin 2 minuuttia, kunnes aromit lähtevät liikkeelle.
Lisää kookosmaito ja keitä hiljaa viisi minuuttia.
Lisää kala ja keitä hiljaa 4-6 minuuttia, kunnes kala on kypsää.
Lisää limenmehu.
Kommentit
Ylitin itseni valmistelemalla kokkauksen hyvin. Kaikki aineisosat työvälineet olivat valmiina esillä, kun aloitimme ruoanlaiton. Ruoka oli esivalmistelun vuoksi hyvin nopeasti valmista ja se oli erittäin hyvää. Tämä on niitä reseptejä, jotka jäävät vakiolistalle.
Kävimme heinäkuussa minilomallani Tallinnassa ja kun tuli kotiinpaluun aika oli aika ajatella illaksi jotain syötävää olemme ostaneet usein jotain sataman kaupoista, mutta emme ole koskaan olleet erityisen tyytyväisiä. Satuimme huomaamaan karttasovelluksesta, että sataman lähellä on osoitteessa Poordi 3 ranskalainen leipomo ja kahvila nimeltä La Boulangerie, josta kävimme hakemssa laivamatkalle ja illaksi syötävää.
Paluumatkalle voitaikinaherkkuja.Elämäni ehkä paras pain au chocolat.
Matkoilla Ranskaan olen nauttinut monenlaisesta ruoasta, ranskalaisen keittiön helmiin kuuluvat leivät ja leivonnaiset.
Voitaikinasta tehty brioche feuilletée herätti uteliaisuutemme ja valitsimme sen. Kaunis, rapea, hiukan, mutta ei liian, makea leipä oli niin herkullista, että heti matkan jälkeen sitä piti valmistaa kotona. La Boulangeriesta puolestaan tulee varmasti vakiovierailukohde.
Kumppanini löysi tämämän mainion reseptin Facebookista ja se on niin hyvää, että hän on tehnyt sitä jo kolme kertaa.
Puolitimme annoksen ja samalla lyhensimme reippaasti paistoaikaa, jotta kakku jäisi meheväksi: alkuperäisen ohjeen 35 minuutista 21 minuuttiin.
Lämmitä uuni 160 °C.
2 munaa
1½ rkl pehmitettyä voita
400 g makeutettua kondensoitua maitoa
150 g kookoshiutaleita
Lisää munat kulhoon.
Lisää voi ja sekoita. Pienet voimöykyt eivät haittaa, sillä uuni kaunistaa.
Lisää kondensoitu maito. Sekoita.
Lisäää kookoshiutaleet ja sekoita.
Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista 21 minuuttia.
Kommentit
Tämä on helppo tehdä ja erittäin herkullista joko sellaisenaan tai vaikkapa jäätelön ja marjojen kera. Facebookin videossa kakku paistetaan huomattavasti tummemmaksi, mutta ainakin puolitettuna kakku on parhaimmillaan vaaleana ja mehevänä.
